Talvi on täällä. Näin kai on pääteltävä, kun hiihtäjätkin ovat palanneet viikoittaisten harjoitustensa pariin.
Ylöjärven Ryhdin ja Ylöjärven Urheilijoiden hiihtokoulut alkoivat tuttuun tapaan syyskuun alussa. Myös Viljakkalassa on päästy jo tositoimiin.
Tuulipuvut kahisevat, ja ilma täyttyy puuskutuksesta. Kävelysauvat suihkivat reipasta vuorotyöntöä.
Meneillään ovat hiihtoharjoitukset Soppeenmäen Maunussuolla. Syyskuussa.
– Lunta tässä jo kovasti odotellaan! Ennen talveakin pystyy kuitenkin treenaamaan yllättävän monipuolisesti, treenejä sivusta seuraava Timo Parkkinen sanoo hymyillen.
Ylöjärven Urheilijoiden hiihtojaostoa johtava Parkkinen on kokenut elämänsä aikana kymmenittäin hiihdontäyteisiä talvia. Viime vuodet ovat olleet hänen mielestään kaksijakoisia.
– 2010-luku on ollut hiihtämiselle ihan hyvä ja runsasluminen. Kaksi viimeisintä talvea tosin ovat jättäneet pahan maun suuhun – toivottavasti ensi talvena tulisi taas paluu normaaliin, hän pohtii.
Ylöjärven hiihtoväki on tottunut varautumaan siihen, että luonnonlumille päästään vuodenvaihteen tienoilla. Tätä odotellessa kestävyyttä, räjähtävyyttä ja kimmoisuutta harjoitellaan muilla keinoin parisen kertaa viikossa.
Syksyisiä treenipaikkoja ovat muun muassa Metsäkylän Topin tupa ja Soppeenmäen Maunussuo.
– Mutta kyllä lumellekin on jo hyvissä ajoin päästävä. Meidän seurallamme on ollut tapana matkustaa lokakuussa Saariselälle ensilumen leirille. Leiriä on järjestetty varmaan 50 vuotta, ja lähtijöitä on aina ollut runsaasti, Parkkinen kertoo.
– Ei lasten ja nuorten motivaatio pysy yllä pelkällä kuivaharjoittelulla. Se on ihan selvää, hän jatkaa.
Suosio pysyy
Vaikka Suomi on nykyään täynnä erilaisia urheilulajeja, maastohiihdon suosio tuntuu pysyvän. Ylöjärven Urheilijoiden toiminnassa pyörii Parkkisen mukaan hieman yli sata nuorta ja vanhaa hiihtäjää.
– Meidänkin seurassamme luku on samaa luokkaa kuin Urheilijoilla, Ylöjärven Ryhdin hiihtomies Pekka Seppälä komppaa.
Sekä Parkkinen että Seppälä arvioivat maastohiihdon kulta-ajan ajoittuneen 1980-luvun lopulle. Tuolloin lajin harrastajien määrä oli kenties korkeammalla kuin koskaan.
– Siis jos puhutaan nimenomaan seuroissa olevista hiihtäjistä, Seppälä tarkentaa.
– Kuntohiihtäjien määrähän on sen sijaan ollut jatkuvassa kasvussa. Aivan viimeisimpinä vuosina osa tuosta massasta on ehkä alkanut tulla myös seuroihin, eli pienen pieni noste on käynnissä, hän arvioi.
Kaikki Ylöjärven hiihtoseurat painottavat tällä hetkellä toimintaansa vahvasti lapsiin ja nuoriin. Trendiä vahvistivat Ryhdin Antti Ojansivun ja Katri Lylynperän viimeaikaiset siirtymiset muihin seuroihin.
Kasvattajaseuran leimaa ei kuitenkaan hävetä – päinvastoin.
– Sekä meidän seuramme että Ryhti ovat molemmat Hämeen alueen kärkikaartissa, kun asiaa mitataan harrastajamäärissä. Lapset ja nuoret on tärkeä saada liikkumaan, joten tästä pitää olla ylpeä, Timo Parkkinen sanoo.
Vain kilpailukeskus puuttuu
Ryhdin ja Urheilijoiden lisäksi säännöllistä hiihtotoimintaa Ylöjärvellä on Iso-Mustajärven Urheilijoilla ja Viljakkalan Urheilijoilla. VU:n puheenjohtaja Matti Soukko kehuu kaupungin latuverkostoa ensiluokkaiseksi.
– Täällä Viljakkalan Ansomäellä ei ole kyllä latujen suhteen mitään valitettavaa. Räikän tykkilumilatu – jota seurat pitävät yllä yhdessä – on tietysti myös erittäin tärkeä kauden pidentäjä, hän puntaroi.
Timo Parkkinen ja Pekka Seppälä näkisivät Ylöjärvellä mielellään kunnon kilpailukeskuksen. Sen puute pitää isot hiihtokisat auttamatta poissa puutarhakaupungista.
– Meidänkin piti viedä Huurre–Porkka-hiihdot Tampereelle, koska niiden järjestäminen Ylöjärvellä ei yksinkertaisesti onnistu. Räikkä-cupin kaltaiset pikkukisat toki tykkilumiladulla onnistuvat, Parkkinen juttelee.
– Ja itse näkisin täällä mielelläni myös lasten hiihtomaan, jossa pienet lapset voisivat leikin kautta innostua maastohiihdosta ja liikunnasta, Seppänen lisää.
