Metallin kiilto silmissä

Ylöjärveläinen Heidi Koivisto sai pitkään kestäneelle ammattiyhdistysuralleen hienon palkinnon, kun hänet valittiin toukokuun lopussa Metalliliiton liittohallitukseen. Koivisto sai heti kovan tulikasteen, kun Metalliliitto oli viime viikolla ratkaisevassa roolissa hengästyttävän pitkään pakerretun kilpailukykysopimuksen toteutumisessa.
heidi koivisto, metalliliitto
Suurta vastuuta isossa ammattiliitossa kantava Heidi Koivisto katsoo luottavaisena tulevaisuuteen, vaikka Suomen hallituksen toimet eivät aktiivista ay-ihmistä miellytäkään.

Jo vuonna 1899 perustettu Metallityöväen Liitto ry eli Metalliliitto on Suomen suurin teollisuuden ammattiliitto ja Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:n jäsen. Metalliliitossa on lähes 143 000 jäsentä, jotka kuuluvat 275 ammattiosastoon.

Metalliliittoa johtaa liittohallitus, jossa on 20 jäsentä. Pesti hallituksessa tuli Koivistolle yllätyksenä.

– Liittokokouksessa huomattiin, että hallituksen naiskiintiöstä puuttui yksi nainen. Lopulta minut valittiin tuolle paikalle. Se tuntuu aika hurjalta, Koivisto sanoo.

Hän kertoo ottaneensa hallituspaikan vastaan erittäin nöyränä mutta innokkaana.

– Olen päässyt niin pitkälle kuin rivijäsenenä voi päästä. Tämä on iso luottamuksen osoitus ja aion olla tuon luottamuksen arvoinen.

Metalliliiton jäsenistä vain kuudesosa on naisia. Silti Koivisto vakuuttaa, että myös naisten ääni kuuluu.

– Vaikka liitto on kovin miesvaltainen, meidät naiset on otettu aina hyvin huomioon.

Koivisto n mukaan Metalliliitto on kuin yksi valtavan iso perhe.

– Vaikka osa porukasta rakentaa laivoja Turussa ja me toiset piperrämme elektroniikkaa Kyröskoskella, niin yhteenkuuluvaisuuden tunne on vahva.

Jo nuorena mukaan liittoon

Koivisto on toiminut ammattiyhdistysliikkeessä jo yli 20 vuotta. Hän oli Kunta-alan ammattiliiton nuorisovastaava Ylisen Kuntoutuskeskuksessa jo 1990-luvun alussa. Pian sen jälkeen, kun Koivisto siirtyi vuonna 1994 elektroniikkayritys Kyrel Oy:n palvelukseen, häntä pyydettiin ammattiosaston varaluottamusmieheksi. Melko nopeassa tahdissa Koivisto eteni luottamusmieheksi, varapääluottamusmieheksi ja lopulta pääluottamusmieheksi.

Pääluottamusmiehen uraakin on takana jo kymmenisen vuotta.

– Pääluottamusmiehen tehtävä on ajatella sekä työntekijöiden että yrityksen parasta. Pitää muistaa, että kaikilla on yhteinen päämäärä, sillä kaikki haluavat, että firmalla menee hyvin ja että kaikille riittää töitä, Koivisto selvittää.

Toki pääluottamusmiehen eteen tulee joskus myös hankalia asioita

– Ikävinä aikoina puhelin soi kotonakin. Ja jos tulee vaikka irtisanomisia niin välillä sitä itkee silmät päästään. Toisinaan pääluottamusmiehen työ voi siis olla henkisesti melko raskasta, Koivisto sanoo.

Luottamus hallituksen toimiin hukassa

Metalliliitto on ollut keskeisessä asemassa, kun työmarkkinoiden kilpailukykysopimusta on sorvattu Juha Sipilän (kesk.) johtaman Suomen hallituksen edellyttämällä tavalla.

Metalliliiton valtuusto päätti perjantaina hyväksyä kilpailukykysopimuksen mukaisen työehtosopimuksen. Aiemmin Metalliliiton hallitus oli hyväksynyt sopimuksen niukasti äänin 12–8. Heidi Koivisto äänesti sopimuksen hyväksymistä vastaan.

