Jo viitisentoista tietoteosta julkaissut ylöjärveläinen Esko Lammi sai äskettäin päätökseen viimeisimmän, kolme vuotta kestäneen kirjaurakkansa. Mouhijärven sotaveteraanit 1939–1945 -teos on jättiläismäinen tietopankki. Esko Lammin mukaan vastaavia teoksia pitäisi koota ja julkaista tasaisin väliajoin ympäri Suomen.
– SUOMEN itsenäisyydestä ja sen säilyttämiseen liittyvistä tapahtumista pitäisi koota tietoa kansien väliin joka vuosikymmen esimerkiksi paikkakunnittain. Sitä historiatietoa ei saa kadottaa, Lammi sanoo päättäväisesti.
Hän uskoo painetun kirjan voimaan.
– Vielä 50 tai 100 vuoden päästä joku voi avata kirjan ja tarkastella sieltä oman sukunsa tarinoita. Sähköisessä muodossa vastaavia tietoja tuskin löytyy mistään.
Kokemuksista paljon hyötyä
Mustan vyön judoka Esko Lammi kirjoitti ensimmäisen tietokirjansa, Judon valmennusoppaan, vuonna 1979.
Suomen historiasta sosionomin tutkinnon suorittaneelta Lammilta on sen jälkeen tullut useita tietokirjoja, jotka ovat käsitelleet pääasiassa Suomen puolustusvoimia ja sotahistoriaa sekä sotilasurheilua.
Kapteeni (evp) Lammi työskenteli aikoinaan yhdeksän vuotta puolustusvoimissa. Hänen monipuoliseen työhistoriaansa sisältyy lukuisten kotimaisten palveluspaikkojen ja tehtävien ohella myös useat kansainväliset työtehtävät.
Lammi toimi joukkueenjohtajana ja komppanian varapäällikkönä YK:n suomalaisessa valvontajoukossa Siinailla ja Golanilla. Lisäksi hän on ollut YK:n sotilastarkkailijana Libanonissa ja Syyriassa.
Koulutus ja työkokemukset ovat antaneet urheilun ansioristillä palkitulle Lammille hyvät eväät kirjoittaa sotahistoriaa ja sotilasurheilua käsitteleviä kirjoja.
Tuorein kirja sai alkunsa, kun Mouhijärven Sotaveteraanit ry pyysi Mouhijärvellä aiemmin asunutta Lammia kokoamaan teoksen mouhijärveläisistä sotaveteraaneista.
Mouhijärveläinen sotaveteraani Eino Puranen oli kerännyt jo valmiiksi 330 rintamamiehen tiedot. Tämän jälkeen veteraanikirjatoimikunta jatkoi tietojen kokoamista kirjaa varten.
Valtava aineisto
Kolme vuotta kestäneen kirjoitusprosessin ensimmäinen vuosi oli pääasiassa tiedonkeruuta. Toisena vuotena Lammi kirjoitti runkotekstit eri joukko-osastojen sotahistoriasta.
Viimeisen vuoden aikana materiaalia täydennettiin haastatteluilla, elämäkertatiedoilla, kuvilla ja kartoilla. Lopuksi teosta taitettiin neljä kuukautta.
– Kirjan alussa kerrotaan johdannoksi, miten Suomi eteni itsenäisyyden syntymisestä sodan alkamiseen. Kirjassa kerrotaan myös tarkasti, miten suuri merkitys lotta- ja suojeluskuntien syntymisellä oli Suomen puolustuksen kannalta, Lammi kertoo.
Kirjan matrikkelissa on yli
1 300:n sodassa olleen mouhijärveläisen tiedot. Mukana on myös 78 rintamalottaa, 400 lottaa, muutama kymmenen pikkulottaa ja 160 sotilaspoikaa. Valokuvia kirjassa on noin 700. Yli 500-sivuinen teos painaa lähes 1,7 kiloa.
Vaiteliaita haastateltavia
Tietokirja, sisältää hyvin autenttisia sotaveteraanien kertomuksia taistelukokemuksista ja haavoittumisista.
– Kirjassa on karmeitakin kohtaloita, mutta joka tapauksessa lukijat ovat olleet tyytyväisiä näihin kertomuksiin, Lammi kertoo.
Lammi on tottunut haastattelemaan sotaveteraaneja. Hänen mukaansa sodan käyneet kertovat kokemuksistaan nykyään hieman avoimemmin kuin ennen.
– 15 vuotta sitten kukaan ei halunnut puhua juuri mitään. Eivätkä rintamalla olleet vieläkään mene mielellään yksityiskohtiin, eivätkä he mielellään mainitse kaatuneiden tovereiden nimiä, Lammi kertoo.
