Kaupunginjohtaja Jarkko Sorvannon puoliso Katariina Sorvanto on erittäin tyytyväinen perheen uuteen kotikaupunkiin. Hän kiittelee erityisesti paikkakuntalaisten lämminhenkisyyttä, jota ylöjärveläiset osoittavat tulijoille monella tavalla. Ylöjärven ensimmäinen nainen aikoo osallistua ahkerasti ja aktiivisesti asuinkunnan elämään. Häntä kiinnostaa toiminta niin seurakunnassa kuin politiikassakin.
Katariina Sorvanto tuntee itsensä ylöjärveläiseksi asuttuaan vasta runsaan puoli vuotta paikkakunnalla.
– Meidän koko perheemme on tykästynyt nopeasti ylöjärveläisiin ja Ylöjärveen, hän vakuuttaa.
– Jarkko on asunut työviikot paikkakunnalla runsaan vuoden ajan. Hänellä on ollut paljon myönteistä kerrottavaa koko Tampereen kaupunkiseudusta.
– Mikael-poikamme on 12-vuotias, ja hän on saanut paljon uusia kavereita. Jalkapallo yhdistää, Sorvanto iloitsee.
Keravalaissyntyinen Katariina Sorvanto on asunut lisäksi Vantaalla ja Espoossa.
– Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Vantaalla. Espoosta tuli minun ja Jarkon yhteinen asuinkaupunki. Ylöjärvessä minua kiehtovat elinvoimaisuus sekä vireys, jotka tekevät ihmiset, hän kiittelee.
Sorvannon mielestä Ylöjärvi on kehittyvä keskisuuri kaupunki.
– Uskon, että juurrumme tänne hyvin. Löydämme mieluisaa tekemistä.
– Erityisesti minua ilahduttaa ylöjärveläisten avoimuus ja myönteisyys. Paikkakunnalle on helppoa asettua, hän kiittää.
Katariina Sorvanto muistaa, että perhe keskusteli ensimmäisen kerran mahdollisesta Ylöjärvelle muuttamisesta noin kaksi vuotta sitten.
– Jarkon valinta kaupunginjohtajaksi sinetöi lopullisen ratkaisumme. Meistä tuli ylöjärveläisiä, hän sanoo.
Mieluisa koti löytyi helposti
Sorvannon perhe on asettunut asumaan omakotitaloon Asuntilaan.
– Löysimme uuden kotimme hyvin helposti. Kohde tuntui heti meidän omaltamme. Ratkaisu syntyi nopeasti, Katariina Sorvanto kertoo.
– Asuntila on kauniisti rakennettu asuinalue, jossa on puoleensavetävät ulkoilumahdollisuudet. Luonto on lähellä.
– Naapurit ovat ystävällisiä. Ihmiset tervehtivät reippaasti, mikä tuntuu tosi hyvältä, hän toteaa.
Ylöjärvelle muuttaminen merkitsi Sorvannon perheelle asuinmuodon vaihtamista. Perhe on asunut aiemmin rivi- ja kerrostalokodeissa.
– Nyt saan olla talonmies, Katariina Sorvanto hymyilee.
Hän sanoo viihtyvänsä hyvin askareissa, joita omakotitalon ylläpitäminen tarjoaa.
Jalkapallo yhdistää
12-vuotias Mikael Sorvanto viihtyy hyvin Ylöjärvellä.
– Avainsana on jalkapallo, äiti korostaa.
Mikael seuraa Jarkko-isäänsä jalkapalloharrastuksessa. Poika aloitti jalkapalloilunsa neljävuotiaana isänsä viitoittamassa seurassa Espoon Hongassa.
– Pojan seura on nyt Ilves, ja treenit kutsuvat jopa seitsemän kertaa viikossa maalivahtia. Mikael on otettu joukkueessa lämminhenkisesti vastaan. Olemme tutustuneet jalkapallonuorten kautta heidän vanhempiinsakin.
Katariina Sorvanto kuvailee itseään perustiukaksi kasvattajaksi.
– Äitinä vaadin pojaltani asioiden jämäkkää hoitamista. Vastapainoksi palvelen ja kannustan Mikaelia hyvin paljon, hän tilittää.
Mikael käy Tampereen ruotsalaista koulua Pyynikillä.
Lakinainen tähyää kauppatieteilijäksi
– Lakimies, Katariina Sorvanto esittelee ammattinsa.
Hän on myös opiskelija.
– Olen kauppatieteiden ylioppilas. Opiskelen Svenska handelshögskolanissa eli Hankenissa, jossa pääaineitani ovat johtaminen sekä organisaatiot, Sorvanto kertoo.
Lakimies Sorvanto on työskennellyt muun muassa Veronmaksajien keskusliitossa, tilintarkastusyhtiössä sekä verohallinnossa.
– Nuorena toiveammattini oli matematiikan opettaja. Päätin katsoa joitakin muita aloja ja niin hain opiskelemaan oikeustiedettä Helsingin yliopistoon.
Katariina Sorvanto uskoo, että hän voi olla vielä jonakin päivänä opettajan tehtävässä.
– Töihini on kuulunut varsin paljon luennointia. Pidän siitä hyvin paljon.
Johtajana Katariina Sorvanto sanoo noudattaneensa ehdotonta johdonmukaisuutta.
– Kannatan keskustelevaa johtamiskulttuuria. Lisäksi vastuuntuntoinen johtaja kantaa vastuunsa ja tekee todellisia päätöksiä, hän luonnehtii.
– Olen vakuuttunut siitä, että tiiminä toimiminen tuo parhaan lopputuloksen, Katariina Sorvanto lisää.
Hän kuvaa itseään työ- ja urakeskeiseksi ihmiseksi.
– Koen, että maailma tarjoaa paljon kiinnostavia työtilaisuuksia.
Kirjoittaminen harrastuksena
Ylöjärven Uutisten lukijat saavat lukea tulevaisuudessa säännöllisesti Katariina Sorvannon kolumneja.
– Kirjoittaminen on ollut aina lempiharrastukseni. Pöytälaatikkoni pursuaa tekstejäni, hän kertoo.
Sorvanto pitää aktiivisesti yllä kotisivuaan (katariinasorvanto.net), jolla hän julkaisee aktiivisesti kirjoituksiaan.
Nainen on myös ahkera kirjallisuuden kuluttaja.
– Kahmin paljon kaunokirjallisuutta. Olen kylläkin kaikkiruokainen. Viihdyn hyvin dekkareiden parissa.
Sorvannon harrastuksiin kuuluu lisäksi lenkkeileminen, juokseminen ja uiminen.
– Ylöjärvellä olen löytänyt jumpat ja niihin olen suorastaan koukuttunut, hän paljastaa.
Politiikkaa vetää puoleensa
Yhteisten asioiden hoitaminen kiinnostaa Katariina Sorvantoa.
– Olen kokoomuksen jäsen ja toimin edellisellä kotipaikkakunnallani Espoossa kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna. Lisäksi olin ruotsinkielisessä koululautakunnassa ja toimin käräjäoikeuden lautamiehenä, hän kertoo.
Sorvannon mielestä Espoon kunnalliselämä oli hyvin opettavaista.
– Luottamushenkilötehtäväni olivat hyvin antoisia ja opettavaisiakin.
Seurakunta vetää puoleensa
Evankelisluterilainen seurakunta tarjoaa Katariina Sorvannolle hengellisen kodin.
– Entinen kotiseurakuntani merkitsi minulle hyvin paljon. Olin kirkkovaltuustossa ja -nevostossa.
– Osallistuin aktiivisesti seurakunnan toimintaan esimerkiksi avustamalla jumalanpalveluksissa, hän kertoo.
Katariina Sorvanto sanoo, että hänen suhteensa kirkkoon on ollut aina avoin ja mutkaton.
– Kiintymykseni seurakuntatyöhön on kotini perintöä, sillä äitini on evankelisluterilaisen kirkon ensimmäisiä naispappeja. Olin lapsuudessani varsin paljon äitini mukana hänen työssään.
Sorvanto luonnehtii merkityksellistä kirkkoaan inhimilliseksi yhteisöksi.
– Käsitykseni on luonnollisesti rakentunut hyvin pitkälle äitini viitoittamasta näkökulmasta. Hän on opettanut aina, että kirkko kuuluu jokaiselle ja että sen toimintaan ovat kaikki tervetulleita. Tällä hetkellä luterilainen kirkko elää murrosta.
