Ehkä usein kesäiseksi mielletty pyöräily sujuu talvellakin, varsinkin jos fillaria ja ajotapaa hiukan tuunaa. Isoa varusteluruljanssia ei silti tarvita.
Kun talvikeli koittaa, ylisläinen Eppu Ruoranen ei aja pyöräänsä varastoon kevättä odottamaan.
Syynä on liikunnallinen elämäntapa. Autoilu ei miestä huvita, ja tarvittavat kaaramatkat hoitaa vaimo.
– Olen varmaan 20 vuotta ajanut pyörällä kesät talvet.
On täkäläisillä olosuhteillakin vaikutuksensa.
– Ylöjärvellä on erinomaiset pyörätiet.
Edes liukkaus pakkasviimassa tai sohjo ei pelota eikä liioin pänni.
– Ei, kun liukkauden tietää ja siihen on oppinut ja kun talviajo ei ole mikään pakko vaan tottumus.
Renkaita, valoja ja asuvarusteita
Tällä haavaa Ruorasen fillari on pääasiassa kesäkunnossa, mutta joinain vuosina hän on vaihtanut etupyörään nastarenkaan. Ja lampun hän tietysti kiinnittää tankoon aina pimeällä liikkeelle lähtiessään.
J-sportin pyörähuoltomies Hannu Hovila toteaakin, että talvipyöräilijä pärjää varsin vähällä.
– Ei mene tonnikaupalla rahaa, jos haluaa talvipyöräillä, huoltomies sanoo.
Olennaisimmat talvivarusteet ovat valot ja heijastimet. Pyöriin on tarjolla nastarenkaita jäiseen alustaan puremaan.
– Ne on myös pistosuojattu, eli niin sanottu tappajasepeli ei mene niistä helposti läpi. Eivät ne kuitenkaan täysin puhkeamattomat ole, Hovila sanoo.
Liikenneturva taas lisää, että karkeakuvioinen ja syväurainen rengas antaa pitoa lumisella tiellä. Myös kauppoihin viime aikoina vilisseet fatbiket eli paksuin renkain varustetut pyörät ovat hyviä talviajoon, ja siihen ne on Hovilan mukaan alun alkaen kehitettykin.
– Renkaassa on kantopinta-alaa, joten se ei uppoa pehmeään lumeen niin kuin ohut rengas.
Pyöräilijälle on jos jonkinlaista varustetta: huppua kypärän päälle, lukkopolkimeen kiinnittyvää kenkää talviversiona, kerrosvaatetusta…
Vaikka talvivarustusarsenaali ei ole valtavan mittava, arvioi Hovila tarjonnan toki kasvaneen. Fatbike on viime vuosina yleistynyt uutuus, mutta muilta osin Hovila arvelee tarjonnan lähinnä vain saaneen vaihtoehtoja ja laatua jo olemassa olevien tuotetyyppien sisällä.
– Pattereilla lämpiävät sukat, pohjalliset, liivit ynnä muut ovat kyllä viime vuosina tullut juttu, hän lisää.
Kuivasäilytystä sekä perushuoltoa
Varusteiden lisäksi talvella kannattaa kiinnittää hiukan huomiota pyörän säilytykseen ja huoltoon.
Ruoranen pitää fillarinsa pihakatoksessa. Kylmäsäilytystä Liikenneturvakin suosittaa mutta ynnää tarpeelliseksi myös kuivuuden. Kosteus nimittäin kohmettaa pyörän kylmässä. Ruoranen joskus sulattaakin pyöräänsä sisällä ennen lähtöä, mutta Hovila kehottaisi ainakin välttämään jatkuvaa lämpimästä kylmään ramppaamista.
Pyörän perushuolto korostuu talvella, sillä Hovilan mukaan puolihuono kunto esimerkiksi vaijereissa tai laakereissa jähmettää osia kylmässä tavallista herkemmin. Ruoranen on pärjännyt lähinnä vaihteiden ja ketjujen rasvailuin.
Välineiden tarve vaihtelee
Talvivarusteiden tarvetta Hovila kuvaa veteen piirretyksi viivaksi. Jos pyörän voi jättää huonolla kelillä talliin tai liukkaat paikat onnistuu kiertämään, voi talvenkin pärjätä pitkälti kesävarustein.
Huollettujen pyöräteiden ja kohtaamiensa vähien iljanteiden vuoksi Ruoranen ei ole varmaan viiteen vuoteen käyttänyt nastarengasta. Kunnon pakkaslumellakin pärjää kesärenkain, sillä lumen pieni liukkaus ei ole konkarille kynnys.
Laki ei vaadikaan polkupyöriin talvirenkaita. Turvaa ja mukavuutta ne kuitenkin tuovat, minkä toteaa Liikenneturvakin.
– Se, mitä laki tässä sanoo, ja se, mikä on järkevää, ovat eri asioita, Hovilakin muistuttaa varovaisuudesta.
Valaistus ja heijastimet ovat kuitenkin ehdottomia. Liikenneturva kertoo, että pimeällä pyörässä on oltava etuvalo sekä heijastimet edessä, takana, sivuilla ja polkimissa. Punaista takavaloa suositellaan.
Malttia ja varovaisuutta
Liikenneturva muistuttaa niin ikään talvikelin vaatimasta erityisestä varovaisuudesta liikenteessä. Se kehottaa välttämään äkkinäisiä ajoliikkeitä ja varomaan esimerkiksi jarrutusten liukastamia risteyksiä.
Ruoranen myöntääkin ajavansa talvella tavallista hitaammin ja varaavansa kunnon jarrutusmatkat.
– Kokemuksella osaa ennakoida, mikä on paha paikka. Esimerkiksi railot asfaltissa lumien sulaessa ovat pahoja. Ja moskaisilla risteysalueilla voin vaikka taluttaa pyörää, hän kertoo.
Toteaapa ylisläinen voivansa myös laskea rengaspaineita saadakseen pitävän pehmeän renkaan sekä laskevansa satulaa, jotta jalat yltävät maahan.
Kysymykseen, onko pyöräilijällä talvella asiaa liikenteeseen, Ruoranen ja Hovila vastaavat aivan samoin:
– Totta kai. Miksi ei olisi?
– 40 vuotta sitten talvipyöräily oli hulluutta, Ruoranen tuumaa ja sanoo syyksi huonot välineet ja kehnot väylät sekä tottumattomuuden mutta toteaa, että tänä päivänä meininki on toinen.
– Samat lainalaisuudet pyöräilijälle on talvella kuin autoilijalle: pikkuisen enemmän malttia ja ennakointia kuin muulloin, Hovila kuittaa.