Hän on kuitenkin tyytyväinen siitä, että kirjaan on saatu sotaveteraanien omaisten luovuttamia veteraanien henkilökohtaisia rintamamuistiinpanoja. Niiden myötä sodan tapahtumiin pääsee kirjassa pureutumaan hyvinkin yksityiskohtaisesti.
– Esimerkiksi erään panssarimiehen kertomus on puhutteleva. Hän kertoo, miten taistelussa hänen oman osastonsa seitsemästä vaunusta neljä tuhoutui ja hänen oman vaununsa kuljettaja menehtyi astuessaan miinaan, Lammi selvittää.
Lisää on luvassa
Esko Lammin mukaan Mouhijärven sotaveteraanit 1939–1945 -kirja on tarkoitettu etenkin veteraanien lapsille ja lapsenlapsille.
– Ja yleisesti tietenkin kaikille historiasta kiinnostuneille. Kirjasta saa hyvin tietoa 15:nnen divisioonan sekä panssariprikaatin historiasta jatkosodan ajalta. Itse asiassa talvisodan ajalta kirjassa on kertomuksia vähän jokaiselta rintamalta jalkaväkimiesten silmin katsottuina.
Esko Lammi aikoo jatkaa kirjoittamista. Tulossa on siis lisää tietokirjoja. Toinen niistä käsitellee Suomen Sotilasurheiluliiton 50-vuotista historiaa.
– Kyllä ainakin pari kirjaprojektia pitäisi vielä jaksaa, jos terveyttä ja ikää riittää. Yksi ongelma on kuitenkin se, että kirjoista tuppaa tulemaan sitä pidempiä, mitä vanhemmaksi kirjoittaja tulee. Ehkä sitä ei enää osaa kertoa asioita lyhyesti, Lammi naurahtaa.
Runsaasti kaatuneita
Mouhijärven sotaveteraanit 1939–1945 -kirjassa haravoidaan, missä joukoissa mouhijärveläiset palvelivat sodan aikana.
Mouhijärveläiset olivat osa Tampereella perustettua kuudennen divisioonan joukkoa. Talvisodan aikana mouhijärveläismiehet sijoitettiin jalkaväkirykmentti 16:een ja jalkaväkirykmentti 17:ään. Lisäksi osa mouhijärveläisistä sijoitettiin kenttätäydennyspataljoona 10:een.
– Jalkaväkirykmentti 16 heitettiin Laatokan Karjalaan Kollaalle, ja jalkaväkirykmentti 17 joutui Karjalankannaksen länsiosaan Summaan eli sodan pahimpaan paikkaan, Esko Lammi kertoo.
Kun pohjanmaalaisista kootut jalkaväkirykmentit 19, 21 ja 23 kärsivät Laatokan länsirannalla Taipaleen lohkolla ensimmäisten sotaviikkojen aikana kovat miesmenetykset, lähetettiin kenttätäydennyspataljoona 10:n miehet näihin rykmentteihin.
– Talvisodassa mouhijärveläisiä oli rintamalla vajaat 500, joista noin 70 kaatui. Pahimmat menetykset tulivat Taipaleen taisteluissa, joissa kaatui yli 30 mouhijärveläistä. Mouhijärvi koki kovia, sillä paikkakunnan sotilaiden kaatumisprosentti oli yksi Suomen korkeimmista.
Koska mouhijärveläiset perheet olivat kokeneet kovia menetyksiä, muutettiin Mouhijärven kiväärisuojeluskunta välirauhan aikana kranaatinheitinsuojeluskunnaksi.
Jatkosotaan lähdettäessä pääosa mouhijärveläisistä sijoitettiin sitten jalkaväkirykmentti 36:n kranaatinheitinyksiköihin, jotta kaatumisprosentti ei nousisi enää niin suureksi.
Tästä huolimatta vielä 105 mouhijärveläistä kuoli jatkosodan aikana.
– Mouhijärveläiset taistelivat jalkaväkirykmentti 36:n kanssa Taipaleessa ja Vuosalmella. Hyökkäysvaiheessa rykmentti eteni Laatokan rantaa pitkin Metsäpirttiin. Puolustusvaiheessa rykmentti vetäytyi Taipaleen ja Vuosalmen linjalle ja piti asemansa.
Eräs mielenkiintoinen mouhijärveläisnimi talvisodassa oli vänrikki Antero Poussa, joka toimi osan aikaa jalkaväkirykmentti 23:n neljännen komppanian päällikkönä.
– Pekka Parikan ohjaama Talvisota-elokuva kertoo nimenomaan tästä komppaniasta. Tosin elokuvan komppanianpäällikön esikuvana toimi Poussan edeltäjä, Esko Lammi kertoo.
