Jere Haavisto ei käy koulua, eikä ole muuta kuin oma itsensä. Hän treenaa kolmesti päivässä ja reissaa yksin ympäri maailmaa tullakseen vielä paremmaksi motocross-kuljettajaksi. Kun Haavistosta tulee vielä vähän parempi, hän on lähellä olla maailman paras.
Omalaatuinen persoona. Hauska jätkä.
– Tosi monet ovat hymypoikia, Jere on oma itsensä. Sitten tulee tv-haastatteluita ja milloin mitäkin, manageri Henry Ahola kuvailee suojattiaan Jere Haavistoa.
Haaviston keittiönpöydän ääressä vietetty tunti osoittaa, mitä Ahola tarkoittaa. Jere sanoo, mitä ajattelee:
– Suomessa koulujututkin on niin huonot.
– Moottoriurheilu on täysin pilattu Suomessa.
– Ehkä suomalaiset ovat vähän juntteja.
Ylöjärveläinen motocrosskuljettaja tunnetaan kotimaan kuljettajista parhaiten, eikä välttämättä urheilullisten saavutustensa vuoksi. Ärräpäistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden vuoksi, hyväntahtoinen Haavisto kiinnostaa yhteistyökumppaneita. Ja niin pitääkin, sillä Haaviston perhe pelaa nyt kovilla panoksilla.
Puoli tuntia amiksessa riitti
17-vuotias kuuluisi kai koulun penkille. Jere Haavisto on käynyt peruskoulun ja viihtyi ammattikoulussa kolme päivää, yhteensä puoli tuntia. Opinto-ohjaajaakin hän konsultoi, mutta perhe Haavisto teki yhteisen päätöksen: Koulu saa jäädä, poika ajaa nyt crossia.
– Toiset ovat niin säntillisiä, että hoitavat koulun ja kaiken, mutta eivät kaikki. Liikkumismahdollisuudet ovat huonot, kun pojalla ei ole mopokorttia. Oman elämänkoulunsa ajaminenkin tarjoaa. Englantia poika on ainakin oppinut puhumaan, Katja ja Timo Haavisto valottavat päätöksen taustoja.
Ja miten sitä ehtisi koulun ohella treenata kolmesti päivässä? Niin, kolmesti. Haaviston arki on hyvin kurinalaista: Seitsemältä ensimmäiselle lenkille, sitten toiselle ja kuntosalillekin jossain välissä.
– Illalla pitäisi venytellä ja sängyssä olla yhdeksältä. Aamusta on helppo herätä, mutta tarvitsisi varmaan tehdä neljäs treeni, kun illalla ei tahdo nukuttaa, Haavisto kertoo.
Jääkaapin ovessa ruutupaperilla ovat Jussi Nikkilän laatimat ruokaohjeet. Eväät Haavisto huolehtii kaupasta itse.
Näin siis kotimaassa. Ulkomaan reissuilla ajetaan, ajetaan ja ajetaan. Useimmiten Haavisto suuntaa Espanjaan, jossa majoittuminen järjestyy kaverin kämpällä ja pyörien laitto Tiaisen Karin pajalla.
Haaviston ulkomaanmatkatkin ovat oma lukunsa. Siinä missä äiti Katjaa jännittää ajaa autolla Helsinki-Vantalle, Jere ei reissuista stressaa.
– Varmaan joskus 14-vuotiaana olen lähtenyt yksin maailmalle. Ei siinä mitään pelottavaa ole, samanlaista kuin täälläkin. Iskän kanssa kun lähdetään, niin kaikki pöllitään. Viidellä lukolla on ovet kiinni.
– Jerelle kun lyö lentolipun käteen, hän kääntyy kannoillaan ja lähtee. On aivan sama, minkälaiseen karjankuljetusautoon hänet lykkää, Ahola komppaa.
Crossikuski on kiekkoilijaa kovempi
Ei tietoakaan siis stressistä tai kyvyttömyydestä sietää painetta, vaikka Haaviston omasta mielestä juuri paineensietokykyä pitää parantaa.
– Virheitä tulee jonkin verran, jos joku hiillostaa. Vahvuuteni on ainakin se, että ärsyttää, jos joku muu on parempi. Oli juttu mikä tahansa. Enkä oikein jännitäkään.
Ei stressaa, ei jännitä, mutta saa muut hermoromahduksen partaalle. Kisoissa Haavistolla ei ole ikinä starttiin kiire. Kyllä hän kerkeää. Ja täräyttää tauluun hurjan ajan.
Kantin kestäminen kisoissa on kunnosta kiinni. Haavisto on myöntänyt itsekin, että viimeisten kisakierrosten pikkuhaaverit johtuvat siitä, että kunto loppuu.
Crossikuljettajat eivät kuitenkaan ole huonossa kunnossa, vaan jättävät fysiikassaan jääkiekkoilijat kauas taakse.
– Monet luulevat, että ajaessa istutaan, painetaan kaasua ja käännetään rattia. Minun maksimisyke kisassa on yli 200 ja keskisyke 180, Haavisto kertoo.
Tarvitaan rahaa, jotta voi tehdä rahaa
Tulevalla kaudella Haavisto kaasuttelee sekä EM- että SM-sarjassa. Alla on uuden yhteistyökumppanin Husqvarnan toimittama FC 250 -pyörä ja tavoitteet korkealla. Euroopassa Haavisto tähyää sijoille 5–10. Kotimaassa nuorelle kuljettajalle kelpaa vain kulta.
– Kovalla treenillä tavoitteet saavutetaan. Ja sillä, että pystyn tekemään oman parhaan suoritukseni. MM-sarjaan ei ole matkaa lainkaan. Töitä joudun tietysti tekemään, mutta en ole nähnyt sitä missään kohtaa mahdottomana, Haavisto lataa.
MM-sarjaa kovempi tavoite on valtameren takana. Päästäkseen Yhdysvaltoihin tekemään rahaa Haavisto tarvitsee kuitenkin rahaa.
– Amatöörien Loretta Lynn -kilpailu voisi olla Jeren mahdollisuus. Jenkeissä amatööritkin elävät ajamalla. Taso on sama kuin Euroopassa, mutta hommasta maksetaan, Ahola kertoo.
Kuvio on yksinkertainen: Mitä paremmin Euroopassa menestyy, sitä enemmän on mahdollisuus saada tukijoita. Aikaa menestymiseen ei kuitenkaan ole paljon, parikymppisenä Jenkkilän juna on jo lähes mennyt.
Kommentointi on suljettu.