Työttömyyskokemukset eivät ole lannistaneet Sari Haapaniemeä juhlimasta työtä. Hän tosin juhlii sitä mieluusti laajasti määriteltynä hyvän viljelynä.
Vappuna puhalletaan pallot täyteen ja värit ilmaan muun muassa työn kunniaksi.
Vaikka tuo juhlan aihe ei ole aina ollut nyt puoleksi vuodeksi palkkatuella Ylöjärven Voimavaraan työllistyneen Sari Haapaniemen plakkarissa, ei se ole vetänyt hänen mieltään matalaksi edes työttömyyskausina.
Päinvastoin hän on nähnyt hyväksi, että yhteiskuntaa pyörittävää voimaa juhlien korostetaan. Sitä paitsi työttömyys ei ole ollut hänelle synkkää kurjuutta. Sen aikana kansalaisaktivismi, vapaaehtoistyö, tuttavien auttaminen ja jo ihmisen itseisarvo ovat tuoneet merkitystä elämään.
– En ole samaistunut ajatukseen, että olen huono, kun olen työtön.
Laajempi näkökulma
Haapaniemen mielestä työtönkin voi juhlia työtä.
– Jos ottaa positiivisen asenteen ja juhlii unelmatyötä, tämä voi luoda sen, että työ tulee vastaan, koska ei ole luonut itselleen negatiivisia esteitä.
Lisäksi työtä voi juhlia laajempanakin asiana kuin palkkatyönä. Tähän ajatteluun Haapaniemikin nojaa.
Palkkatyölläkin hän toki näkee merkitystä. Se kohentaa henkilökohtaista taloutta ja kansantaloutta, parantaa itsetuntoa, tuo hyväksyntää ja luo elämänrytmiä. Haapaniemen arvoissa palkkatyö ei kuitenkaan ole tärkein asia. Hän kun ei ole urasuuntautunut, elämää pitkälle laskelmoiva ja itseään työllä pönkittävä.
Laajemmin nähty työ – kaikki, mikä palvelee yhteiskuntaa ja maapalloa – taas on hänen arvoissaan kärjessä.
– Se merkitsee hyvinvointia kaikille eläville olennoille. Se on sitä, mikä on maailmankaikkeuden parhaaksi, ei vain omaksi eduksi. Se voi myös muuttaa yhteiskuntaa paremmaksi. Ja hyvän tekemisestä tulee hyvä olo.
Naisen mielestä työtä ei laajalti nähdä siinä valossa kuin pitäisi. Hänestä katsanto on liian suppea.
– Työttömien näkymätöntä työtä ei nähdä eikä arvosteta. Se on suuri puute. Arvostetaan vain palkkatyötä – vaikka se jopa tuhoaisi maapalloa tai loisi pahoinvointia. Se on käsittämätöntä!
Iloa ja porkkanoita
Tämänhetkiset työttömyystoimet, kuten aikeet kiristää työttömyyspalvelujen ehtoja, kurtistavat Haapaniemen kulmia:
– Rangaistus ei ole se, mikä toimii. Se tuo pahoinvointia ja on uhkana. Porkkanat toimisivat.
Nainen toivoo työnteon ja yrittämisen esteiden purkua sekä kritisoi sitä, jos opiskelijoita ja työttömiä käytetään hyväksi teettämällä käytännössä palkatonta työtä.
Naisen unelmakuva olisi, että kaikki halukkaat saisivat työtä ja siitä oikeudenmukaista korvausta. Sitä, jos joku ei halua töihin, hän ei paheksu. Hänestä vastentahtoinen työ ei tuota hyvää ja ihminen voi tarvita aikaa sisäisille muutosprosesseille tai kriiseille.
– Minulla on vähän anarkistinen maailmankuva: kun ihminen tekee kokonaisvaltaisesti, ei ahneesti, itselleen hyvää, se on maailmankaikkeudelle hyvä. Ja luova joutilaisuuskin voi viedä vaikkapa kulttuuria eteenpäin.
Toinenkin toive hänelle on.
– Että työssä olisi kivaa. Ettei se olisi äärimmilleen vietyä tehokkuutta, joka kääntyy itseään vastaan. Työn ilo takaisin!
Kommentointi on suljettu.