Viljakkalan kirkonkylällä ei paljon tapahdu. Mutta sitten kun tapahtuu, tilanteesta otetaan kaikki irti.
Näin kävi myös Ylöjärven liikuntapalveluiden järjestämässä syyslomatapahtumassa viime viikolla. Koulun liikuntasalissa vallitsi parin tunnin ajan ilo, riemu ja kiitollisuus.
– Pakkohan tänne oli tulla, kun omalla kylällä kerrankin jotain järjestetään, perheenäiti Aino Papu summasi.
Viljakkalan yhtenäiskoululla opettajana työskentelevä Papu tuli syyslomatempaukseen kolmen lapsensa kanssa. Mukuloista kaksi on kouluiässä ja nuorin vasta taapero.
Papujen perheessä liikuntaa harrastetaan pitkälti kotipitäjän tarjonnan mukaan. Kompromisseja on joskus pakko tehdä.
– Kuusivuotiaalle Annille löytyi Viljakkalasta cheerleading-ryhmä, mutta kahdeksanvuotias Eetu joutuu harrastamaan Hämeenkyrön puolella. Ohjattuja harrastusporukoita ei oikein ole – etenkään pojille, Aino Papu sanoo.
Koulujen hiihto- ja syyslomaviikkoina järjestettävät liikuntatapahtumat ovat Viljakkalassa lähes perinne. Niitä on järjestetty kirkonkylällä nyt nelisen vuotta.
Liikunnanohjaaja Jaana Lammisen mukaan tapahtumien suosio on ollut koko ajan kasvamaan päin.
– Sitä mukaa, kun tieto näistä tempauksista on levinnyt, kävijöitä on tullut hiljalleen lisää. Sama ilmiö on näkynyt myös Kurussa, Lamminen kertoo.
– Viljakkalan koululle tulee yleensä 20–30 lasta ja Kurun urheilutalolle noin 70 lasta. Ohjatulle liikunnalle tuntuu tosiaan olevan kysyntää, hän jatkaa.
”Enemmän kuin Ylöjärvellä”
Viime vuosina Viljakkalasta ja Kurusta on kadonnut monta julkista palvelua. Kovassa säästöpaineessa oleva Ylöjärven kaupunki on leimautunut usean liitoskuntalaisen mielessä isoksi pahaksi, joka vähät välittää reuna-alueistaan.
Julkisen liikuntatarjonnan suhteen valittamista ei kuitenkaan pitäisi olla, huomauttaa Lamminen.
– Kaupunki järjestää Viljakkalassa ja Kurussa enemmän lasten ohjattua liikuntaa kuin Ylöjärvellä, hän yllättää.
– Tämä johtuu tietysti siitä, että kirkonkylillä ei ole yhtä aktiivista seura- ja yhdistystoimintaa kuin kantakaupungissa. Jos lapsia aiotaan liikuttaa, sitä on tehtävä osittain julkisin varoin, liikunnanohjaaja tarkentaa.
Aino Papu toivoo, että Ylöjärven kaupunki ei leikkaisi Viljakkalan liikuntatarjonnasta enää senttiäkään. Tällä hetkellä pitäjän ainoat isot liikuttajat ovat Tampereen seudun työväenopisto, Viljakkalan Naisvoimistelijat ja Viljakkalan Urheilijat.
– Kyllä näitä kaupungin järjestämiä juttuja ehdottomasti tarvitaan, Papu näkee.
Iloa myös ohjaajille
Viimeviikkoinen syyslomatempaus keräsi Viljakkalan koulun liikuntasaliin noin 30 lasta. Heidän peräänsä katsoi kolme kaupungin palkkalistoilla olevaa liikunnanohjaajaa.
Ohjelmassa oli iloista, vapaamuotoista liikkumista leikin varjolla. Viljakkalan ja Kurun liikuntapalveluista vastaava Mari Bergius oli näkemästään ilahtunut.
– Aika mukavasti on tullut porukkaa paikalle. Tämän ikäiset osaavat myös käyttäytyä todella nätisti – mikäs tässä on ohjatessa, Bergius hymyili.
Lasten leikittäminen on pääasiassa aikuisten parissa puurtaville liikunnanohjaajille mukavaa vaihtelua arkeen. Monelle tähän tulee mahdollisuus vain pari kertaa vuodessa, kun kouluissa vietetään lomaa.
– Yleisinä lomapäivinä kaupungin tavalliset liikuntaryhmät ovat tauolla. Siksi ohjaajilla on aikaa pitää tällaisia hauskoja, tavallisesta poikkeavia tempauksia, Bergius selvitti.
Koko perheelle tarkoitettuja liikuntatapahtumia pidettiin viime viikolla ympäri kaupunkia. Maanantaina kiertue starttasi Ylöjärven urheilutalolta, ja keskiviikkona oli vuorossa Viljakkala sekä torstaina Kuru. Liikunnanohjaajien saama palaute oli pääosin positiivista.
– Etenkin tapahtumien maksuttomuutta jaksetaan kiitellä. Muualta muuttaneet perheet ihmettelevät vuodesta toiseen, miten kummassa tämä voi olla ilmaista, Jaana Lamminen naurahti.
– Tiedän, että kaupungin täytyy säästää, mutta on hyvä, että tästä on tajuttu olla säästämättä. Lasten liikuttaminen on asia, joka maksaa itsensä korkojen kera takaisin, Ylöjärven kaupunginvaltuustossakin vaikuttava demari linjasi.
