Nuoren polven silmissä itsenäisyys on usein selviö, jonka ääreen on synnytty ja jota ei usein pohdita. Toisaalta kasvatus sen arvostukseen on syvässä, ja maailman tilannekin herättelee aiheen äärelle. Näin tuumii lukiolaispoppoo.
Linnanjuhlat telkkarista. Ehkä pari kynttilää ikkunalaudalla ja lippu salossa.
Juuri sen kummoisemmin ei itsenäisyyspäivä Ylöjärven lukiota käyvien Kimi Vigeliuksen, Joel Kaasalaisen ja Hanna Räätärin kotona näy. Itsenäisyys sen sijaan on kolmikolle jo paljon monisyisempi juttu.
Itsestään selvä itsenäisyys?
Vanhalle polvelle itsenäisyys näyttäytynee yleensä jonain, mikä on pitänyt ponnistuksin saavuttaa. Nuorille se on lukiolaiskolmikon mielestä jokseenkin itsestäänselvyys. Vigelius kuitenkin näkee toisenkin kantin.
– Olen historiaan kallellani, joten pakostakin sota-asiat nousevat mieleen.
Kaasalainenkin toteaa, että maailman poliittinen tilanne on nostanut esiin toista puolta.
– On huomannut, kuinka hieno asia itsenäisyys on mutta kuinka herkkä ja helposti rikkoutuva.
Nyökytellen historian, yhteiskuntaopin, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Tommi Lindholm vahvistaa selviökäsitystä.
– Tutkimukset osoittavat, että Suomi ja kansallisuusaate eivät merkitse nuorille yhtä paljon kuin ikääntyneille ihmisille, hän sanoo mutta lisää, että asia on toki persoonakysymyskin sekä myös esimerkiksi koulutustasokysymys.
Nelikon mielestä ajatusta, ettei itsenäisyys ole selviö, tulisi yhä pitää esillä.
– Kyllä lapsille pitäisi opettaa ja kertoa tätä muttei mitenkään joka päivä Suomen lipun kanssa, Räätäri tuumii.
Poppoo toivoisi kuitenkin uuttakin näkökulmaa.
– Meidän pitäisi käydä omat taistelumme itsenäisyyden eteen, ettei se olisi pelkkää historiaa vaan myös tekoja, Kaasalainen katsoo.
Vapautta ja toimintakykyä
Opiskelijakolmikko ja Lindholmin arvion mukaan nuoret yleensäkään eivät näe itsenäisyyttä vain taistelun näkökulmasta.
– Ei Suomea rakennettu sotien aikana vaan niiden välillä ja jälkeen. Sotimalla luotiin pohja itsenäisyydelle, Vigelius erittelee.
Toisaalta samalla hän näkee myös sotanäkökulman ja veteraanien ihannoinnin juurtuneen nuoriin. Hän siis osin teilaa opettajan kommentin tutkimuksista, joiden mukaan nuoret samaistuvat suomalaisuus- ja isänmaakeskustelussa lähinnä lätkävoittoihin tai menestyvään musiikkiin.
– Ajattelu johtuu ehkä siitä, että meidät on kasvatettu siihen, opettaja viittaa myöntävästi Vigeliuksen huomioon.
Pelkän sotaliturgian sijaan itsenäisyys on nelikolle vapautta ja toimintakykyä omana yksikkönä maailman kentillä. Opettaja ynnää myös hyvinvoinnin, demokratian, kansalaisvapaudet ja koulutuksen. Vigelius tosin huomauttaa, että ne voisivat olla mahdollisia ilman itsenäistä Suomeakin. Totta, luotsi myöntää mutta lisää, että itsenäisenä valtiona Suomi voi ainakin omaehtoisesti taata ne.
Arvoissa itsenäisyydelle on nuorilla sijaa, ainakin Räätärin silmissä.
– Ihmisellä on kuitenkin tarve kuulua johonkin.
Toisaalta opettaja toteaa, ettei itsenäisyyden arvoasema ole kovin näkyvä tai tiedostettu vaan pikemmin taustalla vaikuttava ja ehkä vasta erikseen pohdittuna huomattava.
– Kun etiikan kursseilla opiskelijat ovat määritelleet arvojaan, itsenäisyys ei ole siellä näkynyt.
Itse opettaja katsoo itsenäisyyden tärkeäksi arvoksi niin kauan kuin se ei estä Suomea olemasta kansainvälinen toimija.
– Jos itsenäisyys on impivaaralaisuutta, sitten se käy vaaralliseksi.
Uhat eivät kurista
Tänä päivänä itsenäisyyden uhaksi nostetaan usein EU. Nelikon silmissä unioni ei sitä nykyisellään ole.
– Mauno Koivisto totesi Suomen liittyneen EU:hun turvallisuuspoliittisista syistä. Itse asiassa EU on siis väline itsenäisyytemme säilyttämiseen, opettaja huomauttaa.
Nelikko kuitenkin katsoo, että jos päätökset liiaksi valuvat täältä pois, kysymys on toinen.
Maahanmuuttoa nelikko ei katso laisin itsenäisyyden murentajaksi. Uhka-ajattelu on porukan mielestä silti selvästi näkyvä ilmiö.
– Uskon, että suurin osa nuorista on liberaaleja, mutta Facebookissa päivittäin näen nuorten puhuvan rättipäistä ja sellaisesta, Vigelius hämmästelee ja näkee uhat liitettävän ennen kaikkea itsenäisyyden sisältöihin ja symboleihin mutta äärimmillään myös varsinaiseen itsenäisyyteen.
Sotaa poppoo ei näe tällä hetkellä kovin todennäköiseksi uhaksi. Sen mahdollisuus on kuitenkin konkretisoitunut Ukrainan konfliktin myötä.
Opettaja taas näkee, että esimerkiksi ilmastonmuutos voi panna ihmismassoja liikkeelle nykyisiä valtiojakoja uhaten. Se voi uhata ihmisiäkin, jos seurauksena on kaaos. Itse valtioiden muutosta hän ei silti kammoksu.
– Sehän on fakta, että Suomi joskus valtiona katoaa. Tärkeintä on, että on järjestäytynyt yhteiskunta.
Aitona vaarana nelikko näkee kansan jakautumisen näinä kiivaina aikoina. Tällä menolla suunta on huono, jopa sisällissotaan päin noruva.
Haastateltavien mielestä itsenäisyyttä ei pidä silti katsella vain uhkien näkökulmasta. Vigelius tosin muistuttaa, että uhkat ja edut ovat luonnostaan vuorovaikutuksessa. Opettaja toivoisi vakavuuden rinnalle iloa.
– Emmekö voisi nostaa itsenäisyysajan merkittäviä saavutuksia? Vähän hymyäkin eikä pelkkää pönöttämistä.
Kommentointi on suljettu.