Jaakko Löytty ammensi musiikkinsa pohja-ainekset elämään erottamattomasti kuuluvasta uskosta ja aikansa nuorisomusasta. Keitosta hän on höystänyt genreseikkailuin ja maailmaa parantavin sanomin. Viime viikolla siivikkalalaisen työ kruunattiin Kirkon kulttuuripalkinnolla.
Nykyään, kun uralla on mittaa yli 40 vuotta, gospelmuusikko Jaakko Löytty osaa jo katsella taaksepäin.
Ja kun sinne katsoo, näyttää hyvältä. Tosin tiiraus on hivenen ujo, sillä mies tunnustautuu araksi sivusta tarkkailijaksi, vaikka esiintyjä onkin.
– Kaikkea sitä on tullut tehtyä ja kaikkialle rohjennut mennä. Enhän minä nuorena miehenä pystynyt edes kuvittelemaan, että tällainen ura on tulossa.
Mutta katse ei osu silkkaan pumpuliin. Mieleen palaa kipeitäkin asioita.
– Ei tämä aina ole ollut helppoa, eikä minua ole aina hyväksytty tai arvostettu. Olen edustanut uhkaa esimerkiksi vanhanaikaisen kirkkomusiikin tekijöille, vaikka tarkoitukseni ei ole koskaan ollut hyökätä sellaista vastaan.
Yhtä kaikki miehestä on kehkeytynyt maineikas tekijä, jonka tuotanto on esimerkiksi rippikoulujen ikisuosikkitavaraa. Viimeksi tunnustusta sateli viime viikolla, kun Löytty palkittiin Kirkon kulttuuripalkinnolla.
Uskonto luontaisena loimilankana
Musiikin uskonnollisuus kumpusi selviönä Löytyn nahoista.
– Ei se ollut valintani. Se oli tieni, lähetystyöntekijän poika sanoo.
– Olen lapsesta saakka imenyt näkemystä, ettei uskonto ole erillinen asia elämässä, jopa yhteiskunnallisissa viisuissaan uskonnollisen pohjavireen näkevä mies sanoo.
Myös Löytyn körttiläisyys istuu miehen musiikkiin. Tai itse asiassa körttipiirteitä oli jo itsestään Löytyn biiseissä, ja vasta kun herätysyhdistyksen nuorisosihteeri ne bongasi, Löytty oivalsi asian, kiinnostui körteistä ja liittyi heihin.
– Toden totta, lauluissani puhutaan etsimisestä, epävarmuudesta ja keskeneräisyydestä – samoja asioita kuin Siionin virsissä ja körttiläisyydessä, mies toteaa viitaten körttikokoelmaan.
Tämä uskon sanoma mutta myös oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen vastuun sanoma Löytyn lauluissa saivat kiitosta kulttuuripalkinnon myöntäjiltä.
– Minulta kysyttiin joskus, olenko ottanut Jeesuksen vapahtajakseni. Ihmettelin, miten niin minä. Jeesushan on koko maailman vapahtaja. Pitää pelastaa koko maailma. Niin kauan kuin maailmassa on köyhyyttä ja puutetta, täytyy toimia, mies perustelee.
Nuorisomusan perillinen
Gospeliin, vaikkapa virsien sijaan, Löytty tarttui, koska on aikansa lapsi.
– Silloin, kun olin nuori, kuunneltiin Beatlesia ja Rolling Stonesia. Identiteettini alkoi rakentua nuorisomusiikin sisällä.
Myös negrospirituaalit säväyttivät. Vanhempiensa matkassa Afrikassa lapsuutensa viettänyt nuorukainen kuuli niissä omaa Afrikkaansa ja etsintäänsä elämässä.
Mies kuitenkin huomauttaa, ettei gospeliin tarttumisessa ollut kyse musiikin lajien asettamisesta vastakkain. Onhan mies höystänytkin kappaleitaan virsimusiikin piirteillä. Myös blues on ollut ydinvarantoa.
Kombo on oikeastaan hyvin luonteva.
– Körttivirsiä lauloi mustaan pukeutunut äijä, joka polki jalalla tahtia. Vastaavasti bluesia lauloi musta äijä, joka polki tahtia, Niissä täytyy olla yhteinen juoni, silti monia muitakin mausteita, kuten countrya, folkia, rockia ja jopa reggaetä, käytellyt yhdistelijä- ja kausiluonne sanoo.
Esiintymisessäänkään mies ei ole tallonut ihan perinteisen kirkollisia polkuja. Hän on musisoinut esimerkiksi kapakoissa.
– Elämä on jakamaton kokonaisuus. Uskonto kuuluu joka paikkaan, mies toistaa näkemystään.
Erästäkin baarikeikkaa muistellen hän toteaa, että näkemys on purrut.
– Ihmiset tykkäsivät, ja yksi tuli pyytämään, että soittaisin erään tutun hengellisen laulun. Voi olla, että suomalainen mies vähän kaljaa juotuaan herkistyy, laulaja perustelee mutta huomauttaa, että tuputtanut hän ei koskaan ole; baareihin hän on mennyt, kun on pyydetty.
Pienissä asioissa isot huiput
Vaikka mies on kavunnut isoille lavoille valojen säihkeeseen, löytää hän kohokohtansa pienistä, kotoisista tilaisuuksista, joissa on olohuonetunnelma.
– Pienimuotoisuus ja ihmisten arkeen pääseminen lämmittävät minua.
Myös hulppealta kuulostavasta kokemuksestaan, kuudesta vuodestaan Senegalissa 1980- ja 1990-luvuilla, mies poimii juuri pieniä isoja rikkauksia.
– Opin musiikista ja kulttuurista aivan älyttömästi. Ja kylämeiningistä, ihmisten kanssa olemisesta, ulospäin suuntautuneisuudesta ja välittömyydestä.
Eivätkä kokemukset tähän jää. Suunnitteilla on keikkoja ja uutta musiikkia.
– Laulaminen on minulle todella tärkeää. Ja voi olla, että osaan käyttää ääntäkin paremmin kuin nuorena.
Video Löytyn musisoinnista Digilässä!
