Kunta kannattelee kulttuurilla - Kulttuuri

Kulttuuripalvelut ovat ihmisen ydintarpeista huolehtivaa peruspalvelua, eivät vain jotain päälle kuorrutettavaa ekstraa. Siksi ne kuuluvat kaupungin kattaukseen. Sunnuntaina juhlitaan suomalaisen kulttuurin ja Kalevalan päivää.

Kulttuurisihteeri Minna Vallin naurahtaa, että kulttuuri on antanut hänelle paitsi liikuttavia tunteita myös ammatin. Hänen kohdallaan kulttuuri siis ruokkiikin henkisen puolen lisäksi myös fyysisiä perustarpeita: tuo ruokaa pöytään ja niin edelleen.

Ihminen on kokonaisuus, jossa on fyysiset ja psyykkiset tarpeet.
Siinä Ylöjärven kulttuurisihteeri Minna Vallinin selitys sille, että ihminen tarvitsee kulttuuria, että pelkkien kehon perustarpeiden tyydytys ei riitä.
– Toki kokonaisuuteen liittyy ravinnot ja lämmöt, mutta kyllä siihen kuuluu myös henkinen hyvinvointi. Ihminen on monisyinen tapaus. Jokaista osaa täytyy ruokkia, jotta on kokonainen ihminen.
Itse Vallin on saanut kulttuurista koskettavia tunteita.
– Jonkin reaktion. Tämä kertoo varmasti siitä, että on ihminen – kun reagoi.

Hyvinvointia ja sivistysihannetta

Samasta syystä kulttuurin tarjoaminen kuuluu kunnan tehtäviin. Siinä kuin terveydenhuolto tai arjen mahdollistava tieverkko ovat elämän perusedellytykset takaavia kuntatehtäviä, on henkisenkin peruspalikan vaaliminen kunnan velvollisuus.
– Kaupunkimme strategiassa puhutaan hyvinvoivasta ylöjärveläisestä.
Lisäksi kulttuuritarjonta sataa kunnan omaan laariin. Se luo viihtyvyyttä ja saa siten asukkaat pysymään. Voipa siitä vaikkapa lipputuloina koitua jopa ylimääräistä talousetuakin.
Kaikki syyt eivät kuitenkaan ole puhtaan hyödyn tavoittelussa. Kunnan kulttuuritehtävän taustalla on myös yhteiskunnallisia ihanteita.
– On osa pohjoismaista ja länsimaista ajattelua, että sivistystyö on osa tätä yhteiskuntaa. Olemme halunneet rakentaa yhteiskunnan tällaiseksi.
Edes taloudellisesti tiukkoina aikoina kulttuuripalvelua ei saa Vallinin mielestä silpaista kokonaan pois, ettei ihmisen kokonaisuus riku. On siis silloinkin huolehdittava jokaisesta peruspalikasta, kustakin vain aiempaa niukemmin.
Kulttuurin saralla se tehdään säästämällä: esimerkiksi satsaamalla eri vuosina eri painopisteisiin, karsimalla kalliin mutta suositun tapahtuman kuluja silkan perumisen sijaan tai toisaalta jättämällä pois jonkin epäsuositun tapahtuman.
Voidaan myös haalia lisäresursseja kaupungin kirstun ulkopuolelta: yhteistyöstä tai ulkopuolisista hankerahoituksista.

Kuvataidekoulu Piirrossa kulttuuri elää arjen ruohonjuurella. Ylöjärven kulttuurisihteerin mielestä kaiken kokoluokan kulttuuri on tarpeen, koska milloinkaan ei tiedä, mikä sykähdyttää ketäkin. – Kun on näyttelyssä, eihän siinä ole kuin katsoja ja taulu. Eihän se ole spektaakkeli, ja silti se on koskettava tilanne, hän perustelee. (Arkistokuva)

Pienimuotoinenkin puree

Oli talouden tilanne mikä tahansa, kunnat eivät voi tarjota alituiseen spektaakkeleita.
– Sitä ajattelee kokonaisuutta – että se on balanssissa. Tarjoaa yksittäisiä isoja juttuja ja arkista puuhaa.
Tuota arjen kulttuuria – kerhoja, päiväkotien ja vanhusten projekteja ja sen sellaisia – Vallin pitää ydinohjenuoranaan. Sen lisäksi, että ruohonjuurikulttuuri on usein verrattain edullista, kaupungin on näet tarjottava myös aktivoivaa kulttuuria, ei vain passiivista seurattavaa.
Toki tapahtumiakin tarjotaan. Niiden saralla Vallinista on tärkeintä, että ainakin paikkansa vakiinnuttaneet, suositut tapahtumat järjestetään. Näiden lisäksi ohjelmaa rakennetaan vuodenaikojen ja käytettävissä olevien tilojen mukaan, mitä milloinkin sopii.
Toisinaan törmää ajatukseen, että tällainen kaupunkien tarjoama kulttuuri olisi jotenkin köykäistä puuhastelua, ei ihan oikeaa kulttuuria. Vallin tyrmää ajatuksen toteamalla, että pienimuotoinenkin voi olla laadukasta ja elämyksellistä.
– Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka sanoo dementikon viereen laulamaan menevälle trubaduurille, ettei kyse ole oikeasta kulttuurista. Aika kovanaama saa olla.
– Ja silläkin on arvo, kun harrastajamaalari saa taulunsa seinälle. Hetkeä ei voi vähätellä, sihteeri muistuttaa, kuinka tärkeää on tekijöidenkin kannalta, että eri mittakaavojen kulttuurimuodot pääsevät esiin.

Tenavien tohinat on paikkansa löytänyt isohko tapahtuma. (Arkistokuva)

Kaikkien kulttuuria

Toinen kalkkiutunut käsitys on, että kulttuuri olisi vaikeaa ja elitististä.
– Ihan hölynpölyä!
Vallin kehottaa vain kokeilemaan. Voikin huomata olleensa väärässä ja kiinnostua jostain. Vallinilla on oiva todiste asiakaspalautteissa.
– Eräs rouva totesi, että on maailman epämusikaalisin ihminen, ettei ymmärrä musiikin hienouksia. Mutta hän oli käynyt Salin klassiset -konserteissamme ja päässyt musiikin ytimeen.
Hetki epämukavuusalueella ei liioin kaada ketään.
– Ei tarvitse mennä toista kertaa. Ei se ole häviö, jos ei koekaan jotain miellyttäväksi.
Vallin myöntää, että tarjoamalla kulttuuria, vieläpä kaikille eikä vain jollekin elitistiselle piirille, kunnat rikkovat harhaa.
– Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin järjestää kulttuuritarjontaa. Eihän mielikuvaa voi muuten todistaa vääräksi.