Viikonloppuna käydyissä Salpausselän kisoissa oltiin tunteellisten asioiden äärellä. Riitta-Liisa Roposen hieno viides sija sunnuntain yhdistelmäkisassa sai Ylen asiantuntijakommentaattorin Virpi Sarasvuon liikuttamaan. ”Tapsa, saako itkeä?” Sarasvuo kysyi suorassa lähetyksessä selostaja-Suomiselta.
Hetkeä myöhemmin Lari Lehtonen hiihti sijalle 15. Hehkutuksen arvoinen suoritus sekin. Hiihdossa ovat asiantuntijatkin päässeet hienosti lähelle realismia. Samaa todellisuudentajua kaivattaisiin rallipiireihin, jotka yhä edelleen ratsastavat Jari-Matti Latvalan menestyksellä. Kauden kolmesta ajetusta osakilpailusta Latvalan saldona on yksi kakkossija ja kaksi keskeytystä. Puhutaan kuitenkin lajista, jossa on kaksi osallistujaa, eikä se toinenkaan ole norjalainen.
Olen itsekin saattanut joskus moittia suomalaisia menestyshulluksi kansaksi. Toisinaan on hyvä huomata olevansa väärässä. Jos Salpurin mäkikisoissa olisi haluttu nähdä suomalaismenestystä, olisi katseet pitänyt kääntää miesten kisojen sijaan perjantaiaamuna kello 9 hypättyyn naisten mäkikisaan. Julia Kykkänen oli 14., eikä kärkikolmikossa ollut yhtään norjalaista. Kykkäsellä ei kuitenkaan ollut katseluarvoa, vaikka naisurheilijoilla yleensä on. Suosittelen purkkirusketusta ja vähempiä vaatteita. Vai tuleeko teille mieleen jokin supersuosittu urheilulaji, jossa on peittävästi pukeutuneita naisia? Maastohiihto lienee ainut, mutta Marit Björgenin paljaista vatsalihaksista saatiin kohu pystyyn.
En jaksa jälleen toistaa sitä, kuinka suuri vitsi mäkihyppy lajina mielestäni on. Talous- ja pakolaiskriisin myllyttäessä maailmaa katajainen kansa tuntuu turvautuvan ainoaan hyvään asiaan, joka heillä on – miesten mäkihypyn parempaan eiliseen. Janne Ahosen ja Toni Niemisen vilahtelevat nimet riittävät palauttamaan yöunet. Siitäkin huolimatta, että tällä hetkellä paras suomalainen hyppääjä on sijoittunut maailman cupissa niin huonosti, että en edes löydä tarkkaa sijoitusta.
Varakilpailu – niin hienon termin opin Salpausselän kisoja sivusilmällä seuratessani. Yhdistettyä varten hypättiin perjantaina kelien niin salliessa varakilpailu, jonka tulokset jouduttiinkin sunnuntaina ottamaan käyttöön. Lisää tällaisia varakilpailuja ja kaikkiin eri lajeihin. Vara-Ruotsin ralli, koska jopa Ruotsissa voi olla lumipula. Vara-Pirkan hiihto – mielellään monta kerrallaan, sillä tapahtuma oli jälleen vaarassa peruuntua, kuten kävi talvella 2014. Varaolympiapurjehdus, koska meressä voi olla roskia. Varamiesten yhdistelmäkisa Salpausselällä, koska Matti Heikkisellä voi oikeana kisapäivänä loppua kunto.
Mäkipomppupiireissä ei ymmärretä, että laji kaipaa uudistusta. Maastohiihtopiireissä puolestaan ollaan uudistumassa vähän liikaakin. Kaikkein villeimmissä ideoissa on ehdoteltu perinteisen hiihtotavan kilpailujen lopettamista, sillä reippaimmat hiihtäjät lykkivät kisat luistavilla suksilla tasatyöntöä. Tasatyöntöongelmaan taas ollaan puuttumassa muun muassa sauvojen pituutta koskevilla määräyksillä. Minusta maastohiihto kaipaisi myös painoluokkia kilpailuihinsa, sillä painavammat liukuvat pidemmälle ja kovempaa. Moottoriurheilussa on jo kauan sitten siirrytty yhden rengastoimittajan taktiikkaan – hiihdon norjalaisrintamaa voisi särkeä yhden voidevalmistajan taktiikalla.
Tai sitten vain uskomme, että kovakuntoisin yleensä voittaa.
