Ylöjärveläiskerrostalossa Kirkonseudulla asuu joukko aktiivisia ja omatoimisia eläkeläisiä, jotka ovat kokoontuneet itse perustamaansa tuolijumppaan jo yli sata kertaa.
Puheensorina ja nauru kaikuvat alaovelle asti asunto-osakeyhtiö Ylöjärven Kultaniityssä.
Kolmanteen kerrokseen päästessä syy selviää. Käytävä on täynnä eläkeläisiä viettämässä jokaviikkoista tuolijumppatuokiotaan.
Jalat koukistuvat ja suoristuvat. Kädet kohoavat ja laskevat. Vartalot kiertyvät. Välillä joku heittää kommentin, ja tuon tuosta hymyt leviävät kasvoille.
Aktivointia, kuntoa ja yhteisoloa
Jo sadannen kokoontumiskerran rajan äskettäin rikkonut ryhmä sai alkunsa helmikuussa 2013.
– Minulle tuli kerran välähdys, että tässä käytävällähän voisi vaikka jumpata, Mirja Korhonen kertoo.
– Naapuritalossa oli ollut sama välähdys, mutta emme me siitä mitään tienneet, hän lisää nyökäten ikkunan toiselle puolen.
Ideansa kera Korhonen nykäisi naapuriaan Pirkko Jylhäsaloa hihasta, Jylhäsalo kun oli kokenut liikunnan harrastaja ja vetäjä. Ja nainenkos suostui vetäjäksi.
Poppoon jumppa vastaa ensinnäkin aktiivisuuden tarpeeseen.
– On tosi tärkeää, että saadaan vanhukset tekemään jotain, tulemaan huoneistaan, Jylhäsalo sanoo.
Luonnollisesti jumppa myös pitää yllä tuiki tärkeää kuntoa.
– Sen avulla omatoimisuus säilyy pitempään, Raija Pyhältö-Liljeqvist tietää.
Ryhmäkokoontumisen etu on, että harjoitteluun tulee tartuttua. Kotona se helposti jää, Jylhäsalo toteaa. Ryhmässä piilee lisäksi olennainen anti: yhteisöllisyys.
– Puoli tuntia jumppaa, puoli tuntia juttelua, Korhonen kuvaa.
– Ei vaan tunti juttelua! Pyhältö-Liljeqvist hihkaisee.
Kesäisin yhdessäolo kukkii pihatöiden parissa, kun käytäväjumppa on tauolla.
Käytävällä kelpaa
Oma talo oli kätevä valinta jumppapaikaksi, sillä sen ansiosta ei tarvitse maksaa liikuntatilavuokria tai nähdä lähtemisen vaivaa.
– Ulkona on pakkasta tai lykkää räntää, mutta me olemme täällä vain! Korhonen virnistää, joskin toverit toteavat monen toki käyvän muuallakin liikkumassa.
Kotitalojumppa lisää myös yhteishenkeä, joka haastateltujen mielestä on tässä talossa voimakas.
– Mieheni sanoi joskus, että kun muutamme kerrostaloon, hän vetää oven kiinni eikä hänen tarvitse puhua kenenkään kanssa. Monta kertaa olemme jälkikäteen sille nauraneet, Jylhäsalo hihittää, kuinka kävi ihan toisin.
Käytävä taas valikoitui, koska talossa ei ole kerhohuonetta.
– No, en tiedä, olisimmeko sinne kerhohuoneeseenkaan menneet. Tässä käytävällä on ilmaa ja valoa, Korhonen kehuu – liekö samanmallisen naapuritalonkin jumppaväki oivaltanut saman…
Eräs ehto käytävällä jumppaamiseen tosin oli: ryhmän oli allekirjoitettava suostumus, että vastuu tuokioista on sillä itsellään, ei taloyhtiöllä.
– Mutta ei se herättänyt mitään vastuksia.
Tuokioiden alkajaisiksi kukin tuo kotoaan oman tuolin.
– Niistä muuten herää mielenkiintoisia keskusteluja. Katsellaan, millainen tuoli kelläkin on ja kuinka vanhoja tuolit ovat…, Korhonen sanoo ja äidyttää toverinsa oitis tuoliturinaan.
Käytävän täyttävä jumppa sujuu ryhmäläisten mukaan kitkatta, niin heidän itsensä kuin muiden osalta – postimieskin puikkelehtii tuolien välistä mukisematta.
– Kukaan ei ole vielä valittanut, Jylhäsalo toteaa, ja Korhonen selittää, että asunnoissa on hyvä äänieristys ja päivällä jumpan aikaan moni on poissa kotoa.
– Koskaan emme muuten ole itse ajatelleet, että tässä olisi ahdasta. Sopu sijaa antaa, Korhonen tuumaa.
Vapaaehtoista ilon antamista
Jylhäsalo vetää jumppaa vapaaehtoispohjalta. Tämä ei ole urheiluseuroissa vapaaehtoisena toimineelle ja suurperheessä paljon kotitöitä tehneelle naiselle juttu eikä mikään.
– Mielestäni ihmisille pitää antaa tällaista, hän toteaa ihmetellen, miksi kaikesta pitäisi saada korvaus.
Sitä paitsi hän saa tuokioista paljon itselleenkin.
– Tulee tehtyä itsekin. Ja täytyy sanoa, että täällä on hauskaa! hän tuumaa ja kertoo iloitsevansa, jos saa toisetkin nauttimaan.
Ryhmän sadannen kerran virstanpylvään ohella vetäjälläkin on käsillä merkkipaalu. Hän täyttää tänä vuonna 85 vuotta. Voimille jumppaluotsaus ei silti käy, koska naisen kunto on hyvä ja asenne liikuntaa kohtaan positiivinen.
– Liikkuminen on osa hänen persoonaansa, Pyhältö-Liljeqvist kehaisee, ja on myös varma, että ryhmä jatkaa porskuttamistaan.
Kommentointi on suljettu.