KuruFest soi jo kymmenennen kerran viiden konsertin voimin kesäkuun alkupuolella Parkkuun seuratalossa sekä Kurun ja Ylöjärven kirkoissa. Taiteellinen johtaja Heini Lehto iloitsee perhefestivaalin lunastamasta paikasta Suomen suven tapahtumakirjossa. Hänen mielestään tapahtuman elinvoima kumpuaa kotitekoisuudesta.
Taiteellinen johtaja Heini Lehto päivittelee vuosien rivakkaa kulkua. Viulistista tuntuu siltä kuin KuruFestin ensimmäiset konsertit olisivat olleet aivan äsken.
Lehdon mielestä festivaalin järjestäminen on tuonut joka kerta mielihyvää onnistumisesta, iloa tutulla porukalla musisoinnista sekä halua kehittää maalaistapahtumaa.
– Festivaalin viiden konsertin ohjelman laatiminen on käynyt sukkelammin vuosi toisensa jälkeen, hän päättelee.
Lehto korostaa, että KuruFest ammentaa voimansa paitsi toisilleen läheisistä muusikoista myös kodikkaista konserttipaikoista. Parkkuun seuratalo tarjoaa intiimin idyllin luonnonkauniin kylän sydämessä, ja Kurun sekä Ylöjärven kirkot suovat sakraaliset salit taajamissa.
Lehdon mielestä KuruFestin toimintakonsepti on vakioitunut.
– Emme halua paisuttaa tapahtumaa. Koemme, että konserttien määrä on riittävä. Alkuvuosina konsertit olivat Parkkuussa ja Kurussa, mutta kuntaliitoksen myötä tapahtuma laajeni Ylöjärvelle.
Taiteellinen johtaja riemuitsee siitä, että KuruFest on löytänyt vakiovieraat. Lisäksi suuren yleisön tietoisuuden vahvistuminen tapahtumasta on kannustanut uusia kävijöitä mukaan.
– Toivomme, että kymmenvuotisfestivaalimme osallistujajoukko on kaikkien aikojen suurin.
Lehto arvostaa suuresti Ylöjärven kaupungin kulttuuripalveluiden antamaa markkinointiapua ja järjestelytukea.
Ilo soittaa ja henki kulkee
Koko KuruFest on syntynyt ja varttunut yhdessä soittamisen halusta, joka kymmenkunnalla ystävyksellä on ollut.
– Meistä on ihanaa ja riemullista soittaa porukallamme, Heini Lehto kiteyttää.
– Valitsemme ohjelmistoomme teoksia, joiden tulkitseminen nostattaa vahvat ja hyvät fiilikset.
– Soitamme kappaleita, jotka kiinnostavat meitä. Palamme halusta esittää juuri kyseisellä soittohetkellä nuo tietyt sävellykset. Satsaamme nimenomaan soittamiseen.
Lehto arvostaa festivaalin antamaa palkkaa.
– Joukkueellamme on säilynyt voimakas porukalla tekemisen meininki ja yhteishenki on väkevä.
Heini Lehto luonnehtii KuruFestiä kotitekoiseksi.
– Kotitekoisuus onkin tapahtumamme punainen lanka, jota haluamme suosia, hän korostaa.
Ystävyyttä ja musisointia
Tälläkin kerralla estradille nousee sisarusten, pianisti Heini ja sellisti Tuomas Lehdon, lisäksi viulisti Ville Koponen, viulisti Elina Lehto, huilisti Niamh McKenna, klarinetisti Reijo Koskinen, pianisti Heini Kärkkäinen, sellisti Jussi Vähälä, alttoviulisti Atso Lehto, viulisti Taija Angervo, alttoviulisti Ilari Angervo ja viulisti Petri Aarnio. Mukana on lisäksi Uusi Helsinki -kvartetti ja Virtuosi di Kuhmo.
– Soitamme parhaiden kaveriemme kanssa. Viihdymme hyvin yhdessä, Heini Lehto kertoo.
Hänen mielestään KuruFestin erikoisuus onkin taiteilijoiden pitkäaikainen ja luja ystävyys.
– Tarjoamme perhefestivaalia, hän kiteyttää.
Kuru ja Parkkuu merkitsevät jokaiselle taiteilijalle rakasta kesänviettopaikkaa.
– Olemme festaripaikallamme kuin kesämökillä.
