Marjo-Riitta Lunden ja Aki Mansikkamäki ovat tuttu näky rallisprintratojen varrella. Pariskunnan kumpikin osapuoli vie Toyota Starletia näyttävästi ja ennen kaikkea vauhdikkaasti kohti ruutulippuja. Yhteinen harrastus vie runsaasti aikaa mutta se myös antaa paljon.
Pariskunnan autoiluharrastuksesta voi varmaankin syyttää Aki Mansikkamäki, jonka suku on ollut pitkään todellista ralliväkeä. Mansikkamäki itse hyppäsi kilpailuihin mukaan jo 15-vuotiaana. Takana on siis jo parikymmentä vuotta ralliautoilua.
– Innostuin lajista, kun sain kokeilla veljen Ladaa. Sieltä se kipinä ralliin syttyi. Tukea lajiin on löytynyt myös kotoa, sillä isäni Erkki on ollut hyvin aktiivinen huoltopuolella, Mansikkamäki kertoo.
Marjo-Riitta Lunden pääsi myöhemmin maistelemaan rallitouhuja Aki Kangasmäen rinnalla.
Lunden päätti arkailematta kokeilla, miten ralliauto istuu hänen hyppysiinsä. Vuonna 2002 Lunden ajoi ensimmäiset rallisprintkilpailunsa ja seuraavana vuonna vuorossa oli jo ensimmäinen ralli.
Hyvin nopeasti kävi selväksi, että Lunden on luonnonlahjakkuus auton ratissa. Menestystä alkoi tulla, ja vuonna 2008 ja 2009 Lunden voitti rallin Lady Cupin. Kyseessä oli käytännössä naisten SM-sarja, vaikka se cup-arvoisena ajettiinkin.
Lady Cupin voittoja Lunden pitää luonnollisesti uransa parhaina saavutuksina. Aki Mansikkamäki on puolestaan ottanut yksittäisiä rallivoittoja F-cupissa sekä ollut rallisprintin SM-sarjassa oman luokkansa kolmas.
Viime vuosina Lunden ja Mansikkamäki ovat keskittyneet rallisprintsarja Future Cupiin. Tässäkin sarjassa molempien vauhti on jatkuvasti kiihtynyt.
– Tämä oli minulle paras vuosi Future Cupissa. Olin kaksivetoisten autojen sarjassa seitsemäs 83 kilpailijan joukossa. Täytyy olla tyytyväinen, Marjo-Riitta Lunden sanoo.
– Minä olin puolestani samassa sarjassa sijalla 18 ja omassa luokassani toinen. Tämä oli paras kauteni Future Cupissa, Aki Mansikkamäki lisää.
Tuttu auto ja tekniikka
Ylöjärveläispariskunta edustaa Hämeenkyrön Urheiluautoilijoita. Seuran valinta oli helppo, sillä molemmat ovat kotoisin Hämeenkyröstä.
Kaksikko on tykästynyt erityisesti yhteen automalliin, sillä heidän nykyinen menopelinsä on jo viides Toyota Starlet. Toki rallikilometrejä on takana myös Opel Astralla ja Ladalla.
– Olemme kokeilleet myös etuvetoista autoa, mutta se ei sopinut meidän ajotyylillemme. Osaamme ajaa ja viedä paremmin takavetoista autoa. Starletissa on hyvä teho–paino-suhde. Lisäksi Starlet on helppo ja ketterä ajaa, Aki Mansikkamäki perustelee.
Kangasmäki kertoo lisäksi, että Toyota Starlet on jo niin tuttu kapistus, että hän osaisi koota auton vaikka unissaan. Auton tekniikan syvällinen tuntemus auttaa myös pärjäämään kilpailuissa.
– Tosiasiassa autossamme ei ole Toyota Starletia muuta kuin kori. Auton tekniikka tulee Toyota Corollasta. Lisäksi autossa on Volvon taka-akseli. Moottori, voimansiirto, vaihdelaatikko ja muu monimutkainen tekniikka on sitten teetetty ammattilaisilla, Aki Mansikkamäki kertoo.
On selvää, että tällaiseen autoon ei saa varaosia kaupan hyllyltä. Siksi moni ongelma pitää osata korjata itse.
