Kun Aarno Laukkanen aloitti aikoinaan nyrkkeilyn, hän kertoi vanhemmilleen menevänsä jumppaharjoituksiin. Kehässä tappeleminen oli jotain, mitä äiti ei olisi varmaankaan hevillä hyväksynyt.
Nykyään tilanne on toinen. Pienet lapsetkin nyrkkeilevät – ja saattaapa säkin äärellä viihtyä äitikin.
– Ennen harrastajat tosin yleensä treenasivat otteluihin. Nykyään nyrkkeillään paljon kuntoilumielessä, Laukkanen sanoo.
Aarno Laukkanen on yksi pirkanmaalaisen nyrkkeilyn grand old maneista. 1960- ja 1970-luvuilla kansallisella huipulla otellut mies on tätä nykyä Tampereen Voimailuseuran puheenjohtaja.
Laukkasen mukaan nyrkkeily ei ole muuttunut yhtä paljon kuin sitä ympäröivä yhteiskunta. Lajissa on edelleen kyse rehdistä, mutta rajusta kamppailusta.
– Kun kello kilahtaa, kehässä on aina tosi kyseessä. Mutta kun ottelu on ohi, ollaan taas kavereita, Laukkanen tiivistää.
Nyrkkeilijän harrastuskausi kestää tavallisesti syksystä kevääseen. Tampereen Voimailuseuralla on ollut jo pitkään tapana palata syystreenien pariin elokuun alussa Ylöjärven Lakialassa.
Tämänvuotinen TVS:n kesäleiri kokosi Kivijärven leirikeskukseen runsaat 20 lupaavaa pugilistia. Heistä nuorimmat olivat vasta yhdeksänvuotiaita.
– Täällä on aika kurinalainen meininki, koska kilpanyrkkeilyssä ei voi pärjätä puolivaloilla. Lapset ja nuoret ovat iltaisin yleensä väsyneitä, mutta onnellisia, Laukkanen naurahtaa harjoituksia katsellessaan.
– Nyrkkeilyharrastus vaatii tiukkaa sitoutumista, ja nykyaikana se voi olla monelle yllättävän vaikeaa. Osin tästä syystä lajin suosiossa on vahvaa aaltoliikettä, hän pohtii.
Vapaaottelu näkyy, muttei kilpaile
Tällä hetkellä TVS:n väreissä säkkiä hakkaa noin 400 pirkanmaalaista. Heistä leijonanosa on kaksi kertaa viikossa harjoittelevia kuntonyrkkeilijöitä.
Menneinä vuosikymmeninä harrastajia saattoi olla saman verran, mutta ottelijoiden osuus oli huomattavasti nykyistä suurempi. Laukkasen mukaan eräs syy muutokseen on kamppailulajien lisääntynyt tarjonta.
– Valinnanvaraa on tänä päivänä hirveästi. Kun minä olin nuori, vaihtoehtoina olivat paini, nyrkkeily ja judo, hän muistelee.
– Eli yhä useampi seura kilpailee samoista potentiaalisista harrastajista. Varsinkin Tampereen kaltaisessa isossa kaupungissa kamppailulajeista kiinnostunut voi olla vähän ihmeissään, kun valinta pitäisi tehdä, Laukkanen jatkaa.
Viimeisin suomalaisten huulille noussut kamppailemisen muoto on ollut vapaaottelu. Monenlaisia pysty- ja mattotekniikoita yhdistelevä laji on kasvattanut suosiotaan hurjaa vauhtia ja tehnyt ison loven esimerkiksi kansainvälisen ammattilaisnyrkkeilyn katsojamääriin.
Aarno Laukkasta uusi tulokas ei hetkauta.
– Amatöörinyrkkeilyn arjessa vapaaottelun nousu ei näy mitenkään. Harrastajamäärämme ei kärsi MMA-buumista, hän toteaa.
– Ammattilaisnyrkkeily on kokonaan oma lajinsa, ja sillä puolella on nyt varmasti pohdinnan paikka. Mutta kuten todettua: olympiatyylin nyrkkeilyn suosio ei ole laskussa.
Kuntoilua ja integraatiota
Vaikka kamppailulajeja on Suomessa nykyään paljon, niistä lähes jokaiselle on tähän mennessä riittänyt elintilaa. Syy tähän on Laukkasen mielestä simppeli.
– Tämä lajiryhmä on suuren yleisön silmissä ehkä kiinnostavampi kuin koskaan ennen. Etenkin kuntoilupuolelle tulijoita on lajissa kuin lajissa nykyään paljon.
Nyrkkeilyn pariin on viime vuosikymmeninä päätynyt entistä enemmän naisia. Kuntonyrkkeilyn ohella osa heistä innostuu myös kokeilemaan siipiään kilpanyrkkeilyn kivikovassa maailmassa.
Laukkasen mukaan TVS:n kovin urheilija on tällä hetkellä Mira Potkonen. 35-vuotias nokialainen on saavuttanut lyhyen uransa aikana menestystä niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin Euroopassakin.
– Miran tavoitteena on menestyminen Rion olympialaisissa. Uskon, että se on täysin realismia, Laukkanen kehuu.
Nyrkkeily on osoittanut voimansa myös maahanmuuttajien integroimisessa osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Laukkanen pitää tätä luonnollisena asiana.
– Nyrkkeilyssä valmentaja voi näyttää monta asiaa käytännössä. Yhteistä kieltä ei siis välttämättä tarvita, hän järkeilee.
– Tämä laji opettaa hyviä elämänarvoja, kuten kurinalaisuutta ja itsehillintää. Seuramme perustajat ovat aikoinaan halunneet pitää nuoret poissa pahanteosta – tämän perusajatuksen mukaan toimimme nytkin, Laukkanen sanoo.
