Älypuhelimien äärestä menneeseen aikaan

21.04.2016 09:34

1940-luvun lapset leikkivät Isoisän olkihatun tahdissa. Santtu olisi halunnut kuvata aikakauden tapahtumia.
1940-luvun lapset leikkivät Isoisän olkihatun tahdissa. Santtu olisi halunnut kuvata aikakauden tapahtumia.
Taitoluisteluseura Uplakersin kevätnäytöksen tarinassa painittiin monelle vanhemmalle tutun ongelman kanssa.

Kouluikäiset Siiri ja Santtu eivät totelleet vanhempiensa kehotusta astella ruokapöytään, vaan keskittyivät omiin älypuhelimiinsa. Äiti toivoo harmistuksissaan, että lapset voisivat joskus kokea sen ajan, jolloin kännyköitä ja tietokoneita ei ollut olemassakaan.

– Meidän omassa elämässämme ei käy kyllä samalla tavalla, Siirin ja Santun rooleissa luistelleet Fanni Aalto ja Iida Miettinen vakuuttavat.

Äidin toive toteutuu, ja hurja pyörre kiskaisee lapset keskelle dinosaurusten aikaa.

Lauantaisen vajaan tunnin mittaisen Taikapyörteessä-nimisen esityksen aikana jäällä viiletti 240 Uplakersin luistelijaa. Nuorimmat olivat vasta kaksivuotiaita, mutta myös aikuisluistelijoiden ryhmä Misty Lakers sekä aikuisten luistelukouluryhmä pääsivät estradille.

– Nyt olo on helpottunut. Kaikki meni hyvin – aivan kuten oli suunniteltu, seuran toiminnanjohtaja Niina Laurikka, valmentaja ja valmennuspäällikkö Maija Seppänen sekä valmentaja Sanna-Mari Pulkkinen huokasivat.

Kevätnäytöksen tarina oli valmentajien kehittelemä. Sen suunnittelu aloitettiin seitsemän valmentajan ja ohjaajan voimin jo vuodenvaihteessa, ja harjoitukset alkoivat pari kuukautta ennen h-hetkeä. Seuratoimijat, talkoolaiset ja vapaaehtoiset ovat myös tehneet ison työn näytöksen valmistelussa.

Hurjat dinot, tuttu Abba

1920-luku vaikutti lapsista hauskalta mutta rauhalliselta ja kiireettömältä.
1920-luku vaikutti lapsista hauskalta mutta rauhalliselta ja kiireettömältä.

Niin, se tarina. Dinosaurukset olivat Siirille ja Santulle vähän turhan hurjia. Santtu ehti jo äidilleen vähän suutahtaa, sillä vähempikin aikamatkailu olisi hänen mielestään riittänyt. Taikapyörre kuljetti lapset seuraavaksi linnanneitojen ja ritarien aikakaudelle, ja linnanneitojen puvut ehtivät hurmata Siirin.

1920- ja 1930-lukujen seesteinen meno sai lapset jo unohtamaan älypuhelimet hetkeksi. Seuraavalla vuosikymmenellä lasten leikkejä seuratessaan heitä rupesi kuitenkin jo harmittamaan, ettei olkihattuisten lasten leikkejä voinut tallentaa millään laitteella.

1950- ja 1960-luvut toivat tullessaan jo jonkinlaisen kameran, mutta Siiristä ja Santusta ei tainnut olla sen käyttäjäksi. Kellohameiden heilahtelua oli siis vielä seurattava aivan omin silmin. Seuraava vuosikymmen toi tullessaan jo jotain tuttua, sillä Santtu muisti nähneensä Abban levyjä isovanhempiensa hyllystä. Ruotsalaisyhtyeen voittovuosi Euroviisuissa jäi kuitenkin tarkastamatta, sillä Google ei vielä ollut lapsia auttamassa.

Neonvärit ja sifonkihuivit olivat Siirille ja Santulle tuttuja vanhempien luokkakuvista. Olivatkohan äiti ja isäkin pyörähdelleet limudiscossa? 1990-luvun bileistä Siiri löytää jonkinlaisen puhelimen mutta ei vielä pystynyt soittamaan äitiä hakemaan heitä oikealle vuosikymmenelle. Taikapyörre sen sijaan teki tehtävänsä, ja vei lapset vielä keskelle valomiekoin käytyä Tähtien sotaa.

– No se oli kyllä kasaria, toteaa Santtu. Siiri on nähnyt samanlaisia vaatteita äidin koulukuvissa.
– No se oli kyllä kasaria, toteaa Santtu. Siiri on nähnyt samanlaisia vaatteita äidin koulukuvissa.

– Wau! Nyt taidettiin mennä jo vähän yli meidän aikamme, huudahti Santtu ihastuneena, mutta Siiriä pelotti.

Yleisön avustuksella Siiri ja Santtu pääsivät kotiin omalle 2010-vuosikymmenelleen, ja älypuhelimen käytöstäkin saatiin kompromissi aikaiseksi.

– Kyllä jännitti. Mutta aamulla jännitti pikkaisen enemmän, Fanni Aalto ja Iida Miettinen kuvailivat pitkän päivän tunnelmia esityksensä jälkeen.

Uplakersin luistelukoulut jäävät kesätauolle, mutta jatkoryhmät harjoittelevat vielä kevään ajan. Kilpailevien luistelijoiden harjoitukset ja leiritykset jatkuvat pitkälle kesään.

Kilparyhmien kehittyminen ja kilpailevien luistelijoiden määrän lisääntyminen luovat seuran toiminnalle omat haasteensa.

– Kun taidot kasvavat, on seurankin kehityttävä. Jatkoryhmiä tulee ensi vuonna lisää. Harrastamisen pitää olla turvallista ja laadukasta, joten ryhmät mietitään tarkkaan sopivan kokoisiksi ja tasaisiksi luistelijoiden taidot huomioiden, valmennustrio Laurikka, Seppänen ja Pulkkinen kertoo.

Seuran talvi on ollut nousujohteinen, mitattiin sitä sitten kisamenestyksellä tai luistelijoiden määrällä.

– Koko seuraorganisaatio on kehittynyt. Pystymme palvelemaan kilpailijoita, harrastajia ja muodostelmaluistelijoita. Toki lisäresursseja aina voi toivoa, mutta jään puolesta meillä on hyvä tilanne. Saamme harjoitella omassa hallissamme, Seppänen toteaa.

Laadukkaan toiminnan jatkumiseksi seuralla on haussa ensi kaudeksi pari uutta tuntiohjaajaa.