– Korit ja kaaret olemme tehneet omassa hallissamme. Myös jarrujen ja alustan säädöt teemme yleensä itse. Auton rakentelu on kiinteä osa tätä harrastusta, Mansikkamäki lisää.
Kilpavarustelu ei ratkaise
Marjo-Riitta Lunden myöntää, ettei rallisprint ole kaikista edullisin harrastus.
– Omat ja varastetut menisi, jos kaikki laittaisi kiinni autoon. Jos ei muuta rahan menoa keksi niin sitten voi ostaa entistä kevyempiä osia. Viimeiset hevosvoimat ovat aina kalleimpia, Lunden sanoo.
Lunden ja Mansikkamäki ovat kuitenkin pitäneet maltin mukana auton kehittämisessä, vaikka lajin sisällä onkin havaittavissa jonkin verran kilpavarustelua.
– Toiset sijoittavat autoonsa enemmän rahaa kuin toiset, mutta lähtöviivalla ollaan kuitenkin aina tasoissa. Ei se auta, vaikka laittaisi omaisuutensa autoon, koska ajaminen ratkaisee aina, Lunden sanoo.
– Ratin ja penkin välissä oleva asia ratkaisee. Siinä pitää olla joku, joka osaa viedä autoa, Mansikkamäki komppaa.
Tauko tekee hyvää
Ralliauton ajamisesta pitää tykätä todella paljon, jotta harrastusta jaksaa jatkaa vuodesta toiseen. Reissupäiviä kertyy vähintäänkin riittävästi.
– Future Cupissa ajellaan Suomea päästä päähän. Kisoja on esimerkiksi Tammisaaressa, Rovaniemellä ja Imatralla. Pitää olla vihkiytynyt lajiin, jotta jaksaa mennä joka paikkaan, Lunden toteaa.
Sekä Lunden että Mansikkamäki aikovat jatkaa kilpailemista myös ensi kaudella. Talven ajan pariskunta vetää henkeä rallitouhuista.
– Ihan hyvä, että nyt on tauko. Saa kerättyä fiilistä ja sytytettyä rallikipinän uudelleen. Talven aikana voi laittaa auton kuntoon, Aki Mansikkamäki sanoo.
– Eiköhän keväällä ala sormenpäitä taas syyhytä. Sitten on taas kiva mennä kokeilemaan, jos saisi tiputettua kierrosajasta muutaman sekunnin kymmenyksen pois, Marjo-Riitta Lunden lisää.
Hyvä henki varikolla
Lunden myöntää, että lähes aina starttiviivalla on perhosia vatsassa.
– Viimeksi Rovaniemellä alkoi jännittää, kun edessä oli niin hurja rallipätkä. Siellä mentiin kapeata pyörätietä 150 kilometriä tunnissa ja tien montut olivat täynnä vettä. Onneksi jännitys yleensä kaikkoaa, kun kytkin nousee, Lunden kuvailee.
Sekä Lunden että Mansikkamäki ovat tietenkin kokeneet myös jokusen ulosajon. Kumpikin on kuitenkin onneksi välttynyt loukkaantumisilta.
– Auto on kyllä saatu nurin, mutta onneksi ei ole sattunut pahemmin. Ulosajoja tulee silloin tällöin, kun taistellaan sadasosista, Lunden sanoo.
Hän lupaa, että aikoo taistella hyvistä sijoituksista ja voitoista myös ensi vuonna.
– Kilpailu kovenee kaiken aikaa, kun mukaan tulee uusia haastajia. Jos voitat nyt, ei ole selvää, että pärjäät seuraavana vuonna. Laji ja autot kehittyvät koko ajan, Lunden kertoo.
Kovasta kilpailuvietistä huolimatta ralli-ihmiset ovat toisiaan kohtaan äärimmäisen kohteliaita ja auttavaisia.
– Ei varikolla kukaan mökötä omissa oloissaan vaan siellä kysellään kuulumisia ja autetaan kaveria. Sitten kun kypärä lyödään päähän, on aika unohtaa muut ja ajaa täysillä kilpaa, Lunden linjaa.
