Tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun Yrjö Simo Erkki Jokela vei vihille Oili Orvokin 24. toukokuuta 1946 Kurun vanhaan pappilaan.
Oli perjantai, kovatuulinen päivä, kun vilkas Viipurin tyttö ja jäyhä hämäläispoika aloittivat yhteistä taivalta. Taisi joskus tuulla huushollissakin.
Oli kiire vihille, koska Jokela oli päässyt talonmieheksi Kurun Karjulan työväentalolle ja pariskunta piti olla. Ei silloin muutettu yhteen ennen vihkimistä.
Vuotta aikaisemmin mieheni oli aloittanut poliisin uran. Olin ansiotyössä, ja pidätettyjen paikka laitettiin saunakamariin. Toikalla istuttiin käräjiä keväin ja syksyin. Työtä oli paljon jo iltamien takia, mutta oma koti kasvimaineen kruunasi väsymyksen. Olimme siinä seitsemän vuotta.
Muutimme Orivedelle jälleen talonmiehen hommien perässä poliisiasemalle. Siellä sain kotona neljännen lapseni. Vuonna 1959 tulimme Ylöjärvelle ja rakensimme talon.
Jokela kuitenkin kuoli jo vuonna 1970 vain 48-vuotiaana. Itse olin silloin 42-vuotias. Vanhin poikani kuoli 38-vuotiaana. Oli surua kerrakseen. Kävin ansiotyössä, ja se auttoi jaksamaan. Asuin yksin taloa 13 vuotta. Sitten myin talon tyttärelleni ja vävylleni.
Nyt asun rivitalossa ja olen oikein tyytyväinen. Olen saanut olla terveenä. Hoidan kotini, pihani ja käsityöt mutta matkustamisen olen jättänyt.
Ensi vuonna täytän 90 vuotta. Silloin olen matkoilla.
Tyttäreni ja vävyni järjestivät minulle juhlat Ruovedellä omassa kotipihapiirissään. Kaikki jälkeläiset eli 22 henkeä tulivat juhliin. Syötiin, oli ohjelmaa ja oli suurta rakkautta ilmassa. Kiitos, kiitos!
Terveisiä nuoruuden rakkaaseen Kuruun, mutta Ylöjärvi on minun kotini.
OILI JOKELA OS. SAVOLAINEN
