Laatuaikaa terdellä

On pakko joskus peruspositiivisena ihmisenäkin tarkastella asioita negaation kautta. Esimerkiksi listaamalla sanoja, jotka ärsyttävät niin paljon, että joskus ihan fyysisesti närästää.
”Nimpparionnittelut.” Mistä minua onnitellaan? Joku on keksinyt laittaa kalenteriin joka päivälle muutamia nimiä. Ei se ole minun ansiotani. Minun nimeni on Veera. Sekään ei ole minun ansiotani. Minusta ”nimpparionnittelut” on jotenkin niin turha termi, etten pysty edes vastaamaan siihen mitään. ”Hyvää nimipäivää” on vielä ihan okei, koska voihan ihmiselle toivottaa hyvää päivää muutenkin. Mutta onnittelut, ei.
”Osanotto omaisille”, mikäli omaisilla tarkoitetaan hevosen tai koiran omistajia. Eläinten inhimillistämistä oppii tiettyyn rajaan asti sietämään ja ymmärtämään. Mutta siinä kohtaa, kun lauseesta ei voi mistään päätellä, onko edesmennyt hahmo ihminen vai eläin, alkaa ärsyttää. Minun mielestäni kissan kuolema ei ole rinnastettavissa esimerkiksi äidin kuolemaan. Joitain termejä pitäisi pyhittää pelkästään ihmisvainajille, vaikka Viiru olikin kuin perheenjäsen ennen siirtymistään kissojen taivaaseen.
”Jaksuhali”, ”jaxuhali”, ”voimahali” ja lähestulkoon mikä tahansa hali, joka esitetään kirjallisessa muodossa. Tämä virtuaalinen halailu on mielestäni tuettavaa vain silloin, kun sillä voidaan korvata edellä mainittu eläintä inhimillistävä omaisten tukeminen.
”Ystis”. Bestis menee, mutta ystis on hirveä sana. ”Muksa”. Se tarkoittaa mukavaa, jos et ole joutunut siihen koskaan törmäämään. Olen saanut aikuisella iällä ystävänpäiväkortin, jossa luki ”muksaa ystispäivää”. Teki aika pahaa. Toki se, että joku vielä tänä päivänä lähettää minun takiani oikein paperikortin, kompensoi kokemuksen plussan puolelle.
”Paltsu.” Ihan hirveän tärkeilevä sana, vaikka se on olevinaan kevytversio palaverista. ”Olen uraohjus, mutta en vakavamielisellä, jakkupuku- ja solmiotavalla, vaan nuorekkaalla ja trendikkäällä tavalla. Nautin usein paltsujen välissä pirteän smoothien.” Hei paltsumuija: Se on kokous, niin tylsältä kun se kuulostaakin. Mene kokoukseen. Jos haluat olla cool niin tee se omalla ajallasi. Mene vaikka duunin jälkeen bisselle. Terdelle.
Niin, ”terde”. Ja siihen sointuva ”synde”. Jos et jaksa sanoa koko pitkää sanaa, kuten syntymäpäivät, niin käytä synttäreitä tai keksi joku kokonaan uusi sana. Terassin nyt jaksaa kuka tahansa lausua loppuun asti. Ylipäätään, jos puhuminen on niin rankkaa, että kaikista sanoista pitää alkaa käyttää lyhenteitä, niin voi vaikka olla välillä ihan hiljaa.
”Emäntä” puolisosta, joka ei ole oikeasti emäntä. Emäntä ei ole kutsumanimi kenelle tahansa naisystävälle. Emännäksi aateloidutaan kantamalla hiki päässä vesiämpäreitä ja kitkemällä rikkaruohoja. Emäntä on nainen, joka osaa korjata traktorin, eikä mikään 16-vuotiaan mopoautopojan tyttöystävä, jolla on hiuksissa muoviset pidennykset.
”Laatuaika.” Täysin tyhjä sana. Sana, joka tietyllä tavalla kaupallistaa ja arvottaa asian, jota ei voi kaupallistaa eikä arvottaa. Autoon saa ostettua laatua, ja keittiön verhoihin. Aika on vain aikaa. Älä sillä ala pröystäilemään.
”Masuasukki”. Alkio, sikiö, vauva, jälkeläinen, perillinen, lapsi, napero, tyttö, poika, olio, alien, Iidalotta, Henrivilhelmi, mikä vaan. Ihan mikä vaan, mutta ei masuasukki. Masuasukki on imelyysasteeltaan kuin kaataisi siirappia sokerin päälle ja sitten lusikoisi suuhun.
Näitä ärsyttäviä sanoja on muuten todella paljon, kun oikein alkaa miettiä. ”Parhautta.” ”Inasen.” Olen lietsonut itseni niin hyvään ärtymykseen, että aion seuraavaksi listata ärsyttäviä asioita, tilanteita ja ilmiöitä.
Ainainen positiivisuus ja rakentava pohdiskelukin on pidemmän päälle ärsyttävää.