Kuulitko radiosta kaihoisaa kitaraa? Saatoit kuulla Ville Houttua. Ylöjärveltä kotoisin oleva mies on yksi maamme harvoista pedal steel -kitaristeista. Omalaatuinen ja vaativa soitin on jo vuosia ollut Houtun leipälaji – ja olennainen osa Jalava-yhtyeen soundia.
Tamperelainen Jalava on ollut Ville Houtun musiikillinen koti jo pitkään. Folkia, poppia ja kantria yhdistelevän bändin perustamisesta tulee pian kuluneeksi kymmenen vuotta.
Moni saattaa muistaa Jalavan parin vuoden takaisesta Paavo Nurmi -singlestä. Kappale sai kohtuullisesti radiosoittoa, etenkin Ylen Radio Suomella.
Suuri läpimurto on kuitenkin antanut odottaa itseään.
– En minä tiedä, haaveilemmeko edes sellaisesta, Houttu miettii.
– Siis jos läpimurto tarkoittaa sitä, että myisimme keikkoja loppuun ympäri maata. Taidamme olla siihen liian vanhoja, 38-vuotias mies veistelee.
Tällä hetkellä Jalava valmistautuu uuden levyn julkaisuun. Vuosien jälkeen -nimisen pitkäsoiton on määrä nähdä päivänvalo toukokuun alussa.
Houtun sanoin: luvassa on ”kypsien ihmisten musiikkia”. Yhtye vetoaa enemmän keski-ikäisiin kuin nuoriin, ja se on Jalavalle enemmän kuin ok.
– Meitä on verrattu Tuure Kilpeläiseen, Eaglesiin ja Egotrippiin. Ja Dave Lindholm sanoi meille kerran humalapäissään, että ”Kasevan jätkät oli herkkiä, mutta te ootte v*ttu vielä herkempiä”. Tuo on ehdottomasti kehu! Houttu nauraa.
Yksi neljästä
Laulaja-biisintekijä Antti Westmanin mukaan Jalavan soundia olisi vaikea kuvitella ilman pedal steel -kitaraa. Ja sen soittajat ovat tässä maassa kortilla.
Ville Houttu arvelee, että hänen lisäkseen harvinaista instrumenttia soittaa Suomessa noin kolme muusikkoa. Tunnetuin heistä on helsinkiläinen Olli Haavisto.
– Pedal-stilikka on pysynyt harvinaisena oikeastaan kolmesta syystä, Houttu sanoo.
– Ensinnäkin soitin on todella vaativa. Pelkän perusmekaniikan opetteluun menee helposti vuosi, hän alkaa listata.
Kaihoisasti soivaa pedal steeliä soitetaan istuen. Instrumentti koostuu kahdesta kymmenkielisestä kitaran kaulasta, jotka on asetettu vaakatasoon.
Perinteisestä steelkitarasta pedal steel eroaa polkimiensa vuoksi. Kaikkien kahdenkymmenen kielen vireyttä on mahdollista säädellä pedaaleilla, joita on sekä molemmille jalkapohjille että polville.
Jos pedal steel -kitaran mielii hankkia, tulee rahapussissa olla parisen tonnia ylimääräistä rahaa.
– Kova hinta rajoittaa soittimen leviämistä, luonnollisesti, Houttu järkeilee.
– Ja onhan se loppujen lopuksi myös aika uusi instrumentti. Pedal steelit kehitettiin USA:ssa 1940-luvulla, ja Euroopassa niitä ei näy vieläkään kovin paljon, hän jatkaa.
Omilla ehdoilla eteenpäin
Tänä keväänä Ville Houtun kitarointia ovat kuulleet tuhannet uudet korvaparit. Jalavan uutuussingle Salama on keikkunut Radio Suomen soitetuimpien kappaleiden listalla viikosta toiseen, ja Spotifyssa biisiä on kuunneltu yli 7 000 kertaa.
Ylöjärven Haavistolta musiikkimaailmaan ponnistanut Houttu ei haaveile uraltaan suuria.
– Kaikki Jalavan jäsenet käyvät päivätöissä, niin myös minä. Minusta tämä on aika ihanteellinen asetelma, mies sanoo.
– Jos haluaa tehdä sellaista musiikkia, josta todella tykkää, elanto ei saa olla siinä kiinni. Nyt voimme tehdä valintoja omilla ehdoillamme, hän tarkentaa.
Omaa kieltään Jalavan omaehtoisuudesta kertoo äskettäin julkaistu lyhytdokumentti Lähiöiden rokkitähdet. Siinä yhtye seikkailee maanläheisellä kiertueella Helsingin syrjäisissä pikkukapakoissa. Päähänpiston aiheuttamiin erikoisiin tilanteisiin voi tutustua Soundin nettisivuilla ja Youtubessa.
– Materiaali kuvattiin vuonna 2011, ja kyllä uudenkin vastaavan kiertueen tekeminen on käynyt mielessä. Senhän voisi toteuttaa vaikka akselilla Tesoma–Pispala–Ylöjärvi, Houttu heittää.
