Viime viikolla innokkaat pesäpalloilijan alut saivat vihdoin tarttua pesismailaan ja -räpsään, kun Ylöjärven Pallon järjestämä pesiskoulu starttasi. Kesäkuun loppuun asti kestävään pesiskouluun ilmoittautui kaikkiaan 32 ylöjärveläistä lasta.
Kuusi lasta marssii Asuntilan kentälle Manu Vartian ja Joonas Hermosen johdolla. Ensin asetutaan riviin ja kuunnellaan, mitä valmentajalla on sanottavana.
– Tänään reenataan syöttämistä ja mailan käsittelyä, pesiskoulun ohjaaja Manu Vartia selostaa lapsille.
Lapsia neuvotaan hakemaan pallon ja räpsän lisäksi liivi, joka asetetaan maahan merkiksi. Sitten syötellään.
– Pidät jalat tukevasti maassa ja joustat polvista. Kättä koukkuun! pesiskoulun toinen ohjaaja Joonas Hermonen neuvoo.
– Rennolla kädellä, räpylän alta, Manu Vartia näyttää pallojen lennellessä ilmassa.
Ja pallostahan ei saa ottaa koppia. Sen on lennettävä ilmaan ja osuttava maassa olevan merkin osoittamalle alueelle.
– Teidän täytyy pitää päässä sellainen ajatusmalli koko syöttelyn ajan, että palloa ei oteta kiinni, lapsia ohjeistetaan.
– Eihän tämä ole yhtään luontevaa, valitus kuuluu kentän laidalta.
Vahingossa poika ottaakin kopin unohduksissaan, ja jo koittaa sakkokierroksen aika. Sakkokierroksella kenttä juostaan ympäri kertaalleen, minkä jälkeen syöttöharjoituksia jatketaan samaan malliin. Rangaistuskierrokselle lähtee harjoituksen aikana vielä moni muukin pelaaja.
Pompottelu tuntui mahdottomalta
Pesiskoulua vetävän Manu Vartian mukaan treenit ovat sujuneet mallikkaasti, vaikka lasten ikäjakauma on kuusivuotiaista 12-vuotiaisiin. Osa lapsista on osallistunut pesiskouluun jo aiemmin. Osa taas saattaa koskea pesäpallomailaan ensimmäistä kertaa.
– Menemme reeneissä aina turvallisuus edellä ja mukautamme harjoituksia pelaajien tason mukaan. Porukan pienimmät ja vähiten pelanneet ottavat pallot kiinni ensin pomppujen kautta, pitkän välimatkan päästä. Nostamme vaikeustasoa joka kerta vähän lisää, Vartia kertaa.
Juomatauolta lähtiessään pesiskoululaiset ottavat mailat mukaansa. Vartia näyttää mallia, miten maila laitetaan kainaloon ja palloa pompautetaan kerran.
Lapset levittäytyvät kentälle kokeilemaan, eikä huokailulta voi välttyä.
– No aivan mahdotonta, joku toteaa heti harjoituksen alussa.
Sitten homma alkaakin luonnistua.
– Kun huomaatte, että pompottelu sujuu, kokeilkaa mailan ohuella päällä. Ja sitten vielä mailan tupilla.
– Helppoa. Olen saanut jo viisi pomppua peräkkäin, 11-vuotias Wille Sistonen kehuu.
– Ja lisää pomppuja. Yritä saada jokaisella kerralla yksi pomppu lisää. Rikotte oman ennätyksenne, Vartia tsemppaa pompotteluun keskittyneitä pesäpalloilijoita.
Pesiskaverit kortilla
Kovassa auringon porotuksessa vettä on litkittävä ahkeraan. Pomputtelun uuvuttamat lapset käyvät hörppäämässä juomatauolla ja ehtivät samalla kertoa pesisharrastuksestaan.
Asuntilalainen Wille Sistonen epäilee, että hän osallistuu pesiskouluun jo neljättä kesää peräkkäin. Harrastus on mieleinen, mutta vapaa-ajalla pelikavereita löytää huonosti.
– Koulussakin pelataan ehkä vain muutamia kertoja vuodessa, hän harmittelee.
Lapsia ohjaavan ja YPAn miesten joukkueessa pelaavan Manu Vartian mukaan pesiksen harrastajia kaivattaisiin Ylöjärvelle enemmänkin. Varsinkin tyttö- ja naisharrastajista on pulaa. Asuntilan kentällä pelaava kuusivuotias Netta Partanen saattaakin olla yksi YPAn tulevaisuuden toivoista.
– Tykkään pompottelusta. Olen kai ihan hyvä siinä, tyttö kommentoi pesistaitojaan.
Netta Partasen veli Neo Partanen, 7, osallistuu myös pesiskouluun. Hän ja pelikaveri Vilho Niemelä ovat sitä mieltä, että pesisharrastusta voisi hyvinkin jatkaa tulevaisuudessa.
– Eilisissä reeneissä löimme ihan kunnolla. Siitä vasta tykkäsinkin! Niemelä innostuu.
Kaikille pesäpallon jatkaminen ei ole itsestään selvää. Kuusivuotiaalta Netta Partaselta saa asiaan suoran vastauksen.
– No en kyllä halua harrastaa. Meidän iskä pelaa pesäpalloa, ja hän pakotti minut toistamiseen tänne pesiskouluun. Onneksi ohjaajat on kivoja ja hyviä, eskarilainen huomauttaa.
