Ylöjärven ensimmäinen ja vanhin romaniasukas Edla Åkerlund täyttää 90 vuotta.

”Muiden auttaminen on ollut aina pääasia”

Aikanaan Karjalasta pikkutyttönä sotaa pakoon lähtenyt Edla Åkerlund päätyi Ylöjärvelle vasta aikuisena. Alun vaikeuksien jälkeen hän selätti paikallisten valkolaisten epäluulot romaneja kohtaan. Siitä asti hänet on tunnettu hyväntekijänä, joka on aina valmiina auttamaan muita.
Edla Åkerlundin virallinen 90-vuotispäivä on 12. heinäkuuta. Ensi sunnuntaina pidettävissä juhlissa esitellään kuvia ja seurustellaan. Juhliin on tulossa Edlan sukulaisia ympäri Suomea. – Lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia minulla on pelkästään varmaankin lähemmäs viisikymmentä kappaletta.

Edla Åkerlundin virallinen 90-vuotispäivä on 12. heinäkuuta. Ensi sunnuntaina pidettävissä juhlissa esitellään kuvia ja seurustellaan. Juhliin on tulossa Åkerlundin sukulaisia ympäri Suomea. – Lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia minulla on pelkästään varmaankin lähemmäs viisikymmentä kappaletta.

Asemantiellä on käynnissä vanhojen valokuvien selaustuokio.  Kuvia on kertynyt vuosien varrella aikamoinen nippu, sillä muistot ulottuvat melkein sadan vuoden taa. Valituista valokuvista aiotaan loihtia diaesitys, joka saa ensi-iltansa tulevan sunnuntain syntymäpäiväjuhlissa.

– Ei sitten mitään pellekuvia, päivänsankari Edla Åkerlund neuvoo.

Edla Åkerlund on tunnettu hahmo Ylöjärvellä. Tunnetun hänestä tekee ensinnäkin se, että nainen on ollut mukana jo vuosikymmeniä seurakunnan toiminnassa hyvää tekemässä. Åkerlundin lahjoittamia käsitöitä on näytillä esimerkiksi Ylöjärven kirkossa. Hänen kättensä jälki näkyy alttaripöydän virkatun käsiliinan lisäksi monessa muussakin kirkon liinassa.

Rakkaus käsillä tekemiseen ja hyvän levittämiseen puhkesi Edla Åkerlundilla jo nuorena.

– Olen tehnyt paljon isänmaan hyväksi. Tein jo sota-aikana lapasia, sukkia ja myssyjä tuntemattomille sotapojille, Ylöjärven Seurakunnan Tähkäpäät-eläkeläiskerhossa jo yli 30 vuotta vaikuttanut nainen muistaa.

Hän on myynyt käsitöitään leipätyönään ja sen ohella esitellyt romanikulttuurin käsityöperinnettä hyväntekeväisyystarkoituksessa.

– Käsityöt ovat elämäntyöni, ja tekeleitäni on viety näytille Helsinkiin asti. Vuonna 1972 jäin yksin lapsieni kanssa ja siitä asti elätin perheeni virkkauksella. Nykyään sormet tulevat joskus kipeiksi, ja sitten vain istua möllötän enkä pääse tekemään mitään.

Ylöjärvellä kohdellaan arvokkaasti

Edla Åkerlundille perhe on aina ollut kaikki kaikessa. Vanhassa kuvassa ovat sisko Miranda (vas.) äiti Iida, pikkuveli Olavi ja 16-vuotias Edla.

Edla Åkerlundille perhe on aina ollut kaikki kaikessa. Vanhassa kuvassa ovat sisko Miranda (vas.) äiti Iida, pikkuveli Olavi ja 16-vuotias Edla.

Vaikka Edla Åkerlund nauttiikin ylöjärveläisten kunnioitusta ja on pidetty henkilö, ei hänen alkutaipaleensa kotikaupungissa ollut ruusuinen.

– Olemme Sakkolan rotuporsaita Karjalasta. Lähdimme ensin sotaa pakoon Mikkeliin, josta muutimme Haukivuorelle, Viialaan ja sitten Ylöjärvelle. Emme ole olleet tyypillisiä kiertolaisromaneita vaan olemme pysyneet paikallamme, hän kertaa.

