Halvallakin saa herkullista, tietää köyhiä opiskeluvuosia aikanaan viettänyt viulisti ja ruokakirjailija. Lokakuussa ilmestyvässä kirjassaan hän kylvää tietonsa ja tarinansa muiden avuksi.
Ensimmäisen keittokirjan teko muutama vuosi sitten jätti ylöjärveläissyntyiselle Verna Kaunisto-Feodorowille putken päälle. Reseptejä ja niitä höystäviä tarinoitakin velloi mielessä ja odotti pääsyään paperille.
Viime syksynä – jo toisenkin ruokaopuksen ilmestyttyä – kynäilijä pani kustantajan kanssa vireille kolmannen. Runko rakentui yhdeltä istumalta rauhallisena iltana joululomalla Ranskassa. Itse kirjoittaminenkin eteni rivakasti: muun työn lomassa naputellen Kaunisto-Feodorow paukutti kirjan kasaan kevään aikana.
Kirjoittaminen muusikon ja musiikkipedagogin töiden ohella ei piinannut naista pienimpäänkään stressiin.
– Töiden teko limittäin on minulle yhtä luontevaa kuin hampaiden harjaus, hän sanoo ja kuvaa kirjoittamista pikemmin rakkaaksi ja pitkälle viedyksi harrastukseksi kuin silkaksi työksi.
Aiemmat kirjat sitä paitsi olivat jo tuoneet varmuutta. Editointi ei ollut enää uutta, ja tyylikin oli hioutunut.
– Tämä kirja on ollut nautinnollisin kaikista.
Köyhäkin kokkaa koreasti
Idea Katusoittajan keittokirjaan välähti lehtijutusta. Siinä pitkäaikaistyötön kertoi syövänsä lenkkimakkaraa, kun varat eivät riitä terveelliseen ruokaan. Juttu pisti Kaunisto-Feodorowin silmään ja kolahti omakohtaisestikin.
– Mieleeni tulivat oman opiskeluaikani köyhyydestäselviytymistarinat.
Kirjaniekka päätti tuoda monipuolisen ja herkullisen ruoan iloa köyhyydenkin keskelle.
Lenkkimakkaratarina kiipi kirjan jujuksi asti. Opuksen ruoat luonnistuvat jotakuinkin makkarapaketin hinnalla. Toiseksi hintaverrokiksi kirjoittaja nappasi nuorten suosiman, viidestä euron purilaisesta koostuvan aterian. Keittotaituri halusi oikaista hintaharhan.
– Tosiasia on, että viidellä eurolla saa tosi hienon, loisteliaan aterian. Loppujen lopuksi purilaiset antavat hirveän vähän rahaan verrattuna. Niistä jää vain kasa papereita. Ja jäähän lenkkimakkarastakin vähän tyhjä olo.
Reseptivarannosta löytyi koko joukko sopivia ohjeita, niin opiskeluaikaisia kuin muita.
– Vähävaraisuuden ideahan on yhtä vanha kuin maailma, kirjoittaja sanoo ja kertoo ruokalajeja löytyneen esimerkiksi kansainvälisten opiskelutovereiden ohjeiden ja perusreseptien joukosta.
Osa ohjeista istui budjettiin sellaisinaan, osaa oli viilattava.
– Kaivattiin jonglöörausta, jotta ohjeista sai monipuolisia, kirjoittaja sanoo ja kertoo esimerkiksi vähentäneensä tai korvanneensa lihan määrää, jottei lihasta olisi pakko luopua.
Teemaa täydentämään ja vuorovaikutusta luomaan kirjoittaja sanaili reseptien oheen kertomuksia opiskelija-katusoittaja-ajoiltaan.
– Köyhyydessä eläminen on selviytymiskertomus. Tarkoitukseni on auttaa ihmisiä kohtaamaan oma tuulinen kohtalonsa pystyssä päin ja selviytymään siitä, löytämään oma sisäinen katusoittajansa.
Arjessa aina taloudellisuus
Kolmannen kirjan teema on varsin toista maata kuin ensimmäisen, joka esittelee edustuskeittiön saloja. Nuukailukeittiö sopi kuitenkin kirjoittajan pirtaan siinä kuin edustava kokkailukin.
– Kun on kerran elänyt tilanteessa, jossa täytyy tarkkaan laskea kustannukset, tuo ajattelu tuskin koskaan lähtee ihmisestä pois.
Kirjoittaja tuumaa nuukailun sopivan keittiöön kuin keittiöön ja monien puolten mahtuvan elämään yhtä aikaa. Sitä paitsi periaatteita voi risteyttääkin: edustusruokaa saa pikku budjetillakin.
Kaunisto-Feodorowin kokkailutottumus on arjessa aina taloudellinen. Juhlan hetkellä makumieltymykset saavat määrätä. Oli tapa kumpi vain, aina syntyy hyvää ruokaa.
– Haastan itseni päivittäin, jotta saan mahdollisimman hyvää ruokaa pienellä budjetilla. Luovuus pääsee valloilleen, kun ei ole turhaa yltäkylläisyyttä.
Kokkailuperiaatteiden sovittelussa ruokaintoilijalle tärkeintä on monipuolisuus.
– Se, että kaikkia värejä, makuja ja raaka-aineita sisältyy viikkoon.
Tärkeää on myös hetken kuuleminen. Se onnistuu, kun raaka-ainevarantoa on hankittuna monen päivän tarpeisiin.
Mielihyvää, perintöä ja perspektiiviä
Kaunisto-Feodorowin ruokakiinnostus juontaa juurensa mielihyvään, jota jaetut ruokahetket ovat suoneet hänelle lapsuudesta asti. Yhdessä on kokattu, maisteltu, katettu pöytää ja syöty.
– Haluan jatkaa sitä perinnettä.
Kokkailu tarjoaa ruokanaiselle yllätyksiä ja seikkailuja.
– Jokainen ruoanlaittoprosessi on kuin matka. Kun aloittaa, ei välttämättä tiedä, mihin päätyy.
Ruokaharrastuksen anti piilee myös moniulotteisuudessa.
– Ruoanlaitossa on sekä värit, tuoksut, materiaalit että maut. Ruoka on äärimmäisen kaunista. Jos ajattelee jotain salaattia, jossa on persikan puolikkaita, siemeniä ja päälle murustettua juustoa sekä valutettua kastiketta, sehän on syötävää tilataidetta!
Muun työn ja arjen keskelle ruokaharrastus antaa perspektiiviä.
– Se auttaa syventymään entistä enemmän muihin aktiviteetteihin, kun niistä saa välillä pään pois.
