Puolitoista viikkoa sitten Suomeen rantautunut Pokemon Go on saanut suuren suosion. Nintendon osakkeen arvo kaksinkertaistui pelin julkaisun jälkeen. Peliä pelaavat kaiken ikäiset, niin tytöt kuin pojatkin.
Lenkkipoluilla, kävelykaduilla ja metsissä törmää yhä useammin ihmisiin, jotka vaeltavat eteenpäin älypuhelintaan tuijottaen. Syy tähän on Nianticin Nintendolle kehittämä uusi Pokémon Go -peli. Tuore villitys ei ole vain nuorten poikien juttu. Peliä pelaavat aikuisetkin, niin naiset kuin miehet.
Ylöjärveläiset Eemil Peltomäki, 12, ja Taku Nieminen, 39, ovat aktiivisia Pokémon Gon pelaajia. Peltomäki kertoo napanneensa viisi pokémonia matkallaan haastatteluun.
– Pelaan ehkä pari tuntia päivässä.
Nieminen jahtaa pokémoneja töissäkin.
– Minulla on peli aui kännykässä työpöydällä. Aina kun ehdin, katselen, näkyisikö näytöllä uusia pokémoneja.
Peli on suosittu ympäri maailmaa. Suomessa Pokémon Gota oli vaikeaa ladata sen ilmestymisviikonloppuna. Serverit ruuhkautuivat, kun moni halusi saada uutuuspelin luuriinsa.
– Kuulin uudesta pelistä, kun katselin yhden tubettajan videoita. Peli oli juuri tullut Suomeen, niin päätin kokeilla, Peltomäki kertoo.
Nieminen taas seuraa muutenkin aktiivisesti peliuutisia, joten Pokémon Gon ilmestyminen ei jäänyt häneltä huomaamatta.
– En ole koskaan ennen innostunut pokemoneista. Työkaverini rupesivat pelaamaan ja puhuivat pelistä niin paljon, että sitä oli pakko kokeilla itsekin.
Koukuttavaa tekemistä
Peltomäki ja Nieminen uskovat, että ainakaan heillä Pokémon Gon pelaaminen ei jää vain parin viikon villitykseksi.
– Parissa viikossahan pääsee vasta alkuun! Nieminen vakuuttaa.
Pelaaminen vaikeutuu Peltomäellä elokuussa, kun koulut alkavat taas. Peltomäen koulussa on kylläkin kännykkäkielto, joten tuntien ajaksi pokémonit täytyy unohtaa.
– Koulussa on varmaan vaikeaa olla pelaamatta. Koulumatkat aion kuitenkin pelata peliä. Täytyy herätä vähän aikaisemmin, että on matkoilla aikaa jahdata pokémoneja.
Kaksikko on yhtä mieltä siitä, että pelissä koukuttavinta on, kun hahmoja pystyy kehittämään erilaisiksi, voimakkaammiksi hahmoiksi.
– Pelissä parasta on varmaan se, että tässä pystyy etsimään niin paljon pokémoneja. Sitten niitä pystyy power uppaamaan, eli lisäämään niille voimaa, ja evolvaamaan, jolloin niiden ulkonäkö muuttuu ja niistä tulee vahvempia, Peltomäki listaa.
– Peruspokémonit saa äkkiä kiinni. Koukutus peliin tulee varmaan siitä, että haluaa evolvata pokémoneja ja olla parempi kuin muut. Pokémoneja voi evolvata kerran tai kaksi. Se on addiktoivaa, Nieminen lisää.
Pois TV:n edestä
Peli pistää liikkumaan. Pokestopeilta voi löytää esimerkiksi munia, jotka täytyy hautoa. Munista kuoriutuu pokémoneja, kun kävelee tarpeeksi pitkään. Prosessia ei voi nopeuttaa esimerkiksi autolla kilometrejä keräämällä, koska ohjelma laskee vain kävellyt matkat sovelluksen ollessa päällä.
