Näe minut tässä

”Näe minut tässä, sitä toivoisin, samat tarpeet lienee muillakin.” Irina laulaa näin, ja kun oikein alkaa miettimään, niin ihmisillä on iso tarve tulla huomatuiksi. Jos tuohon tarpeeseen ei vastata, ihminen alkaa oireilla.
Yksi oire siitä, että ihmistä ei ole huomattu, on draama. Marttyyridraama on yksi yleisin draaman alalaji. Kun tästä lähdetään vielä tarkentamaan diagnoosia, löydetään reklamaatiomarttyyridraama.
Reklamaatiomarttyyridraama on kohtaus, jonka kourissa ihmisen suhteellisuudentaju joskus aavistuksen verran hämärtyy. Hän on ostanut seitsemän euron taskulampun, ja kun hän on kotona laittanut siihen paristot, se ei ole toiminut.
Taskulamppureklamaatiomarttyyri, TaLaRM, palaa kauppaan, josta on ostanut seitsemän euron taskulampun, vaikka sinne olisi kaksisataa kilometriä matkaa ja lähempänä olisi saman ketjun liike, jossa lampun voisi vaihtaa. Hän etsii käsiinsä saman myyjän, joka on myynyt hänelle lampun, koska kokee, että juuri tuo henkilö on hänet pettänyt ja on lampun lisäksi anteeksipyynnön velkaa.
TaLaRM käyttäytyy myyjää kohtaan hyvin hyökkäävästi, koska hän haluaa, että myyjä ymmärtää asetelman: asiakkaalla on paha mieli, myyjä on sen aiheuttanut ja nyt on aika madella ja anoa anteeksiantoa.
Myyjä voi yrittää vedota siihen, että valmistaja on lähettänyt liikkeeseen erän viallisia lamppuja. Tämä lienee tottakin, mutta se ei auta tässä tilanteessa, koska valmistaja ei ole paikalla. Valmistaja ei matele eikä anele anteeksiantoa, joten valmistajan vetäminen keskusteluun on täysin turhaa. Asiakas ei halua tietää,  miksi hän on saanut viallisen lampun, hän vain haluaa, että joku kärsii sen takia.
Myyjä voi myös ojentaa asiakkaalle uuden lampun, ja lausua konemaisesti jo ulkoa opettelemansa mantran: ”Olemme saaneet maahantuojalta viallisen taskulamppuerän. Tässä teille uusi, toimiva lamppu ja kahdenkymmenen euron lahjakortti, joka käy kaikissa liikkeissämme. Pahoittelemme tapahtunutta.” Ei auta. Asiakas kokee itsensä sivuutetuksi, koska hänelle puhutaan niin kuin muillekin saman kokeneille asiakkaille.
Hän ei olekaan enää tavallinen taskulamppureklamaatiomarttyyri, koska sillä saa vain uuden lampun ja lahjakortin. Nyt hän on erityisen paljon kärsinyt taskulamppureklamaatiomarttyyri eli EPaKTaLaRM. Hän haluaa uuden lampun, lahjakortin ja paljon anteeksipyytelyä ja matelua, koska hän on ajanut kahdensadan kilometrin päästä vaihtamaan lamppua ehjään.
Onneksi pätevä myyjä tietää, kuinka toimia. Hän ottaa empaattisimman ilmeensä, näyttää suorastaan kauhistuneelta asiakkaan kertoessa viallisesta lampusta. ”Voi, teille on nyt koitunut ihan hirveästi ylimääräistä vaivaa! Ja tuollainen ajokelikin vielä, onneksi pääsitte sentään ehjänä perille. Oliko Jämsän kohdalla ruuhkaa?”
Pätevä myyjä säästää kaikki selitykset, mutta ei pihtaa pahoitteluissa. ”Näin ei koskaan saisi tapahtua, minua oikein hävettää, että olemme myyneet viallisen tuotteen. Teillä olisi varmaan ollut jo lampulle käyttöä, ja sitten se ei toimikaan. Todella harmillista.”
Tätä jatketaan niin kauan, että asiakkaan ilme alkaa pehmentyä ja hän alkaa puhua verkkokalastusharrastuksestaan. Kysytään muutama tarkentava kysymys verkkokalastuksesta. Sen jälkeen asiakas ei enää huoli kahdenkympin lahjakorttia uuden lamppunsa kylkeen. Asiakas sanoo, ettei hän sen takia tullut, vaan lampun.
Minä sanon, ettei hän tullut lampunkaan takia, vaan siksi, että joku huomaisi hänet. Tuon kaiken draaman olisi voinut korvata tokaisemalla: ”Näe minut tässä.” Olisi jono liikkunut vähän nopeammin.