Mielikuvituksesta taide lähtee, oli kyse itse tekemisestä tai toisten opettamisesta.
Kun kuvataideharrastaja Elli Kivistö-Rahnasto tarttuu kyniin tai pensseleihin, hän tykkää liidättää mielikuvitustaan.
– Töihin olisi tärkeää laittaa jotain itsestään.
Luomishetket vievät taitajan mennessään. Ne tuntuvat terapeuttisilta.
Opettaessaan Kivistö-Rahnasto taas yrittää sytyttää saman aikaan muissa – taitotasosta riippumatta.
– Jos pistää itsensä peliin, kyllä siitä syntyy jotain uutta ja ihmeellistä tekijälle.
Eikä kyse ole vain tunteen virittämisestä muihin. Nytkin opettajassa sykkii.
–En voi sanoa, että olen irrallani fiiliksestä. Onhan tilanne vuorovaikutusta. Innostun, kun ihmiset oivaltavat.
Herättele, pysähdy
Mutta miten opettaa luovuutta, joka yleensä mielletään sisältä kumpuavaksi, ei ulkoapäin syötettäväksi?
– Onhan selvää, että se on osin sisäsyntyistä, kuvisluotsi aloittaa mutta jatkaa heti, että luovuutta voi herätellä ja totuttaa taipuisammaksi.
Mielikuvitusta voi notkistaa esimerkiksi osoittamalla, kuinka monin tavoin saman aiheen voisi käsitellä. Tärkeää on myös opettaa pysähtymään ja keskittymään pitkäjänteisesti. Se on Kivistö-Rahnastosta tämän päivän kuvallisen ryöpytyksen keskellä yhä kinkkisempää.
– On entistä vaikeampaa saada ihmiset pysähtymään, ajattelemaan, että luodaan jotain itse – ettei kuva synny nappia painamalla. Yritän sanoa: ”Ollaan nyt hetki pilven reunalla.”
Sekin haastaa, että naisen kuvataidetyöpajoissa Kurussa materiaalivalikoima on pieni. On pinnisteltävä venyäkseen moneen – toisaalta moinenhan juuri kehittää mielikuvitusta.
Luovuuden opetusta taas helpottaa se, että ryhmässä on aina pointin heti oivaltavia, sekä se, että tartutaan lapsia innostaviin aiheisiin.
Tekniikan opettaminen on siinä mielessä helpompaa, että luotsi voi neuvoa täsmällisesti, mitä toisen tulisi tehdä. Mielikuvitustahan ei voi suoraan ohjailla. Sen on oltava tekijän omaa.
Toisaalta opettaja toteaa, että tekninen suorituskin on lopulta tekijän oma ponnistus ja riippuu taidoista. Ja se on sisäistettävä siinä kuin luovuuskin.
– Jokainen joutuu luomaan lopputuloksen henkilökohtaisesti.
Taideiloa eteenpäin
Kuvataideluotsiksi harrastaja ryhtyi rakkaudesta taiteeseen. Hän suosittelisi taidetta kaikille poliitikoista lähtien, koska se tekee elämästä värikästä ja tuo suolaa arkeen. Tätä ajattelua hän opetuksellaan kylvää.
Hän saa opetuksesta paljon myös itselleen. Hän näet tuntee iloa, kun näkee muissa samaa taiteen riemua, jota itse kokee.
Taide suo riemua myös monille muille. Tällä erää sitä on tarjolla Kurun kirjastossa lasten kuvataidetyöpajan näyttelyssä, jota opettaja kuvailee pienten lasten mielikuvituksen sikermäksi. Lasten näyttelyn jälkeen on aikuisten kuvataidetyöpajan vuoro.
– Toivottavasti katsojakin voisi lähteä seikkailuun mielikuvitusmaailmaan.
