Kesä ei ole mansikanviljelijälle mitään lomailun kulta-aikaa vaan vilkkainta työkautta. Tosin touhu ei rajoitu vain suveen.
Lomille lomps, kesälaitumet odottavat! Vaan eivätpä odotakaan, eivät mansikanviljelijä Pekka Jokista. Hänelle kesä on työntäyteistä sesonkiaikaa.
– Sitten mennään aamusta iltaan.
Mielessä on eritoten sää, mansikanviljelijän tärkeä työkaveri, niin kasvatuksen kuin myynnin kannalta.
– Tietysti pelätään rae- ja ukkoskuuroja. Ne voivat tuhota koko kesän sadon, tilalla auttava viljelijän äiti Varpu Jokinen kertoo ja ynnää vaaraksi myös marjat liian pieninä kypsyttävän paahteen.
– Jos on sadepäivä, ei ihmisillä ole mansikka mielessä, isäntä ynnää.
Pelko ei kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä vaan toiveikkuus.
– Maanviljelijä elää sään armoilla ja on tottunut siihen. Katastrofeja ei voi vartoa eikä niiden varjossa elää. Ja toimeentulo täytyy turvata monella jalalla, vanhaemäntä sanoo viitaten poikansa maanrakennus- ja metsätöihin.
Heinäkuussa hulina
Mansikanviljelijän savotta ei kylläkään ajoitu vain kesään. Tämän kesän valmistelut on aloitettu jo viime syksynä lannoituksin ja talvisuojauksin sekä vuodenvaihteessa mansikantaimien tilaamisin.
Maaliskuussa on istutettu taimia kasvihuoneeseen ja huhti-toukokuussa harjattu vanhat taimet kuivuneista lehdistä. Toukokuun uutena puhteena on tänä vuonna ollut mansikoita säiltä suojelevien muovisten kasvatustunnelien pystytys.
– Siinäkin ollaan sään armoilla. Pitää olla tuuleton päivä, kun asetellaan muoveja, isäntä sanoo.
Tänä vuonna on myös istutettu vadelmia astioihin varastohalliin, sillä tila on lisäämässä vadelmia kunnolla kavalkadiin.
Alkuvuosi ja kevät eivät kuitenkaan vielä kääri viljelijän hihoja alituiseen. Lähinnä tulee silloin tällöin työhuippuja.
Tahti kiihtyy kesän kynnyksellä, kun kastellaan, kitketään, suihkutetaan kasvinsuojeluaineita ja istutetaan uusia taimia kuolleiden tilalle. Hankitaan myös väliaikaisia kimalaisia pölyttämään ja levittämään mukanaan homeenestoainetta. Lisäksi otetaan vastaan pakkaustarvikkeita ja lannoitteita sekä korjataan jo kasvihuoneen satoa. Tänä loppukeväänä on myös istutettu uutta mansikkamaata.
Suurin hulina koittaa, kun satokausi alkaa avomaalla juhannuksen tienoilla ja pauhaa kiivaana heinäkuun. Jokisilla kausi kuitenkin jatkuu tiettyyn mittaan esikasvatettujen ja kesällä istutettavien taimien avulla ainakin elokuun loppuun. Vadelma taas yritetään ajoittaa tunneleiden avulla mansikan kanssa samaan saumaan. Vilkkaimpana aikana tilalla ahertaa parikymmentä ylimääräistä työntekijää.
– Silloin ei ehdi sivulle sylkäisemään, Jokinen veistelee.
Lomia, ehei
Viljelijän kesään ei lomailu mahdu. Jokinen ei ehdi pitää edes satunnaisia lomapäiviä, ja viikonloppuvapaiden käsitettä viljelijä ei tunne. Korkeintaan mies voi pitää joskus osan päivästä taukoa, jos sisko jelppaa.
– Mansikka kypsyy joka päivä, jopa lauantaina ja sunnuntaina.
Lomat siis pidetään talvella. Mutta pystyy mies nautiskelemaan kesästä askareidenkin lomassa. Hetken nautintoja suo vaikkapa hellivä keli marjankantopuuhissa. Illalla lämmitetään sauna ja uidaan – joskin viljelijän ilta koittaa myöhään.
– Ja aamuhetki on hieno, kun on hiukan autereista ja vielä hiljaista ja siinä juo kupillisen kahvia, äiti-Jokinen myhäilee.
Vaikkei viljelijä pääsekään lekottelemaan, näyttäytyy kesä hänellekin siis auvoisana aikana, näkeväthän silmät sen.
– Maanviljelijällä täytyy olla erilainen elämänasenne, vanhaemäntä tuumii.
Kaksikolle kesässä parasta ovat onnistunut sesonki, mansikan tuoksu ja tyytyväiset kausityöntekijät.
– Kun noukkijat ovat päässeet kotiin ja saaneet rahaa taskuunsa, se on molemmin puolin onnen tunne.
Jo ensi suveakin
Vaikka tämänkesäinen sesonkihuippu on vasta tuloillaan, ensi suvi pyörii viljelijän mielessä jo nyt. Taimien myyjät alkavat olla jo kauppajalalla, ja ensi vuonnakin lisättävissä kasvatustunneleissa on kaavailtavaa ja opeteltavaa.
Viljelijän perspektiivi on siis pitkä, vaikka päähuomio onkin tässä kesässä.
– Sellainen kokonaisuuden hallinta on jokaisella maanviljelijällä pääkopassa, vanhaemäntä kiteyttää.
