Kahdeksan Lada-harrastajaa matkaa heinäkuun aikana ladoilla Vladivostokista Vaalimaalle. Kalustona matkalla on kolme autoa: Lada 110, Lada 2101 ja Lada 2102. Reissuun lähtee ladisteja Pirkanmaalta, Satakunnasta, Pohjanmaalta ja Kymenlaaksosta. Ylöjärveltä matkaan hyppää Pasi Collander.
Heinäkuu. Kauneinta kesää. Pasi Collanderilla kesäloma kuluu auton ratissa – eikä ihan missä tahansa. Hän ajaa nimittäin ystäväporukkansa kanssa Venäjän halki Vladivostokista Vaalimaalle. Edessä on loikka tuntemattomaan, sillä yli 10 000 kilometrin matkalle voi mahtua monta yllätystä.
Idea ehkä päättömältäkin kuulostavaan reissuun tuli yhdeltä lähtijöistä jo muutama vuosi sitten. Matka on vaatinut siinä määrin järjestelyjä, että sen toteutus onnistui vasta tänä kesänä.
Kaikkien matkaan lähtevien piti esimerkiksi sopia kesälomansa heinäkuulle, jotta retki voidaan toteuttaa yhdessä. Kolme Ladaa, joilla matka taitetaan, vietiin jo kesäkuussa Pietariin, josta ne on kuljetettu rekalla Vladivostokiin. Järjestelyihin on tarvittu myös paperisotaa.
– Tarvitsemme esimerkiksi viisumit, passit ja kansainväliset ajokortit, Collander selventää.
Kevään aikana autoihin on tehty perusteellinen huolto.
–Autoni määräaikaishuolto osui sopivasti matkan alle. Tosin huolto tehtiin hieman tavallista perusteellisemmin, ja auto käytiin läpi puskurista puskuriin.
Suunnitelmat tarkentuvat tien päällä
Kovin tarkkaa suunnitelmaa matkalle ei ole etukäteen voinut tehdä. Ainoastaan junaliput Pietariin ja lennot Pietarista Moskovaan ja edelleen Vladivostokiin on ostettu. Lisäksi hotellimajoitus Vladivostokista on varattu. Muut majapaikat selviävät matkan aikana.
– Emme ole kamalan tarkasti tätä matkaa suunnitelleet, koska muuttujia on niin paljon.
Keskimäärin seurueen pitäisi ajaa noin 400 kilometriä päivässä, jotta se saapuu aikataulussa Vaalimaalle. Ei kuulosta paljolta, mutta tielle voi osua esimerkiksi tietöitä, jotka hidastavat matkantekoa merkittävästi.
– Tarkoitus on ensisijaisesti päästä majoittumaan esimerkiksi hotelleissa, mutta teltatkin meillä on mukana. Olemme varautuneet siihen, että tarvittaessa yövymme autoissa tai teltoissa, Collander paljastaa.
Aikataulu on sikäli tarkka, että Collanderin työt jatkuvat jo elokuun alussa. Vaikka matkaan uppoaa tämän vuoden kesäloma, ei kyseessä silti ole mikään turistireissu.
– Meillä on joitakin käyntikohteita, mutta emme kamalasti katsele nähtävyyksiä. Pääsääntöisesti vain ajamme.
– Viivymme varmaan hetken Baikalin ja Toljatin ympäristöissä. Lisäksi käymme Moskovassa, Pietarissa ja Viipurissa, jos aika vain riittää.
Yllätyksiin on valmistauduttu
Collander lähti matkaan vuoden 2001 Lada 110:llä, joka on miehellä päivittäisessä ajossa. Kotona on uudempikin, vuosimallin 2009 Lada, jossa on ABS-jarrut, ilmastointi ja turvatyynyt. Näitä herkkuja ei kuitenkaan matkaan lähteneestä koslasta löydy.
– Jos jotain sattuu, niin mieluummin annan tämän vanhemman auton mennä, Collander perustelee.
Jännitystä matkalla tosiaan riittää. Ensimmäinen haaste oli löytää matka-autot Vladivostokista, sillä seurue ei ihan tarkalleen tiennyt, mihin päin kaupunkia ne oli viety.
Ongelmiinkin on varauduttu. Matkalaisille Ladat ovat tuttuja, ja niitä osataan korjatakin. Jonkin verran varaosia on matkassa mukana kaiken varalta. Toisaalta Venäjällä asuu myös muutamia ystäviä, jotka ovat luvanneet olla valmiudessa vuorokauden ympäri, mikäli tarvitaan esimerkiksi tulkkausapua.
– Siitä lähdetään, että mekaaniset asiat pystytään korjaamaan. Sähkövikojakin pystymme jonkin verran paikallistamaan. Toisaalta olemme maassa, jossa nämä autot on tehty. Saamme varmasti apua, jos olemme sellaisessa paikassa, jossa on ihmisiäkin.
Itse matka halki Venäjän ajetaan kolmen auton letkassa. Jokaisessa autossa on radiopuhelin, jonka avulla voidaan pitää yhteyttä muihin autoihin.
– Jos joku jää esimerkiksi liikennevaloihin, niin on tärkeää pystyä kommunikoimaan ja kertomaan, minne suuntaan jatketaan.
Vaikka matkalle lähti enemmän ihmisiä kuin autoja, vain yhdessä autossa kuljettajaa vaihdellaan reissun aikana.
– Olen lähtenyt siitä ajatuksesta, että ajan koko matkan itse omalla autollani. Tietysti koskaan ei tiedä, mitä matka tuo tullessaan.
Ladisti koko aikuisiän
Innostus Ladoihin on Collanderilla alkanut jo vuosikymmeniä sitten. Collander sai 18-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi ensimmäisen Ladansa. Nyt ajossa on järjestyksessä seitsemäs Lada.
– Minulla ei ole ikinä ollut muita autoja kuin Ladoja. Ainakaan toistaiseksi ei ole tarvinnut miettiä merkin vaihtoa, Collander sanoo.
Ja miksi vaihtaakaan, Collanderin kokemukset kyseisestä merkistä kun ovat olleet vain myönteisiä.
– Ostin tämän auton vuonna 2004. Samalla ostin litran öljypönikän. Se on edelleen avaamattomana autossa mukana, sillä autoon ei ole tarvinnut lisätä öljyä määräaikaishuoltojen välillä, jotka teen 15 000 kilometrin välein.
Ylöjärveläinen osallistuu aktiivisesti Lada Kerhon toimintaan. Samaan kerhoon kuuluu reissulle lähtijöistä kuusi muuta.
Vladivostokin-matka on tänä vuonna 50 vuotta täyttävälle Collanderille syntymäpäiväreissu.
– Tärkein syy lähtöön on kuitenkin siinä, että tuskin toista tällaista tilaisuutta tulee.
Täysin vieras Venäjän liikennekulttuuri ei porukalle ole. Osa matkalle lähtijöistä kävi jo vuonna 2012 ajamassa reitin Vaalimaa–Murmansk–Petsamo.
– Venäläisissä suurkaupungeissa liikenne on vähän hurjempaa kuin täällä Suomessa. Se reissussa pelottaa eniten, jos sattuu jokin kolari ja joutuu jättämään auton Venäjälle.
Kommentointi on suljettu.