”Rientäkäämme nyt uskovat Johanneksen luo,
me vaivojen ja onnettomuuksien rasittamat,
heittäytykäämme hurskaasti hänen eteensä
ja huutakaamme sydämemme pohjasta:
’Pyhä, auta meitä, jotka sinua rukoilemme,
tule ja päästä meidät hädästä.
Älä ylenkatso tätä kurjaa pyyntöämme,
kun me pakemme sinun suojiisi,
oi Pyhä’”
Marina Kiviranta rukoilee analogin äärellä Pyhän Johannes Venäläisen tsasounassa.
Hän resitoi pyhän troparia ja tekee ristinmerkkejä.
Rukoilijan kädessä on tuohus, jonka liekki on kirkas ja levollinen.
Maallikko kantaa sairastavien ystäviensä rukoushuokauksia Jumalalle.
Tsasounan ovi on selkosen selällään. Paahteinen aurinko saattaa kultaisenväriset säteensä ikään kuin rukousvastauksiksi taivaasta.
Talon hyvävointinen kissa tassuttelee pyhäkön kynnykselle. Mirri istuu suoraselkäisenä ja seuraa emäntänsä toimittamaa palvelusta.
Marina Kiviranta tekee kierroksen ikoneiden äärelle. Hän suutelee pyhiä kuvia ja kunnioittaa niitä ristinmerkillä ja päänsä alas painamisella.
Tsasounan sivuseinustalla on pieni pöytä, jonka päällä on Pyhän Johannes Venäläisen pyhäinjäännöksiä. Tsasounavieras voi kunnioittaa pyhää suutelemalla rasiaa, jossa reliikit ovat.
– Nyt minulla on levollinen mieli, Kiviranta sanoo kotipyhätöstä poistuessaan.
Rukoilijan ajatukset viipyvät läheisissä, joiden nimet ovat rukouslistalla.
– Ystäväni rukoilevat tahoillaan minun puolestani – ja tsasounani puolesta, nainen kiittää.
Pitkä matkakirkkoon
Kivirannan kotitalo sijaitsee joidenkuiden mielestä Jumalan selän takana.
Emäntä hymyilee ja muistuttaa, että Väinänperältä on sama matka paikkoihin, joista Väinänperään tulevat moittivat etäisyyttä pitkäksi.
– Maaseudun kasvattina olen oppinut, että ihmisellä on terveet jalat, jotta hän pääsee liikkeelle.
Marina Kiviranta rakastaa kirkkokuntaansa ja uskontoansa.
– Seurakuntamme vigiliat ovat pääsääntöisesti lauantai-iltaisin ja liturgiat pyhäaamupäivisin. Sydämeni palaa päästä Tampereen kirkon suojiin, mutta lähteminen ei ole aina helppoa, hän harmittelee.
Kiviranta kypsytteli pitkän aikaa ajatusta oman tsasounan pystyttämisestä.
– Kun paljastin aivoitukseni läheiselle ystävälleni, nunna Kristodulille, hänellä oli minulle valmiina ehdotus. Kristoduli kehotti minua tekemään iäkkäästä pihapiirimme hirsiaitasta rukouksen tyyssijan, hän kertoo.
– Aitta on ollut minulle aina erittäin merkityksellinen paikka.Mummini säilytti täällä vaatteitaan ja muita tavaroitaan, joiden seasta löysin aarteita, kuten isokokoisen valokuvataulun. Minä leikin mielelläni aitassa – se oli minun leikkimökkini.
Marina Kiviranta sanoo, että tsasounahanke sai hyvin tuulta siipiensä alle.
– Hiippakuntamme piispa suhtautui asiaan hyvin myötämielisesti. Sain siunauksen myös silloiselta kotiseurakuntani kirkkoherralta, ja rippi-isäni ohjasi minua tsasounan perustamisessa. Tsasounan puolesta rukoiltiin niin luostareissa kuin ystävien kodeissa.
Kivirannan rukoukset saivat täyttymyksensä vuoden 2010 heinäkuun viimeisenä päivänä, jolloin tsasouna vihittiin käyttöön ja siinä toimitettiin vedenpyhitys.
Polku kutsuu tsasounalle
Tampereella työssä käyvä Marina Kiviranta luo aamuvarhaisin katseensa ikikuusien katveessa seisovalle hirsitsasounalle, kun hän kääntää autonsa nokan kohti kaupunkia.
– Olen hipsinyt tsasounaan aamuvarhaisinkin, jos esimerkiksi joku on erityisesti pyytänyt rukousta, hän kertoo.
– Yleensä iltapuhteellani astelen tsasounaan, jossa hiljennyn ja luen rukoukset.
– Minulla on päiviä, jolloin saatan poiketa rukoilemaan ja lukemaan pyhiä tekstejä usean kerran päivässä.
Kiviranta iloitsee siitä, että suuri yleisö on löytänyt Pyhän Johannes Venäläisen tsasounan.
– Tänne ovat kaikki tervetulleita. Tsasounan ovet on avoinna kaikille hiljentyjille, hän kutsuu.
Pyhän Johannes Venäläisen tsasounalla on kirkkovuoden aikana kaksi isoa jumalanpalvelusta. Temppelin nimikkopraasniekka kutsuu toukokuussa. Syksyllä kirkonmenot pidetään syyskuussa syyspäivän tasauksen aikoihin.
Kirkonkello ja matkamiehen risti
Tsasounan alttaripäädyn räystäässä riippuu kirkonkello, jonka Marina Kiviranta on valanut Uudessa Valamossa.
– Mieleni tasaantuu ja sieluni rauhoittuu, kun kirkasäänisen kellon kumahdukset kutsuvat jumalanpalvelukseen.
Tsasounan peräosassa seinää vasten lepää suurikokoinen hautamuistomerkki. Marina Kiviranta on nikkaroinut viimeiselle leposijallensa perinteisen puisen ortodoksisen ristin.
– Risti on valmiina rakkaassa paikassa. Iankaikkiseen elämään kuuluu vaellus tässä ajassa ja tuonilmaisissa, hän muistuttaa.
Tsasounaan johtavat rappuset on tehty luonnon2kivistä.
– Kun nousen pyhäkön suojaan, ajattelen Kristuksen kärsimystietä, Marina Kiviranta mainitsee.
– Sisälle astuessani teen ristinmerkin. Sekin on rukoustani Jumalan puoleen.
Ystävän lahjoittama matkamiehen risti siunaa ohikulkijoita tsasounan nurkalla.