– Pokémoneja on 150. Kaikkien kiinni ottaminen ei onnistu ihan vain kotipihassa pyörimällä, Nieminen kertoo ja jatkaa:
– Sitä on sitten vedetty kämpässä edestakaisin kännykkä kädessä, kun puuttuu se viimeinen 300 metriä!
Niemisellä liikuntaa on tullut rutkasti lisää pelaamisen myötä.
– Täältä näkee statistiikat itsestään. Olen pelannut kymmenen päivää ja niinä päivinä olen kävellyt 55 kilometriä ylimääräistä.
Sovelluksen ääreen ei kuitenkaan sulkeuduta yksin pelaamaan. Kaksikko on sitä mieltä, että pokémoneja on parasta jahdata porukalla.
– Pelaan yleensä kavereiden kanssa. Lomalla olen pelannut myös serkkujen kanssa, kun olimme heillä kylässä. Yksin tämä peli on vähän tylsä, Peltomäki miettii.
Nieminen pelaa Pokémon Gota työkavereidensa kanssa. Ruokatunnilla he käyvät lähellä sijaitsevalla gymillä valloitusaikein. Gymeillä pääsee taistelemaan eri tiimien pokémoneja vastaan.
– Tähän kuuluu sosiaalisuus isona osana: voi vertailla kavereiden kanssa, mitä pokémoneja on ja toisaalta voi kavereiden kanssa mennä valloittamaan gymejä.
Nieminen kertoo, että arkirutiinit ovat muuttuneet. Työ- ja kauppamatkoilla aikaa saattaa helposti kulua tunti normaalia kauemmin pokémonien pyydystämisen vuoksi. Mikään ei tapahdu enää nopeasti.
– Ei voi sanoa, että peli häiritsisi jotenkin elämää. Tämän ansiosta tulee lähdettyä illalla tv:n äärestä mieluummin ulos.
Molemmat pelaajat aikovat suunnata Pokémon-tapahtumiin, mikäli niitä järjestetään lähialueilla. Peli tarjoaa siis oivan mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin.
– Kun tulin tänne, neuvoin juuri yhtä pelaajaa, missä yksi pokémon on, Peltomäki kertoo.
Ylöjärvellä hyvät apajat
Kalajoella kesäänsä viettänyt Peltomäki arvioi, että Ylöjärvellä on Kalajokea paremmat Pokémon-apajat.
– Täällä on enemmän Pokestoppeja kuin Kalajoella, Peltomäki miettii.
Pokestopit ovat pelaajille tärkeitä. Niistä saa pokepalloja, joihin hahmoja pyydystetään. Toisaalta stopeilta voi saada esimerkiksi vadelmia, joilla hahmojen pyydystäminen on helpompaa.
Stopit ovat yleensä nähtävyyksien lähettyvillä. Ylöjärven kirkon ympäristössä pokestoppeja on jopa kolme.
– Tässä on tällä viikolla joku laittanut luren päälle aina neljältä, Nieminen on huomannut.
Lurella houkutellaan pokémoneja pokéstoppien lähelle. Mikäli lure on päällä, pokéstopin läheisyyteen keräytyy paljon pelaajia. Niin kävi torstai-iltapäivänäkin kirkolla.
Pokémoneja löytää välillä yllättävistäkin paikoista. Varsin usein ne kuitenkin sattuvat eteen asutuksen lähellä.
– Haavistolta olen löytänyt Jynxin ja neljä muuta aika hyvää pokemonia. Kirjastollakin voi olla hyvä apaja, Peltomäki kertoo.
Mistä sitten tunnistaa hyvät ja arvokkaat pokémonit? Yleensä ne ovat juuri niitä hankalimmin kiinni otettavia otuksia, jotka saattavat karata pallosta vielä pyydystyksen jälkeenkin.
– Pokémonin ympärillä on ympyrä, joka voi olla keltainen, vihreä tai punainen. Keltainen on helpoiten saatava ja punainen vaikein kiinni otettava, Peltomäki vinkkaa.