– Emme saaneet alkuun vuokra-asuntoa mistään Ylöjärveltä, sillä täällä oltiin tylyjä romaneja kohtaan. Paikkakuntalaiset pitivät ovet kiinni, kun näkivät, että mustalaisia tulee.

Lopulta Åkerlundin perheen onni kääntyi, kun vanha karjalaismies vuokrasi heille vaatimattoman mökin Metsäkylästä nykyisen Plastirollin kohdalta.

– Näin kesytimme ylöjärveläiset ja olimme ensimmäiset mustalaisasukkaat täällä, kaupungin iäkkäin romani kertoo.

Nykypäivänä Edla Åkerlund nauttii elämästä kotikaupungissaan, ja hän kertoo, että häntä kohdellaan täällä erittäin arvokkaasti.

– En voi moittia. Ei minun ole tarvinnut papereita näytellä. Aina minua palvellaan, ja taksinkin saan heti. Ehkä minut tunnetaan, hän aprikoi.

Edlan tytär Ellen Åkerlund kertoo, että ylöjärveläisiä kiinnostavat hänen äitinsä kuulumiset, ja että usein kylälläkin kysytään, miten Edla voi.

– Tavallaan omistan Ylöjärven, vaikken omistakaan, yhdeksänkymppinen vitsailee nauraen.

Nöyrä ote elämään

Ylöjärven Sanomista leikattu lehtijuttu on tehty Antaverkan mustalaisleirillä vuonna 1966. Kuvassa edessä olevat pojat Seppo ja Allan ovat Edlan poikia. Tytär Ellen puolestaan snäkyy kuvassa seisomassa takana poikien välissä.

Ylöjärven Sanomista leikattu lehtijuttu on tehty Antaverkan mustalaisleirillä vuonna 1966. Kuvassa edessä olevat pojat Seppo ja Allan ovat Edlan poikia. Tytär Ellen puolestaan snäkyy kuvassa seisomassa takana poikien välissä.

– Kaikki asiat ovat olleet minulle elämässä tärkeitä, niin ylä- kuin alamäetkin. Se on sitä elämänsuolaa. Ei minulla ole mitään vastaan sanomista. Kaikki on ollut normaalia, ja ihmisten kanssa olen tullut toimeen, Edla Åkerlund kiteyttää ajatuksensa, kun häntä pyytää kuvailemaan elämäänsä.

Tyttären mukaan hänen äitinsä Edla ei ole ikinä halunnut nostaa itseään korokkeelle tai muiden yläpuolelle. Nöyryys on ollut elämässä hänen valttikorttinsa.

– Minulla on ollut elämässäni aina ensimmäisenä lapset ja sitten suku. Mitä muuta ihminen tarvitsee? hän kysyy.

Naisella on ollut elämässään tietyt elämänlangat, joista hänen otteensa ei ole lipsunut. Ajatusta ihmisten auttamisesta ei ole saanut unohtaa.

– Ensin pitää muistaa omat lähtökohtansa. Sen jälkeen itsensä pitää hyväksyä. Kolmanneksi pitää olla ihminen ihmiselle. Muiden auttaminen on ollut aina pääasia. Nämä jutut olen mummuni äidiltä oppinut, Åkerlund selittää.

Hän epäilee, että pitkän iän salaisuus piilee nimenomaan siinä, että hän on ollut auttavainen koko elämänsä, ja osaksi siinä, että isän puolen suku on pitkäikäistä. Lopusta päättää taivaan isä.

– Olemme varmaan olleet kilttejä, kun elämme näin pitkään. Eväät elämään tulevat tuolta jostakin ylempää, eivätkä ne ole itsestä riippuvaisia ollenkaan, hän sanoo mietteliäänä.

+++++

Edla Åkerlund juhlii pitkää taivaltaan tulevana sunnuntaina 3. heinäkuuta kello 14 Pinsiön maamiesseurantalolla. Hän toivottaa sydämellisesti tervetulleiksi kaikki sukulaiset, ystävät ja tuttavat.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?