Tasaista menoa

06.01.2016 08:00

Kunnianimitysten myötäkin kurulaiskaksikon vuosi oli kovin tavallista arkea. Varsin tasainen oli myös Kurun koko vuosi, vaikka niin miinusta kuin plussaa tuli.
Kurun apteekin äärellä Merja Vihola ja Jarmo Riutta tuumivat tyytyväisinä, että onneksi moni paikallispalvelu on säilynyt. Toisaalta palveluiden kuolemiakin on. Siitä kielii esimerkiksi taustalla näkyvä, tyhjillään oleva vanha kievarirakennus.
Kurun apteekin äärellä Merja Vihola ja Jarmo Riutta tuumivat tyytyväisinä, että onneksi moni paikallispalvelu on säilynyt. Toisaalta palveluiden kuolemiakin on. Siitä kielii esimerkiksi taustalla näkyvä, tyhjillään oleva vanha kievarirakennus.

Vuodessa 2015 oli tilkka erikoisväriä kurulaisille Merja Viholalle ja Jarmo Riutalle. Heidäthän nimettiin paikallisin kunnianimikkein vuoden Heloposki Hennaksi ja Urheaksi Matiksi.
Mutta ei tapaus ollut kaksikolle mitenkään mullistava. Olo oli juhlava ja onnitteluja tuli lähinnä kesällä nimitysten aikoihin.
– Ja kyllähän asiasta on vitsailtukin. ”Kurun herra saapuu. Täytyykö oikein laulaa?” Riutta sanoo virnistäen mutta jatkaa:
– Arki palasi hyvin pian. Ei tuollaisesta asiasta kannata pilvissä olla, vaikka arvostankin kunnianosoitusta.
Muuten Kurun vuosi on Viholan mielestä ollut varsin tasainen. Riutan silmissä se taas kallistuu hiukan miinusmerkkiseksi lopettaneiden kahviloiden ja rautakaupan vuoksi, vaikka toisaalta uusi ravintola ja itsepalvelukirjasto toivat vireyttäkin.
– Mielestäni palvelut ovat pysyneet sillä tasolla, millä ne ovat olleet usean vuoden. Eivät kaikki ole vielä sulkeneet ovea, Vihola puntaroi.
Hyvinä juttuina muistuvat myös kesätapahtumat ja 24 tunnin hiihto, joka yhä porskuttaa, vaikka esimerkiksi Kurun vahvin mies -kisa on jo mennyttä.
– Totta kai on kiva, kun pienessä kylässä tällaisia järjestetään, Riutta kiittää.

Ei sentään lapsipuolen asemassa

Jos kaksikko puhuu kuluneesta vuodesta melko säyseästi, siten se kuvaa Kurua yleensäkin asuinpaikkana.
Vihola kiittää rauhaa ja luonnonläheisyyttä, Riutta taas huokeita asumiskuluja ja liikuntaharrastustensa onnistumista lähiympäristössä. Varjopuolena mies näkee etäisyydet: perheen on kuljettava töihin, harrastuksiin tai kouluun autolla.
Kurun tulisi kaksikon mielestä olla tasavertainen uudistusten kohde Ylöjärven taajamakylien kanssa. Toisaalta rooli toteutuu, toisaalta ei. Riutta kritisoi esimerkiksi liikuntauudistusten jäämistä usein enemmän puheeksi kuin teoiksi. Mutta kumpikin kiittää myös saaduista uudistuksista ja Vihola terveydenhuollon varsin vakaasta tilasta.
– Ei ihan voi sanoa, että olisimme lapsipuolen asemassa. En voi valittaa, mutta aina jotain kehittämisen varaa tietysti on, Vihola myönnyttelee.
– Ja käsittäähän sen, että kun Ylöjärvellä on 30 000 ihmistä, kyllä pyytäjiäkin on, Riutta komppaa.
Heikompaan suuntaan kaksikko ei silti salli Kurun muuttuvan, jottei väki joudu muuttamaan pois tai ramppaamaan liiaksi muualla. Kunnianimetyt toivovat parannuksia, mutta käsittävät, ettei suuri kohennus ole realistista. Niinpä palvelutason pysyminen ennallaankin tyydyttää.

Vanhaa ja vähän uuttakin

Eniten Vihola toivoo tulevalle vuodelle työpaikkojen säilymistä ja muuttotappioiden välttämistä. Riutta rankkaa terveyskeskuksen säilymisen kärkeen.
Juuri muuta Vihola ei osaa toivoa. Riutta sen sijaan ynnää haaveisiin uuden liikuntapaikan, latupohjan kunnostuksen ja rautakaupan. Hän haluaisi myös uusia tapaamispaikkoja ihmisille ja lisää vetäjiä urheiluseuroille.
Kurulaisille kaksikko toivottaa tietysti hyvää vuotta.
– Liikunnan ja ulkoilun merkeissä, kun niihin täällä puitteet on! Vihola muotoilee hymyillen.

Haluatko lukea Viljakkalan vuodesta?