Historiasta inspiraationsa saanut liikuntatapahtuma tekee kotiseutua tutuksi niin menneisyyden kuin nykyisyyden näkökulmasta.
Ei ollut hujauksessa huristava auto se, joka 1930–1940-lukujen aikoihin kiikutti postin Karhen seudun asukkaille. Posti-Hilma se kantoi lehdet ja kirjeet jalkapatikassa.
Eikä ollut pikku kylänraitti se, jonka Hilma Syrjä taivalsi. Matka oli liki 30 kilometriä pitkä.
Vaati varmasti kuntoa ja sisua painella tuo lenkki kolmasti viikossa jalan tai potkukelkalla reppu selässä säässä kuin säässä. Tosin apuakin urakoitsija sai hiihtävältä pojaltaan.
– Koko päivähän työhön on käytetty, Karhe-Seuran aktiivi Pirjo Malkamäki tuumii ja ynnää, ettei kyse ollut vain postin toimittamisesta perille.
– Siinä on ollut sosiaalinen puoli, hän viittaa postinkantajan pistäytymisiin taloissa tervehtimässä.
Tarina perustuu paikalliseen muistitietoon ja jonkin verran papereille talletettuihinkin muisteloihin.
– Ja vanhimmat karhelaisethan muistavat Hilman.
Tienoon perimää
Pian Hilman historia virkoaa taas kerran hereille, kun Karhella järjestetään perinteinen Posti-Hilman lenkki -tapahtuma, jossa osallistujat reippailevat ammoista Hilman reittiä mukailevia taipaleita.
Tapahtuma sai alkunsa jo vuonna 1977. Idean isä Eero Hyynilä tahtoi tutustuttaa paikallisia kotiseutuun. Hän myös piti Hilmaa entisajan raskaan työn symbolina, jolle hän halusi osoittaa kunnioitusta innostamalla nykyihmiset kokeilemaan urakkaa. Niinpä silloinen kotiseutulautakunta järjesti tapahtuman.
Kun lautakuntatoiminta hiljalleen hiipui ja samoihin aikoihin 1980-luvun alkajaisiksi perustettiin Karhe-Seura, tapahtuma löysi uuden kodin.
– Kyläseura tarvitsi toimintaa, ja seura huomasi tilaisuutensa tulleen, Malkamäki toteaa.
Historia höystää liikunnan
Historia on tapahtumassa kuitenkin vain taustatekijä. Tietoiskuja ei viritellä. Joskus Malkamäki on hiukan tarinoinut tapahtuman alussa, mutta nyt sekin on jäänyt vähälle. Ainakin osa näet jo tuntee tarinaa, ja kaikilla on sitä paitsi jo hinku tien päälle.
– Mutta kun lenkkeilijät tulevat, sitten heillä on korvat. Silloin juttelemme historiasta ja kyläseurasta muutenkin. Ja uskon, että mehupisteillä ihmiset saattavat kysellä historiasta.
Liioin draamaosuuksiin tai vaikkapa bussiretkiin ei ole ryhdytty, koska tapahtumalla on vanha valmis konsepti eikä mittaviin kuvioihin olisi resursseja tai kaikkiin kolkkiin pääsyä bussilla. Ja kun Hilma kerran kulki reitin jalan, on tapahtuma luontevaa pitää liikuntapainotteisena.
Toki taustatarina innoittanee kulkijoita pohtimaan mennyttä reippailun lomassa.
– Moni sanoo, että on se Hilma ollut aika menijä. Ja mehuasemat luovat ajatusta, että Hilmakin on pysähtynyt tauoille. Mutta myönnän, että historiapuoleen voisi panostaa enemmän. Se voisi olla tulevaisuuden haaste.
Ei kisaa vaan kotiseututyötä
Jos kyse onkin liikuntatapahtumasta, kisa Posti-Hilman lenkki ei ole. Malkamäki muotoilee, että kyse on itsen hyväksi tekemisestä: oman kunnon ylläpitämisestä.
– Karhe-Seura tukee liikuntatoimintaa muutenkin.
Toki tapahtuma suo tilaisuuden itsen haastamiseen, kun reitit eivät ole ihan lyhykäisiä. Kokopitkä lenkki on 30, Puoli-Hilma 15 ja Mini-Hilmakin 10 kilometriä.
Valitsemansa reitin voi taittaa kävellen, juosten tai pyöräillen. Fillaristin on kuitenkin syytä varautua epätasaisiin polkuihin, metsittyneisiin osuuksiin ja ojiin – siis ajoittaiseen pyörän talutukseen ja kantamiseen.
Niinpä niin, tapahtuma suikertaa luonnossa ja siten tarjoaa historian ja liikunnan lisäksi annoksen maalaismaiseman kauneutta. Tässä kaikessa moninaisuudessaan tapahtuma elävöittää maalaiskylää ja luo sille näkyvyyttä.
– Huomaavat nuo ihmiset Ylöjärven keskustastakin, että tänne maalle voi tulla tapahtumaan.
