Uhkausviestit hallitsivat vuotta 2015 Viljakkalassa. Uuteen vuoteen paikalliskaksikko tähyää toiveissaan kylän elävyys ilman alituista huolta heikennyksistä.
Kahta kertaa ei tarvitse paikallisvaikuttajakaksikon miettiä Viljakkalan kuluneen vuoden päällimmäistä tapausta.
Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Ismo Friman ja vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Sanna Kankarisalo-Kaasalainen katsovat ääneti toisiinsa. Sanoittakin on selvää, että kylän koulun pommiuhkaukset hallitsivat vuotta.
Kankarisalo-Kaasalaiselle uhkauksiin puhjennut kevät oli sumuista ahdistuksen aikaa. Kesällä mieli hiukan rauhoittui, mutta syksyllä viestien palattua puhkesi harmitus ”loppuuko tämä koskaan?”.
Vaikkei asia henkilökohtaisesti koskettanut Frimania, hän jakaa toverin näkemyksen.
– Kyllä uhkailu sivusta katseltunakin oli harmittavaa. Tuntui ihmeelliseltä, että se tapahtui täällä, Vipu ry:n luotsi sanoo.
Mutta on kaksikolla muutakin sanottavaa vuodesta. Mieleen nousee ilon aiheina itsepalvelukirjaston tulo, kevyen liikenteen väylää ajava kuntalaisaloite ja monet paikallistapahtumat. Vaan negatiivistakin piisaa: kaupunki hakkasi liito-oravametsän Mäihänlahdentien varresta, nuorisotilaa jouduttiin taas kerran puolustamaan ja jätepisteen lakkautusta kaavailtiin.
– Kun olemme keskustasta kaukana, aika paljon elo täällä on puolustustaistelua, Friman huokaa.
Rauhaisa paikka – ja osa Ylöjärveä
Puolustusasemista huolimatta Viljakkala on kaksikon mielestä hyvä paikka asua. Se on rauhallinen ja luonnonläheinen maalaiskylä, jossa kuitenkin tutustuu ihmisiin.
Vaikka paikka on tällainen piskuinen maalaismiljöö, kaksikon mielestä sitä tulisi pitää olennaisena osana Ylöjärveä. Tämä rooli ei parivaljakon mielestä valitettavasti toteudu tarpeeksi.
– Olemme ennemminkin yksi säästökohde, Friman täräyttää kritiikkiä päättäjille, ja toveri nyökyttelee.
Tavallisten ylöjärveläisten silmissä Viljakkala on kaksikon arveluiden mukaan pitkälti paikka, joka tiedetään mutta joka ei oikein nouse ajatuksiin.
– Ja varmaan jotkut ajattelevat, että olemme jokin riippakivi Ylöjärven mukana, Friman pohtii.
Kaksikko toivoo roolin kohentumista. Heikentyä se ei nykyaikanakaan saisi.
– Meidät pitäisi huomioida, ajatella, ettemme ole takapajula, vanhempainyhdistysluotsi sanoo.
Rauhaa palvelutantereelle!
Kaksikon toiveissa alkavalle vuodelle ykköspaikkaa pitää kevyen liikenteen väylä.
– Toivoisin, että se liikahtaisi eteenpäin, ja suuri toivo asian kanssa on, Kankarisalo-Kaasalainen sanoo optimistisesti ja nostaa kärkitoiveeksi myös lasten harrastusmahdollisuuksiin satsaamisen.
– Mutta siihen tarvittaisiin vapaaehtoisia, ja niitä ei vain löydy.
Lisäksi paikallishahmot toivovat jätekeskuksen säilyttämistä ja teiden kunnon parantamista. Ja rauhaa puolustustaisteluun, sitä, että kerrankin voisi levollisin mielin olla pelkäämättä, mitä heikennyksiä seuraavaksi keksitään.
– Niin, lisää palveluita ei välttämättä tarvittaisi. Kunhan vain vanhat pysyisivät, Friman selittää.
Vaikka puolustuskannat pintaan puskevatkin, alkavan vuoden toivotukseksi viljakkalalaisille Friman silti löytää iloiset sanat:
– Kaikesta huolimatta positiivista uutta vuotta!
