Ylöjärvi-Seura kokoontui perinteisesti Vikelän myllylle

Ylöjärvi-Seura järjestää kotiseutuillan vuosittain heinäkuun lopussa yhdessä Ylöjärven kulttuuripalveluiden ja Ylöjärven seurakunnan kanssa.
Ylöjärvi-Seura järjestää kotiseutuillan vuosittain heinäkuun lopussa yhdessä Ylöjärven kulttuuripalveluiden ja Ylöjärven seurakunnan kanssa.
Iso joukko ylöjärveläisiä kokoontui jälleen viime viikon keskiviikkoiltana Mutalaan Vikelän myllyn maalaismiljööseen musiikin ja muisteluiden merkeissä.
Historian havinaa sisältävien puheiden siivittämänä siirryttiin Heikkilän pirttiin ihastelemaan vanhan ajan tunnelmaa.

Viime vuoden tapaan sadepilvet kiersivät Vikelän myllyn kaukaa, ja ylöjärveläiset saivat nauttia illan ohjelmistosta mukavassa kesäsäässä.
Muutama viikko takaperin sääilmiöt tosin riepottelivat myllyä, kun tuuli teki tepposet ja vei toisen siiven mennessään.
Tuulimyllyä odottaakin korjausurakka, sillä siipi aiotaan kiinnittää takaisin paikoilleen lähiaikoina
Yksisiipisen myllyn alla kotiseutuillan avasi Ylöjärvi-Seuran puheenjohtaja Minna Sorsa. Hän korosti puheenvuorossaan seuran merkitystä kotikaupungissamme.
– Ylöjärvi-Seura rakentaa muistoja, hän totesi lyhyesti puheessaan.
Seuran tavoitteina on herättää ylöjärveläisten mielenkiinto kotiseutua kohtaan ja vaalia ylöjärveläisiä kansanperinteitä.
Sorsan mukaan kulttuuriperinteiden vaalimisen lisäksi Ylöjärvi-Seura haluaa olla myös lähellä ihmistä.
– Ylöjärvi-Seura antaa ihmisille paikan, johon kuulua, hän sanoi puheessaan sivuten yksinäisyyden lisääntymistä kotimaassamme.

Yksisiipisen myllyn juurella esittäytyivät Ylöjärven seurakunnan nimikkolähetit Mikka ja Ammi Kallio. He kertoivat neljä vuotta kestäneestä lähetystyökaudestaan Etiopiassa, missä he kouluttivat opettajia ja suunnittelivat opetusmateriaalia.
Yksisiipisen myllyn juurella esittäytyivät Ylöjärven seurakunnan nimikkolähetit Mikka ja Ammi Kallio. He kertoivat neljä vuotta kestäneestä lähetystyökaudestaan Etiopiassa, missä he kouluttivat opettajia ja suunnittelivat opetusmateriaalia.

Räikän fröökynän muistelmat

Kotiseutuiltaan Vikelän myllylle oli saapunut myös vuoden 2015
Räikän fröökynä Anneli Järvensivu.
Titteli annetaan vuosittain ylöjärveläiselle kulttuuripersoonalle, joka työllään edistää kaupunkimme kulttuuriperinnettä.
Järvensivu itse vietti lapsuutensa Räikän pappilan pihapiirissä. Hänen isänsä työskenteli muonamiehenä ja äitinsä karjanhoitajana.
Hän muisteli puheessaan kartanon af Forselleksen sukua, jonka tyttäristä Räikän fröökynä -nimitys on saanut alkunsa.
– Räikän puutarha oli valtava. Muistan vadelmapensaat, jotka seisoivat kaikki siisteissä riveissä, fröökynä valotti muistikuviaan.
– Metsää oli satoja hehtaareja ja lehmiäkin useita kymmeniä, hän muisteli vaurasta Räikkää.
Ylöjärvi-Seurasta moni on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa rapistuva arvorakennus, Räikän kartano, halutaan saada kunnostettua Suomen satavuotis-itsenäisyysjuhliin vuonna 2017.

Sokerikoolit näytillä

Vikelän tuulimyllyn läheisyydessä sijaitsee Heikkilän pirtti, jonka vanhin osa on rakennettu jo 1700-luvun lopulla.
Historiallista rakennusta emännöi viime vuoden
fröökynäksikin tittelöity Sirpa Heikkilä.

Heikkilä oli saanut päivää ennen kotiseutuiltaa idean vanhojen kahvikuppien esittelytilaisuudesta.
Vikelän myllyltä Heikkilän pirttiin siirryttyessä pöydät notkuivatkin varmasti satoja vanhoja kuppeja ja kippoja.
– Täällä on esillä paljon vanhaa Arabiaa, esimerkiksi Myrnaa, talon emäntä esitteli.

Hän tarkasteli pelkistettyä ja iäkkään näköistä kahvikuppia, jonka alkuperästä hänellä ei ollut tietoa.
– Löysin tämän kymmenisen vuotta sitten talon alta, hän kertoi löydöstään.

Kotiseutuillassa oli myös mahdollista matkata ajassa taaksepäin tutustumalla Heikkilän pirttiin. Kotimuseon vanhin osa on rakennettu vuonna 1796.
Kotiseutuillassa oli myös mahdollista matkata ajassa taaksepäin tutustumalla Heikkilän pirttiin. Kotimuseon vanhin osa on rakennettu vuonna 1796.

Vanhat Arabian astiat herättivät tunteita myös monessa vierailijassa. Ensimmäistä kertaa kotiseutuillassa ollut Tuula
Metsäranta muisti Arabiat omasta lapsuudestaan.

– Tutun näköisiä sokerikooleja, hän ihasteli kippoja.
Haavistolaisnainen kertoi, että Arabian astiat olivat käytössä ennen vanhaan monen lapsuudessa, sillä Suomessa ei ollut oikein muuta saatavissa.
– Minulla on tätä 1960-luvun Kirsikka-sarjaakin edelleen teekuppeina, hän huomautti.

Kommentointi on suljettu.