Vaikka perussuomalaiset ja vihreät usein nähdään jokseenkin vastakohtina tasa-arvokysymyksissä, puolueiden paikallisluotsien näkemykset osuvat näissä debateissa paljolti yksiin. Lauantaina vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.
Suomi on varsin tasa-arvoinen maa, jos perussuomalaisten Ylöjärven yhdistyksen puheenjohtajalta Asko Saarelta ja vihreiden paikallisryhmittymän nokkamieheltä Jussi Kytömäeltä kysytään.
Kumpikin nostaa perusteluiksi ainakin pitkään hyvällä tolalla olleet koulutuksen ja palvelut.
Kuitenkin maassamme pihisee edelleen puhetta myös useasta tasa-arvon epäkohdasta. Tasavertaisuutta tärkeänä arvonaan pitävä johtokaksikkokin näkee yhä parannettavaa. Tosin Saari määrittelee hakevansa tasa-arvoa sinne, missä se on mahdollista.
– En tiedä, pitääkö totaalista tasa-arvoa edes tavoitella – sellaista, että koirat pääsevät tasa-arvoon jokaisessa ihmisten asiassa, hän heittää ja ynnää näkevänsä esimerkiksi naisten yhtäläiset mahdollisuudet raskailla miesten aloilla fyysisten valmiuksien vuoksi vaikeiksi toteuttaa.
Kytömäki sen sijaan painottaa yhdenvertaisuutta. Siitä hän kaikessa tasa-arvokeskustelussa lähtee.
Talousrajoituksia vai vastavuoroisuutta?
Viime aikojen polttava aihe, maahanmuutto ja pakolaisuus, on nostanut polemiikkia myös tasa-arvonäkökulmasta.
Saaren mielestä tänne tulijoille kuuluu tasa-arvo, mutta hän huomauttaa, että koko vyyhti ei lähde siitä liikkeelle. Hän puisi ensin taloudelliset seikat.
– Jotta tasa-arvoa pystytään heille tarjoamaan. Jos tänne lyödään 500 000 pakolaista, ei voida saada tasa-arvoa.
Kytömäki taas toteaa, että koska Eurooppa on hyötynyt historian saatossa muista, tasapuolisuuden nimissä tulisi toisten saada nyt hyötyä meistä. Hän kuitenkin tuumii, että käytännössä tasa-arvo on kunnolla mahdollista vasta, jos ja kun tulijoista tulee yhteiskuntamme jäseniä.
Kaksikon mielestä yhdenvertaisuus ei tällä hetkellä toteudu. Saari toteaa, etteivät tulijat saa kaikkia tarvitsemiaan palveluita, ja toisaalta näkee rahaa kysyvän avunannon epäreiluksi kantaväestön heikko-osaisia kohtaan. Kytömäki on huolissaan tulijoiden epäyhdenvertaisista asumisoloista ja kohtelusta.
Ratkaisuksi Saari kaipaa vastaanotettavien määrän säätelyä kansainvälisin päätöksin. Kytömäki taas vaatii, että rikkaana maana Suomen tulee sopeutua tilanteeseen ja nähdä myös edut.
– Pitäisi ottaa irti hyöty näiden ihmisten voimavaroista. Kaikki raha ei mene pois, vaan sitä kantautuu takaisinkin, hän tuumii mutta lisää, että ratkaisuksi tarvitaan myös apua alkupäässä kriisialueilla.
Sateenkaariväellä oikeus lain turvaan
Kaksikko kaipaa tasa-arvoa myös paljon puhuttaneeseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemaan.
Kummankin mielestä lain on taattava näille yhtäläiset oikeudet mutta uskontokunnat puolestaan saavat vetää tahoillaan omat linjansa. Näin vakuuttaa Saarikin, vaikka hänen puolueestaan on kuulunut myös vastakkaisia soraääniä.
– Se, tykkäänkö itse näistä asioista, on eri asia, Saari muotoilee.
Parannusta Kytömäki kaipaa ainakin translakiin, jonka epäkohtia – kuten transväeltä vaadittavaa sterilisaatiota – on kritisoitu. Hän kaipaisi myös asennemuutosta.
– Tulisi hyväksyä tässäkin luonnon monimuotoisuus, ajatus, etteivät sukupuolet ole vain tyttö ja poika vaan että eri muodot ovat biologisia ominaisuuksia.
Saari on lievemmällä linjalla.
– Varmaan jotain hienosäätöä tarvitaan, mutta aika pitkälle tasa-arvo on jo viety.
Hän vaatii myös kaikkien oikeutta omaan mielipiteeseen, jonka Kytömäkikin toteaa ilman muuta sallivansa.
Saari ei liioin hötkyilisi näiden asioiden kanssa, koska hänestä ne monille uusina ajatuksina vaativat totuttelua. Kytömäki kuitenkin kiirehtisi ainakin translain kanssa, koska sen ristiriidat uuden avioliittolain kanssa tulisi ripeästi oikaista jo ihan lakipykälien johdonmukaisuuden vuoksi.
Stoppia luokkayhteiskunnalle
Kaikkein eniten kaksikko on yhtä suuta kolmannen kuumottavan aiheen, Suomen eri ihmisryhmien taloudellisen tasa-arvon, äärellä.
Kummankin mielestä niin opintotuen leikkaukset kuin höyläily vähätuloisimmilta työntekijöiltä ovat suunta huonompaan ja ihmisiä eriarvoistavaan asetelmaan. Kytömäki ynnää vyyhtiin myös sen, että koulutusleikkaukset ovat murentaneet jo vuosia peruskoulutuksen mahdollisuuksia ja siten lisänneet yksityisfirmojen antamaa opetusta, joka asettaa erituloisten perheiden lapset eri viivoille.
Julkisuudessakin väläytelty sana luokkayhteiskunta ei kaksikosta ole aivan kaukaa haettu.
– Ihmisiä luokitellaan varallisuuden mukaan, Kytömäki määrittelee.
Kaksikon mielestä aikeet niin opiskelijoiden kuin vähätuloisten kukkaroiden kurittamisesta pitäisi perua, jotta tasa-arvo säilyy.
– Järjestelmää voi kehittää, Kytömäki näkee mieluisamman vaihtoehdon, ja Saari nyökyttelee.
