Maatilalliset ympäri Suomen kärvistelevät paperisodan keskellä laskemassa, onko viljely tai karjankasvatus kannattavaa vai ei. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n Pirkanmaan liiton puheenjohtajaksi joulukuun alussa valitun viljakkalalaisen Jukka Niittyojan mukaan tuottajahinnat ovat laskeneet niin alas, että kipuraja on ylitetty jo ajat sitten.
MTK-Pirkanmaan johdossa seitsemän vuotta toiminutta Heidi Tanhuaa seuraava 49-vuotias Niittyoja haluaa satsata maatilallisten työssä jaksamiseen sekä siihen, että jokaisen maatalouden parissa toimivan on kannattavaa tehdä raskasta maataloustyötä.
– Meidän pitää jatkuvasti miettiä toimenpiteitä, joita tiloilla tehdään tai jätetään tekemättä. Kentältä saamamme viestin viemme sitten Simonkadulle MTK:n päämajaan sekä pirkanmaalaisille kansanedustajille, Niittyoja sanoo.
Sikatilasta kasvinviljelytilaksi
Oulussa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa metsäalaa opiskellut Niittyoja aloitti viljelijän työt vaimonsa kanssa vuonna 1992 vaarinsa kotitilalla Ylöjärven Viljakkalassa. Heti ensimmäisinä maatilan omistajan vuosina Niittyojan perhettä rikastuttivat vuosina 1992, 1993 ja 1994 syntyneet lapset.
Aluksi viljelytoiminta oli pienimuotoista ja Niittyojat keskittyivät jalostussikalan pitoon. Sikala olikin toiminnassa pitkään, kunnes vuonna 2008 sikalan toiminta ajettiin hallitusti alas.
– Ekonomiksi opiskellut vaimoni ja minä teimme monia laskelmia, joiden perusteella huomasimme, ettei sikala tarjoa kahdelle ihmiselle toimeentuloa.
Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuonna 1995 alkoi Niittyojien peltomäärä kasvaa. Moni viljelijä luopui silloin pelloistaan.
Kun possutilan pyörittäminen loppui, keskittyi Jukka Niittyoja viljelyyn. Hänen vaimonsa oli jo aiemmin siirtynyt töihin tilan ulkopuolelle.
– Meillä on hyvin tyypillinen maatila. Tuotantosuunta on muuttunut kotieläimistä kasvinviljelyyn, ja meillä on myös muuta yritystoimintaa, kuten tilitoimiston pyörittämistä ja koneurakointia.
Nykyisin Niittyojan tilalla viljellään ohraa, kauraa ja säilörehunurmea. Pelloilla on kasvanut myös rypsiä, vehnää ja ruista.
Vaikuttaminen verissä
Jukka Niittyoja kiinnostui jo varhain siitä, miten hän voi edesauttaa maatilojen hyvinvointia. Vuonna 1995 hän kouluttautui EU-avustajaksi ja hänet valittiin MTK:n Viljakkalan tuottajayhdistyksen johtokuntaan. Myöhemmin hän toimi Viljakkalan tuottajayhdistyksen sihteerinä ja puheenjohtajana. Hän oli aikoinaan mukana myös MTK-Pirkanmaan nuorissa tuottajissa.
– Olen aina halunnut viedä eteenpäin viestiä kotimaisen ruoan erinomaisuudesta. Aikoinaan kiersimme vaimoni kanssa Tampereen alakouluissa kertomassa ruoan tuottamisesta ja maanviljelystä.
Niittyoja on aina ollut aktiivinen MTK-Pirkanmaan tuottajayhdistysten johtokuntien kokouksissa. Aktiivisuus on kantanut tähän päivään saakka, ja nyt Niittyoja istuu MTK-Pirkanmaan johdossa.
Tuet ruoan tuottajille
Niittyoja haluaa olla kaikkien maatalousihmisten sanansaattaja. Puheenjohtajan pesti vaatii siis avarakatseisuutta, sillä puheenjohtaja ei voi ajaa vain yhden tuotantosuunnan etua.
– Tämä on pitkäjänteistä toimintaa. Puheenjohtajan täytyy tietää paljon yhdistystoiminnasta sekä tuntea ihmisiä ja sidosryhmiä, Niittyoja sanoo.
Viljakkalalaisviljelijä sanoi valintansa jälkeisessä puheenvuorossa, että viljelijän tehtävä on tuottaa ruokaa, eikä hömppäheinää.
Niittyojan mukaan tilanteessa, jossa tukia leikataan nykyisestä, maataloustuet pitäisi kohdentaa tiloille, jotka todella tuottavat ruokaa. Niittyoja kertoo, että jotkin tilat käyttävät tukijärjestelmää hyväkseen ilman sadonkorjuuvelvoitetta. Sen toki nykyjärjestelmä mahdollistaa.
Niittyoja haluaakin muistuttaa, että maatilan pyörittämiseen kuuluu riskit, kuten mihin tahansa muuhun yritystoimintaan.
– Kannattaa tosissaan miettiä, haluammeko tukea tarvitsemamme ruoan tuotantoa vai sitä, että pellot ovat vain peltoina, Niittyoja linjaa.
Hän muistuttaa, että Suomessa vankkaa tukea tarvitsevat viljelijöiden ohella myös kotieläintilat.
– Tarvitsemme kotimaista tuotantoa elintarvikeomavaraisuuden vuoksi. Emme selviä pelkästään viljan viljelyllä, vaan kaikkien tuotantosuuntien pitää olla ehdottomasti kannattavia. Olemme kaikki samassa veneessä.
Älytön paperisota
Maatilojen isännät ja emännät ovat jo lähes tottuneet siihen, että he joutuvat käyttämään päiväkausia erilaisten papereiden ja kaavakkeiden täyttämiseen. Jukka Niittyoja naurahtaa, kun häneltä kysyy, minkälaisen byrokratian keskellä maatilalliset joutuvat toimimaan.
– Tuntuu siltä, että kynä ja taskulaskin ovat ainoat työkalut, joilla pärjää, Niittyoja hymähtää.
Tiloilla pitää kirjata ja perustella muun muassa satomäärät, eläintapahtumat, kasvinsuojeluaineiden käyttö, lääkeaineiden ja kemikaalien käyttö, koneet ja kalustot, tuotevarastot sekä liuta muita asioita.
– Koko vyyhtiä on vaikea selittää ulkopuoliselle. Sääntöjä ja määräyksiä pitää tietää tuhoton määrä. Eikä vika ole pelkästään EU-asetuksissa. Ympäristöministeriö, aluehallintovirasto tai ELY-keskus lyövät vielä omat pykälänsä EU-asetusten päälle, Niittyoja selvittää.
Hänen mukaansa kovinkaan usein ei ole merkitystä sillä, miten asia on tehty, vaan sillä, miten se kirjataan.
– Terve maalaisjärki puuttuu aika usein. Jos vaikka neljän metrin ruokintakaukalo on neljä milliä liian lyhyt, siitä tulee iso sanktio. Siinä ei auta, vaikka eläimet voisivat miten hyvin tahansa.
Kommentointi on suljettu.