Joukko ylöjärveläisiä työväenopistoryhmiä pirkanmaalaisine sisarryhmineen neuloi ja virkkasi hyvää Kaupin hätämajoituskeskukseen.
Kevään tilkkupeittotalkoissa käsityöharrastajien silmien eteen levittäytyi värikäs näky. Sadoittain virkattuja ja neulottuja tilkkuja. Yksivärisiä, monivärisiä. Kuvioituja, pelkistettyjä.
– Kaikki tekniikat oli sallittu. Vain koko oli määritelty, opettaja Ulla Tujula kuvaa.
Tilkkuja tehtailtiin kotosalla ja käsityöryhmissä. Puuha oli Eeva-Liisa Talan ja Raija Pirkkalaisen mukaan helppoa muttei silti tylsää.
– Kuvioilla sai vaihtelua. Telkkarin edessä ei pysty istumaan, jos ei tee mitään, Tala kuvaa.
Se, että puuhaan oli ryhdytty hyväntekeväisyyden vuoksi, ilahdutti muttei loistanut jatkuvasti mielessä.
– En korottanut itseäni, mutta totta kai oli hyvä tietää, että työ meni hyvään.
Pieni panos hyvään
Tujula on ryhmineen harrastanut ennenkin hyväntekeväisyyttä. Syynä ovat hänen omat intressinsä mutta myös käsityöhenki.
– Pidän tärkeänä yhteiskunnallista osallistumista. Lisäksi tämä on käsityöihmisille luontevaa. Käsityö on heille elämäntapa, ja kun kaikki sukulaiset on jo kyllästetty villasukilla, joutaa pieni panos yhteiseen hyvään.
Tällä kertaa tempaukseen ryhdyttiin, kun kolmen harrasteoppilaitoksen yhteistyötä tekevät opettajat pohtivat tämänvuotisia kuvioitaan. Turvapaikka-asia oli tapetilla, joten siihen päätettiin tarttua. Tilkuista kootut peitot lahjoitettiin turvapaikanhakijoille lasten lämmikkeeksi.
– Luulen, että tämä oli osittain kannanotto. Halusimme toivottaa perheet tervetulleiksi.
Trendeissä etunsa
Hyväntekeväisyystempauksia on pulpahdellut sieltä täältä. On myös syntynyt trendi- ja ikisuosikkikohteita, ja juuri naperot sekä turvapaikanhakijat lukeutuvat niihin.
Tujulasta tempausten määrä ei syö ilmiön tehoa, käy liialliseksi.
– Hyvä kasvattaa hyvää. Ei se ole keltään pois. Kohteethan hyötyvät aina.
– Eikä hyväntekeväisyys ole mikään kilpailu, Tala huomauttaa.
Trendikohteiden syntymisessä kolmikko myöntää haitan paikkoja: on muitakin avuntarvitsijoita, ja kohteet eivät saisi unohtua trendin hiivuttua. Kerholaiset eivät kuitenkaan voi tehdä vain hyväntekeväisyystöitä, siis auttaa kaikkia. Ja hyötynä taas on se, että trendin myötä kohde on helppo keksiä ja siihen on luontevaa ottaa yhteyttä.
Porukalla potkua
Kolmen opiston yhteisprojekti vaati enemmän aikataulutusta, yhteydenpitoa ja vastuiden jakoa kuin pikku tempaukset. Tujula kuitenkin näkee yhteistyön antoisana. Päästään heittelemään ideoita ja saadaan tempaukseen potkua.
– Onhan eri asia mennä viemään kolme peittoa kuin 25.
Ja vaikka kukin ryhmä ahersi pääosin omilla tahoillaan, tietoisuus yhdessä tekemisestä valoi hyvää henkeä.
– Yhdessä tekemisen meininkiä, joukkovoimaa, sitä, että yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi.
