Ei tainnut nuori kangasalalaispoika tietää, mihin vuonna 1979 ryhtyi. Kun Kari Heikkilä läksi Pirkanmaalta Kanadan juniorisarja WHL:ään, alkoi kierre, joka teki miehestä todellisen maailmankansalaisen. Entinen jääkiekkoilija ja nykyinen jääkiekkovalmentaja vietti liki puolet aikuisiästään ulkomailla – kunnes tuli paluun aika.
Nyt 56-vuotiaan Heikkilän ura on ollut pitkä ja värikäs. Jääkiekkoilijana hän kulkeutui Pohjois-Amerikan lisäksi Ruotsiin ja Italiaan, ja valmentajana lista on karttunut Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Latvialla.
Koti on kuitenkin aina ollut Pirkanmaalla.
– Vuonna 1986, kun palasin Luulajasta Ilvekseen, ostimme tontin Keijärven rannalta Antaverkasta. Siitä tuli perheellemme eräänlainen perusleiri, josta on aina lähdetty sinkoilemaan maailmalle, Heikkilä kertoo.
Tänä keväänä Heikkilä ei sinkoile. Tammikuun alussa Tampereen Ilves palkkasi miehen Liiga-joukkueensa päävalmentajaksi.
Edessä oli siis paluu kotiin. Pitkän tauon jälkeen.
– On tämä vähän outo tunne, pakko se on myöntää. Viimeksi asuin Suomessa vakituisesti vuonna 2007, mies muistelee.
– Olenhan minä täällä lomiani viettänyt, mutta töitä on tullut tehtyä pitkään muualla. Ja juuri työelämässä ovat suurimmat erot Suomen ja muun maailman välillä, hän miettii.
”Herkkänahkainen olisi jo hoidossa”
Kymmenen viime vuotta Kari Heikkilä on valmentanut Itä-Euroopan jääkiekkoliiga KHL:ssä. Pääasiassa Venäjälle keskittyvän sarjan toiminta- ja tapakulttuurista ei voi hänen mukaansa puhua samassa lauseessa esimerkiksi kotoisen Liigamme kanssa.
– Idässä johtaja on johtaja – hyvässä ja pahassa, Heikkilä aloittaa.
– Upporikkaat seurapomot antavat valtavasti rahaa ja resursseja, kun pelit sujuvat hyvin. Mutta auta armias, kun tuleekin huonompi jakso. Silloin syyllisiä aletaan etsiä välittömästi, ja vika ei ole koskaan johdon päätöksissä – ei tietenkään, mies hymähtää.
Lähes vuosittain laajentuvassa KHL:ssä pelaa tätä nykyä 28 joukkuetta. Tämän jutun ilmestymishetkellä joukkueista 13 on erottanut päävalmentajansa kuluvan kauden aikana.
Heikkilää luku ei yllätä. Hän itse on saanut sarjassa kenkää jo neljä kertaa.
– Useimmissa seuroissa ei ole minkäänlaista pitkäjänteisyyttä eikä suunnitelmallisuutta. Halutaan voittoja voittojen perään – meininki on niin mustavalkoista.
– Erityisesti ulkomaalaiset ovat käytännössä jatkuvan potku-uhan alla. Jos olisin herkkänahkainen, olisin varmaankin jo lopettanut nämä hommat ja hakeutunut hoitoon, Heikkilä kuvailee nauraen.
Pelaajissakin on eroja
Se, että syvällä suossa rämpinyt Ilves halusi ruoriinsa nimenomaan Heikkilän, ei ollut ihme. Vaikka kokenut valmentaja ei ole voittanut hetkeen mitään, hän lukeutuu kirkkaasti maamme arvostetuimpiin kiekko-opettajiin.
Mies kokee kehittyneensä jopa sarjoista raadollisimmassa, KHL:ssä.
– Kyllä siellä ainakin nahka paksuuntuu, jos ei muuta. Valmennuksellisesti itäeurooppalaisia on tosin hyvin erilaista johtaa kuin länsimaalaisia, hän miettii.
– Suomessa ja Ruotsissa pelaajat ovat erittäin oma-aloitteisia harjoittelijoita. Idässä valmentajan täytyy sen sijaan käskeä koko ajan. Tämä on aivan selvä ero, jonka huomasin heti, kun palasin Suomeen, Heikkilä kuvailee.
Tällä hetkellä Heikkilällä on sopimus Ilvekseen vajaaksi puoleksi vuodeksi. Hän on sitoutunut vetämään joukkuetta kauden loppuun.
Tulevaisuudestaan ylöjärveläinen lätkäjätkä ei halua sanoa juuta eikä jaata.
– Tämä on pätkätöiden ala. Ei sitä koskaan tiedä, mistä työtarjous seuraavaksi tulee, hän muotoilee.
– Minulla on haaveita ja unelmia, mutta juuri nyt olen keskittynyt työhöni Ilveksessä. On hienoa olla taas joukkueessa, josta tarinani kauan sitten alkoi, reissumies tunnelmoi.