– Tuntuu käsittämättömältä, että maamme hallitus runnoo väkisin läpi jotakin tällaista. Mitä järkeä on lisätä työaikaa 24 tunnilla, kun meillä on tehtaita, joissa ei ole töitä. Tämä on yhtä viisasta kuin kantaa säkillä valoa pimeään torppaan, Koivisto perustelee.

Hänen mukaansa Metalliliiton jäsenistön kiukku ei kohdistu teknologiateollisuuteen vaan maan hallitukseen, joka Koiviston mielestä johtaa Suomea Pohjois-Korean tyyliin.

– Hallituksen laskelmilla kilpailukykysopimuksen tuomasta tuottavuusloikasta ei ole varmaa pohjaa. Jotenkin tuntuu, että koko sopimus on vedetty hatusta.

Koivisto sanoo, että nyt Metalliliiton väellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa hallituksen ministerien sanaan.

– Nyt sitten odotetaan, että Suomi ottaa hurjan loikan työllisyys- ja taloustilanteen kohenemisessa, kuten hallitus on rivien välistä luvannut.

Koivisto ei itse ole kovinkaan varma siitä, että hallituksen lupaamat asiat toteutuvat.

– Työntekijäpuoli on nyt seitsemän vuotta kantanut vastuuta ja osallistunut talkoisiin, kun sitä on vaadittu. Teimme aikoinaan raamisopimuksen sekä työllisyys- ja kasvusopimuksen, mutta niidenkin jälkeen työntekijöitä on irtisanottu kiihtyvällä tahdilla. Tulee sellainen tunne, että meitä on viilattu linssiin, Koivisto sivaltaa.

Jossain asiassa Koivisto on kuitenkin tietyin ehdoin samaa mieltä kuin esimerkiksi hallituksessa oleva Kokoomus ja Elinkeinoelämän keskusliitto. Koivisto pitää edellä mainittujen tahojen ohella paikallista sopimista työpaikoilla hyvänä asiana.

– Jos työnantajalla ja työntekijöillä on yhteinen päämäärä niin paikallisia sopimuksia on helppo tehdä. Sopimisen pitää kuitenkin lähteä yhteisestä tahdosta ja luottamuksesta. Laki paikallisesta sopimisesta toisi kuitenkin ehkä liikaa kankeutta koko järjestelmään.

Muutosten aika edessä

Tänä keväänä on kuultu monesta tuutista, että ammattiyhdistysliike on muutosten kourissa. Ammattiliittojen ja työmarkkinajärjestöjen on mietittävä uudelleen toimintatapojaan nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Heidi Koivisto uskoo , että ay-liike on voimakas tekijä myös tulevaisuudessa.

– Ammattiliitot ovat aikanaan syntyneet tarpeeseen ja niitä tarvitaan myös jatkossa. Toki ay-liikkeen pitää reagoida tulevaisuuden tuomiin muutoksiin.

Muutosta on jo tiedossa, kun Metalliliiton, Teollisuusalojen ammattiliitto TEAMin, Paperiliiton ja Puuliiton on tarkoitus yhdistyä 270 000 jäsenen suurliitoksi vuoden 2017 lopulla.

– Uskon, että jatkossakin ammattiliitot ovat työnantajien kanssa rinta rinnan kehittämässä yrityksiä. En usko, että nykyään on enää sellaista vastakkainasettelua kuin 1970-luvulla kenties oli. Ammattiyhdistysliikkeestä huokuu jatkossakin voimaa, Koivisto sanoo.

Koivisto haluaa olla aktiivisesti mukana ammattiyhdistystoiminnassa vielä pitkään.

– Ammattiliitto on minulle vähän kuin toinen koti. Kenties jonakin päivänä olen jopa töissä liitossa. Toisaalta Kyrelkin on tullut minulle kovin rakkaaksi.

Sen sijaan esimerkiksi kansanedustajan pesti ei politiikassakin vahvasti mukana olevaa demarinaista ainakaan vielä kiinnosta.

– Ei se ehkä ole mun juttu. Tykkään touhuta paikallistasolla.