Miltä mahtaa näyttää valokuva, johon on tallennettu kuvaajan sisin tai sielu? Tähän kysymykseen paneutuivat Voionmaan opiston valokuvausopiskelijat taannoin. Kaksiviikkoisen kurssin tuotokset tekivät opettajaan niin suuren vaikutuksen, että työt päätettiin tuoda kaiken kansan nähtäville.
Omakuvakurssin vetänyt kuvataiteilija Essi Orpana korostaa, että opiskelijoiden luomat teokset eivät ole selfieitä. Itsestä otettu valokuva voi olla osa omakuvaa, mutta se ei ole koskaan koko totuus kuvaajastaan.
Omakuva on kuva kuvaajan minästä. Se ei ole pinnallinen tai helposti korvattavissa, toisin kuin selfiet.
– Omakuvia on tehty satoja vuosia eli jo aikana ennen kameroita. Kurssin aluksi kävimmekin läpi, millaisia kuvia yritämme itse asiassa tehdä, Orpana kertoo.
– Kun valokuvaaja kääntää kameran itseään kohti, tapahtuu jännittäviä asioita – niin fyysisiä kuin sisäisiä – joita emme välttämättä tiedosta. Näiden ymmärtäminen on omakuvia tehdessä tärkeää, hän jatkaa.
Pääasiassa nuorista aikuisista koostuvan opiskelijaryhmän työt tuotiin taidegallerian sijaan näytille koulutuskeskus Valoon, jotta ne olisivat lähellä nuoria.
– Aikuisuuden kynnyksellä olevat ihmiset ovat tärkeä kohderyhmämme, koska he ajattelevat minuuttansa erityisen paljon, Orpana sanoo.
Paljastavaa – monella tasolla
Viime viikolla vietetyissä näyttelyn avajaisissa moni kertoi hämmästyneensä, miten avoimia opiskelijoiden työt ovat. Kuvissa on esillä tavallisesti hyvin intiimeinä pidettyjä yksityiselämän asioita, kuten päihdeongelmia.
Joitakin töitä on ryyditetty tekstein ja erikoisin sommitelmin. 19-vuotiaan Rosa-Maria Kurrun mielestä teosten luominen opetti valokuvauksen lisäksi paljon itsensä näkemisestä toisten silmin.
– Keskustelimme ja kommentoimme toistemme töitä koko kurssin ajan. Aluksi oli todella vaikeaa perustella toisille, miksi itsensä kokee sellaiseksi kuin kokee.
– Tässä iässä minäkuva on monesti vielä vähän hakusessa. Toivottavasti näyttely antaa katsojille ajattelemisen aihetta, Kurru miettii.
