Voltteja, kierteitä, hyppypotkuja ja katutanssiliikkeitä – trikkaus yhdistää eri lajien näyttävimmät temput sulavaksi kokonaisuudeksi. Viljakkalalainen Anssi Nurmi kuuluu maailmalla suosiotaan kasvattavan lajin Suomen kärkinimiin.
Anssi Nurmi ottaa pari askelta vauhtia, syöksyy kärrynpyörään ja ponnistaa siitä ketterästi suoraan takaperinvolttiin. Vauhdissa jalat potkaisevat ilmaa – ja laskeutuvat sitten sulavasti kaupungintalon aukiolle.
Taidonnäyte antaa aavistuksen siitä, mistä trikkauksessa on kyse. Voimistelusta, kamppailulajeista ja katutanssista aineksia ammentava akrobaattinen laji on vielä melko tuntematon harrastus Suomessa. Viljakkalasta kotoisin olevan 26-vuotiaan Nurmen se on kuitenkin vienyt pitkälle.
Otetaan esimerkiksi tämä kesä: kesäkuun lopussa Nurmi esiintyi kansainvälisen ryhmän kanssa Euroopan kisojen loppuseremoniassa Azerbaidžanin Bakussa ja elokuussa trikkaaja suuntaa Abu Dhabiin luksushotellin estradille. Trikkaus on vienyt viljakkalalaista ympäri Suomea ja maailmaa jo kahdeksan vuoden ajan.
– En sanoisi, että trikkaus on täysipäiväistä työtä vielä, mutta sen osuus kasvaa koko ajan. Varsinkin tämä kevät on ollut niin kiireistä, että jos sama meno jatkuu, koulu joutuu ehkä jäämään vähemmälle, