Tätä kirjoittaessani kotimaisen jääkiekkokauden ratkaisun hetket ovat käsillä. Niin ovat lento- ja koripallokaudenkin, sekä Euroopan jalkapallosarjojen, mutta otsikoissa on vain ja ainoastaan Patrik Laine.
Siis se eilen tiistaina 18 vuotta täyttänyt ”märkäkorvainen keltanokka” (suora lainaus muumeista), jonka liuhuletti on pidempi kuin Tapparan tanssityttöjen hameet.
Iltapäivälehdistä se toinen listasi viikonloppuna ”29 faktaa ihmepoika Laineesta” (suora lainaus otsikosta).
Ihmepojan titteli on yliampuva, sillä viidentenä faktana Laineesta kerrotaan, että hän ei petaa itse sänkyään eikä laita ruokaa. Ikävä kyllä tiedän muutaman muunkin samanikäisen kundin, joilta kyseiset kotityöt eivät luonnistu.
Laineen Patun sängystä ja sapuskoista huolehtii toistaiseksi äiti Tuija, mutta ensi kaudeksi homma on nakitettu tyttöystävälle (kuten myös lampun vaihto). Ikävä kyllä joku neito tuohonkin ansaan on jo langennut.
Jos tyttöparka tulee jossain vaiheessa järkiinsä ja lakkaa laittamasta ruokaa Laineen Patulle, niin Patulla on plan B valmiina.
Poikanen osti itselleen hyvissä ajoin baijerilaisen kulkuvälineen. Kuuluisa mopoauto on siis jäänyt historiaan, sikäli kun Laine on tänään keskiviikkona läpäissyt inssin. Tosimie… pojat ovat kautta aikojen tienneet, minkä merkkisen auton takapenkille on kovin tungos.
Toivottavasti se alkuperäinen tyttöparka päättää sittenkin opettaa ruoanlaiton jalon taidon Laineen Patulle.
Tiesittekö, että Laine vihaa häviämistä yli kaiken? Niin kuuluu sanoa vastustajan ja tulevan tyttöystävän säikyttämiseksi.
Oma heilani käytti samaa taktiikkaa ensitreffeillämme, mutta ei ole vielä linkaissut yhtäkään korttipakkaa tai keilapalloa läpi ikkunalasin minulle hävitessään.
Oletteko muuten ikinä kuulleet kenenkään urheilijan toteavan, että häviäminen on ”ihan ok”? En minäkään.
Laineen Patu voisi ikänsä puolesta pelata B-junioreissa, mutta on saanut pelata omanikäistensä kanssa samassa joukkueeseen viimeksi kaudella 2011–2012. Tuota kautta nuorukainen kuvailee sanoin ”Ei siitä oikein mitään tullut, koska egoni ei mahtunut edes jäähallin ovista sisään”.
Jösses, kundi saa Cheekinkin vaikuttamaan nöyrältä ja vaatimattomalta muusikonplantulta! Onneksi Laineen Patun tie vie ensi kaudella rapakon taakse – siellä on halleissakin isommat ovet.
Tosin 18-vuotiaat suomalaisjupit – olkoonkin vain ykkösvarauksia – voivat joutua kulkemaan ensimmäiset NHL-kautensa takaovesta. Niiden raamien edessä Laineenkin kannattaa pakata egonsa pariksi kaudeksi perstaskuun.
Laineen varjoon on viime aikoina jäänyt toinen suomalainen huippukiekkoilija Teemu Selänne nimeltään. Selänteen luotsaama ”urheilijoiden vain elämää vol 2” (suora lainaus itseltäni) Supertähdet pyörii parhaillaan Nelosella. Ensimmäisen jakson perusteella ohjelman nimi olisi yhtä hyvin voinut olla Supertähti Selänne. Itse nimesin ohjelman näkemättä yhtäkään jaksoa Teemu Selänteen brassailuohjelmaksi ja olin taas oikeassa. Cheekille ropisee lisää nöyryys- ja vaatimattomuuspisteitä tässä kohtaa.
Alkutarinamme sankari Laineen Patu ei muuten osannut nimetä muita HIFK-legendoja kuin Ville Peltosen (ja Hakki-Matin toimittajan vähän jeesatessa). Vähän kuin osaisi nimetä TPS-legendoista poika-Petun mutta ei isä-Numppaa.
Toivottavasti Laineella on joskus vielä paikka Supertähtien pöydässä, saattaisi hänkin oppia jotain.
