Jokilinnan satukaupunki varastaa huomion Vapriikin Nukkekekkereillä.
Haiharan nukkemuseo täyttää tänä kesänä 50 vuotta. Jos tarkkoja ollaan, niin Haiharassa nukkeja ei ole nähty vuoden 1992 jälkeen: silloin nukke- ja pukumuseo siirtyi osaksi museokeskus Vapriikin kokoelmia.
Nyt Vapriikissa avautunut näyttely marssittaa näytille kokoelman hienoimmat ja erikoisimmat nuket. Mukana on hahmoja, jotka olivat mukana jo museon ensimmäisessä näyttelyssä. Skaala ulottuu räsynukeista posliininukkeihin ja säihkysääri-Barbieihin.
Kun tutustun näyttelyyn, jostain takaani kuuluu huokaus: ”Tuollainen minullakin oli lapsena.”
Hämmentävin kaikista on 1960- ja 1970-luvuilla myynnissä ollut tyttönukke, joka suunniteltiin joka kulttuuriin sopivaksi. Ehkä siksi se on kovin laimea ja ilmeetön – melkein harmaa?
Nuketkin ovat kiehtovia, mutta eniten aikaa vierähtää pahvisen pienoiskaupungin äärellä. Jokilinnassa on tietysti kirkko ja seuratalo. Mutta on myös kasino ja viskitehtailijan talo. Pieniä ränsistyneitä huviloita ja ökytaloja.
Jo 1970-luvulla valmistunut ja nukkemuseolle lahjoitettu satukaupunki on ihan oma maailmansa. Ihmisiäkin näkyy katujen varsilla ja pihoissa, mutta talot ja kaupungin rakenne vangitsevat katseen.
Lapset puolestaan näyttävät viihtyvän nukkemuseon yhtyeteen rakennetussa leikkihuoneessa. Söpössä pikku mökissä on menossa kakkukestit: donitseja vai muffineita?
