Jos harrastustaan rakastaa, miksi se pitäisi lopettaa? Näin suorasukaisesti ajattelee 59-vuotias Markku Sointu. Soppeenharjun koulun matematiikan lehtori on palavan innokas kuulantyöntäjä – ja ikäluokkansa Suomen kärkeä.
Pitkän linjan urheilijoita sanotaan usein veteraaneiksi. Heistä erillään ovat kuitenkin veteraaniurheilijat – kokonaan oma, mielenkiintoinen yhteisönsä.
Markku Sointu kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Päivätöikseen matematiikkaa opettava lehtori harjoittelee ammattimaisesti, elää kurinalaisesti ja tähtää menestykseen kilpailuissa.
Pian kuusikymppisen miehen laji on kuulantyöntö.
– Kyllä moni tätä ihmettelee. Sitä luullaan, että kyse on jostain huru-ukkojen touhusta, kun tällä iällä laitetaan numerolappu rintaan, Sointu harmittelee.
– Mutta kyllä tämä on huipputasolla oikeasti kovaa hommaa. Jokainen vähättelijä on tervetullut kokeilemaan, hän jatkaa hymyillen.
Soppeenharjun koululla työskentelevä Sointu on tuore arvokisamitalisti. Syntymävuotensa – 1956 – vuoksi hän pystyi osallistumaan Suomen Aikuisurheiluliiton halli-SM-kisoissa 60-vuotiaiden kuulantyöntöön, vaikka virallisesti hän ei ole tuota ikää saavuttanutkaan.
Tuliaisina Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksesta oli hopeaa tuloksella 13,10 metriä.
– Kyllä se on paras saavutukseni koskaan. Nelikymppisissä työnsin aikoinaan SM-kultaa, mutta nyt olen lähempänä maailman kärkeä kuin silloin, Sointu iloitsee.
– Matkaa EM-mitaleille ei ole paljon. Jos saisin vielä työnnettyä yli 14 metriä, MM-mitalikin olisi realismia, hän visioi.
Urheilua urheilun ilosta
Veteraaniurheilu – jota nykyään on alettu kutsua aikuisurheiluksi – liikuttaa valtakunnallisesti tuhansia suomalaisia. Pirkanmaa on liikkeen vahvaa aluetta.
– Virallisesti aikuisurheilijoiksi voidaan tänä päivänä laskea kaikki yli 30-vuotiaat, mutta minusta parempi raja on 40 vuotta, Markku Sointu juttelee.
– Neljänkympin iässä jotkut pärjäävät hyvin vielä yleisissäkin sarjoissa, mutta yleisesti ottaen tulostaso alkaa silloin heiketä. Siksi se oli kauan ikämiessarjojen alaraja, hän tarkentaa.
Yleisurheilussa eniten kilpailijoita on Soinnun havaintojen mukaan 60–65-vuotiaissa. Syyksi tähän hän epäilee maamme perinteistä työuran pituutta.
– Kun eläkepäivät koittavat, on taas aikaa itselle. Urheilun riemustahan tätä tehdään, hän hymähtää.
Monelle ikämiesurheilijalle harrastus on tärkeä kuntoilun kannalta. Niin myös Soinnulle. Kymmenen vuotta sitten aivoinfarktin kärsinyt mies kokee, että tavoitteellinen harjoittelu nosti hänet takaisin terveiden kirjoihin.
– Vasen puoli kehostani oli kohtauksen jälkeen halvaantunut, ja lääkäri suositteli runsasta liikuntaa. Se innosti minut treenaamaan entistä enemmän.
Jotta kuulantyönnössä pärjää, täytyy huhkia punttisalilla, huolehtia kehonhuollosta ja elää kaikin puolin terveellisesti. Yleiskunnon on oltava rautaa, jos kisoissa mielii mielii olla korkealla.
– Kilpaileminen on minulle kaikista tärkein kiihoke. Jos tekisin tätä vain terveyteni vuoksi, en osallistuisi kisoihin. Luulen, että aika moni muukin ajattelee tässä asiassa kuten minä, Sointu myöntää.
Matematiikan kautta lajiin
Vesilahden Visaa edustava Sointu hurahti kilpaurheiluun vasta kypsällä iällä. Kun mies oli nelikymppinen, hän näki televisiosta Kemin kuulajätin Mika Halvarin työntöjä. Ne lumosivat kokeneen opettajan täysin.
– Halvari käytti kisoissa pyörähdystekniikkaa. Matemaatikkona aloin oitis pohtia, miten niin monimutkaisesta suorituksesta saisi parhaan tuloksen irti, hän muistelee.
Kovan pohdinnan seurauksena syntyi yhtälö, joka oli Soinnun mielestä kehityskelpoinen. Hän otti yhteyttä Halvariin, joka innostui laskelmista välittömästi.
– Seuraavina vuosina tein tiivistä yhteistyötä Halvarin kanssa. Laskin, että kaiken mennessä nappiin hänen pitäisi pystyä noin 21,80 metrin työntöön. No, olin lopulta väärässä, Sointu virnistää.
Vuonna 2000 Halvari räväytti Tampereella Pohjoismaiden halliennätyksen, 22,09 metriä. Se lämmitti lentoratalaskijan mieltä.
– Saman vuoden kesällä Arsi Harju, jonka taustajoukoissa myös vaikutin, voitti Sydneyssä olympiakultaa. Se oli uskomaton vuosi, Sointu kertaa.
– Tuossa vaiheessa olin itsekin työntänyt kuulaa monta vuotta. Pitihän minun kokeilla lajia, jonka eteen olin tehnyt niin paljon laskelmia. Olin koukussa, hän nauraa.