Yleisö vartoaa Rouvalia
– Meidän kanssamme musisoi ystäväjoukko, joka koostuu tutuista Kurun-kävijöistä. (Kuva: Kyösti Aalto)
Taiteellinen johtaja tietää, että suuri yleisö odottaa hänen puolisoaan eli Tampere Filharmonian ylikapellimestaria Santtu-Matias Rouvalia KuruFestiinkin.
– Tällä kerralla Santtu ei ole joukossamme, Heini Lehto kertoo.
Rouvali on KuruFestin aikaan työmatkalla Saksassa.
Heini Lehto on viettänyt kaksi viime vuotta Oliver-poikansa kanssa kotona.
– Nyt valmistelen paluuta muusikon arkeen. KuruFest tarjoaa oivan paluuareenan, hän toteaa.
”Emme kosiskele yleisöämme”
KuruFestin taiteilijat palavat halusta esittää romanttista musiikkia.
– Myös modernit teokset houkuttavat meitä, taiteellinen johtaja lisää.
Heini Lehto sanoo, että festivaalin ohjelmistoon päätyy useasti sellaisia teoksia, joita ei tule soitettua aktiivisesti.
– Emme halua teosvalikoimallamme koskiskella yleisöä, hän linjaa.
– Luotamme intuitioomme siitä, että poimimamme kappaleet miellyttävät myös kuulijoitamme.
Avajaiskonsertissa perjantaina 10. kesäkuuta Kurun kirkossa kuullaan Anton Arenskyn Jousikvartetto a-molli op. 35 ja F. Schubertin Jousikvintetto C-duuri D956.
Lauantaina 11. kesäkuuta Parkkuun iltapäiväkonsertissa esitetään Wolfgang Amadeus Mozartin Huilukvartetto D-duuri KV 285 ja Johannes Brahmsin Pianokvartetto g-molli op. 25 no 1.
Lauantaiehtoon konsertti juhlistaa kymmenen vuotta täyttävää festivaalia. Tarkka ohjelma ei ole vielä julkisuudessa.
Sunnuntai-iltapäivän konsertissa Parkkuussa nautitaan Johannes Brahmsin Klarinettitrio a-molli op. 114 ja Ludvig van Beethovenin Jousikvartetto op. 59 no. 2.
Päätöskonsertissa Ylöjärven kirkossa soi Aleksandr Borodinin Jousisekstetto d-molli ja Piotr Tsaikovskin Jousikvartetto d-molli op. 70 Muistoja Firenzestä sekä F. Mendelssohnin Jousioktetto Es-duuri op. 20.
Läheisyys mahdollistaa
Taiteilijoiden sydän sykkii Parkkuun seuratalolle, joka on KuruFestin kehto.
Heini Lehdon mielestä pieni on kaunista.
– Seuratalon juhlasali on perinteisen intiimi tila, jossa esiintyjät ovat todella lähellä kuulijoitaan. Muusikot soittavat pienelle yleisölle. Konsertissa syntyy syvä vuorovaikutus. Kaikki läsnäolijat ovat kuin yhteisessä olohuoneessa.
Lehto muistuttaa, että hänellä ja muilla taiteilijoilla on paljon lämpöisiä muistoja juuri parkkuulaisista ja kyläyhteisöstä.
– Tulemme Parkkuuseen kuin kotiimme, hän kuvailee.
Lehdon mielestä Kurun ja Ylöjärven puukirkot ovat pyhyydessään juhlavia esiintymispaikkoja.
– Pyhäkköjen mysteerisyys edellyttää meiltä tarkkoja ja harkittuja teosvalintoja.
Heini Lehto puhuu tietotekniikan kulta-aikana sen puolesta, että ihmiset saapuisivat konsertteihin.
– Läsnä ollessa kokee ja saa paljon enemmän kuin tabletin tai älypuhelimen välityksellä.
Katseet tulevaisuudessa
Kymmenenvuotiaan festarin taiteellinen johtaja lupaa, että KuruFest tarjoaa kamarimusiikkia jatkossakin.
– Nyt keskitymme tämän kesäiseen tapahtumaamme. Festivaalin jälkeen vedämme henkeä ja palaamme sitten myöhemmin vuoden 2017 juttuumme, Heidi Lehto kertoo.
Hänen mielestään pienen festarin valmistusmetodiin sopii erinomaisesti ajatusmalli, jonka mukaan jokainen vuosi katsotaan tapauskohtaisesti.
– Emme myöskään halua teemoittaa festareitamme, Lehto lisää.
