Pr-nainen tarkkaa ja sormeilee musiikkia sivullisena, mutta rakkaus musaan ja halu ideoida sen ympärillä kumpuavat sisältä. Ensi tiistain suomalaisen musiikin ja Jean Sibeliuksen päivä on siis hänellekin osuvaa maaperää.
Siivikkalalainen Taija Holm ei muista päivää, jona musiikki olisi puuttunut hänen elämästään.
Lapsena hän kiiruhti koulubussilta soittohommiin, ja nyt aikuisena hän kuuntelee musiikkia päivittäin sekä seuraa tiiviisti musiikkikentän liikkeitä.
Naisen työpaikka on pullollaan musakamaa, mutta kotia hän on siitä rauhoittanut. Kotonakin tosin komeilee kulta- ja platinalevyjä sekä pojan ja miehen soittimia. Kotona täytyy olla myös hyvät puitteet musiikin kuunteluun: kunnon kaiuttimet ja lokoisa ympäristö.
Tätä kaikkea selittää paitsi Holmin mieltymys musiikkiin myös hänen työnsä. Nainen ahkeroi promoottorina muusikkojen taustalla.
Sivusta tarkkaileva tutka
Musiikin taustapiruna Holmilla on hiukan toisenlainen suhde musiikkiin kuin artisteilla. Ensinnäkin hänen näkökulmansa on kaupallisempi.
– Toki tietyin silkkihansikkain. Taiteilijoiden kanssa täytyy kieli keskellä suuta puhua kaupallisuudesta.
Holm myös katsoo musiikkia ulkopuolelta. Artistit ovat kappaleiden sisällä luojina, kun promoottori niistä irrallaan peilaa niitä muuhun musiikkikenttään.
– Olen ulkopuolinen korva. On aika hienoa huomata, kun artisti on ottanut harppauksen. Hän ei sitä itse välttämättä huomaa.
Pr-naisen musiikkisuhteessa paistaa myös ihka ensimmäisen kriitikon asema.
– Aika suoraan sanon, mitä mieltä olen, koska silloin musiikille ehtii vielä tehdä jotain.
Tämä aktiivisen, ei vain toteavan kriitikon rooli hipoo jo taiteilijoiden musiikkisuhdetta, mutta pääasiassa Holm katsoo pysyttelevänsä pois artistin luovalta tontilta. Kriitikkona hän on tavallaan luovan tekijän herättelijä, ei luoja.
Mutta paljolti promoottori osuu myös selvästi yksiin artistien kanssa musiikkisuhteessa. Molemmat ovat taipuvaisia pallottelemaan ajatuksia, ideariiheilemään. Myös biisien syvällinen analysointi on yhteistä, tosin Holm harrastaa sitä vain joidenkuiden artistien kanssa.
Ja vaikka bisnesajattelu on Holmin kenttää, artistit ovat hänen mukaansa viime vuosina lähestyneet sitä. Yhä enemmän taiteilijat ajattelevat markkinointia, suunnittelevat ja suhtautuvat musiikkiin ammattimaisena työnä.
Ja lopulta – tai ennen kaikkea – yhdistävä tekijä on rakkaus musiikkiin. Holmin mielestä kumpikaan ei pärjäisi ilman sitä.
– Minä vain elän ja hengitän musiikkia. En kyseenalaista sitä missään vaiheessa.
Musamaku saa yltää työhön
Omaa musiikkimakuaan Holm kuvaa laajaksi.
– Joku voi ihmetellä, miten voi kuunnella Yötä ja Metallicaa, mutta kyllä voi!
Niinpä niin, laajuus on määritelmäkysymys. Holmin musiikkimaku liikuskelee lähinnä rokin rajoissa mutta sen sisällä laajalla alalla.
– Olen ajatellut, että Yö–Metallica-linja on tarpeeksi laaja, hän nauraa mutta lisää:
– Työn puolesta kuuntelen myös vaikkapa räppiä, jotta ymmärtäisin sitä enemmän, hän viittaa musiikkikentän seurailuun.
Rokki vetoaa naiseen dynaamisuutensa ja energiansa vuoksi.
– Monet muut tyylilajit ovat makuuni pliisuja.
Työssään promonainen on tekemisissä suomalaisen musiikin kanssa, mutta myös hänen mieltymyksissään sillä on selvästi erityinen sija. Syy on eritoten tekstit.
– Suomeksi ne puhuttelevat ja ovat kaikille suomalaisille ymmärrettävissä. On rohkeaa sanoa biisissä: ”Mä rakastan sua”, koska olisi helpompi sanoa vain: ”I love you.”
Holmista on myös erityisen herkullista seurata kotimaisten artistien uria, sitä, miten ne meidän oloissamme kehittyvät. Lisäksi livekeikoilla käynti jo nuorena totutti naisen kotimaiseen musaan.
– Ei Pohjanmaalla 1980- ja 1990-lukujen taitteessa paljon ulkomaalaisia esiintyjiä käynyt, hän virnistää.
– Ja on syy sekin, että suomalainen musiikki on tällä hetkellä todella kovatasoista.
Naisen omat mieltymykset saavat näkyä työssä, ja itse asiassa niiden pitääkin. Nainen näet valitsee promottavakseen vain musiikkia, josta itse syttyy. Muuten touhu ei ole uskottavaa eikä innostus siirry eteenpäin.
– Jos mieltymykseni eivät vaikuttaisi, sittenhän työni olisi jo kylmää bisnestä.
Itse biisien teossa hän ei silti tyrkytä mieltymyksiään, toivo vaikka suosikkilevynsä mukaisia saundeja. Se ei olisi sopivaa; vain yleisöä edustava, tuore ja arvioiva korva on tarpeen.
Ilo, lohtu ja perspektiivi
Musiikki on Holmille luonnollinen osa elämän kaikenlaisia hetkiä.
– Olen kasvanut siihen pienestä pitäen. Meille annettiin viikkorahat, ja sitten menimme Anttilan levyosastolle.
Musiikki on ollut niin viihdyttäjä, elämysten ja tunteiden tuoja kuin vaikkapa lenkeille tsemppaaja. Se on myös teksteillään tarjonnut lohtua, iloa ja perspektiiviä elämään. Yksinäisyyden poistajakin se on ollut.
– Tavallaan ystävä, kun elin sinkkuaikoja. Ei ollut himassakaan kauheasti hiljaisia hetkiä.
Jos musiikki äkkiä vietäisiin Holmilta, elämästä katoasi iso osa elämää: rakas työ ja yksi henkilökohtaisen elämän kulmakivistä.
– Olisihan se painajainen!
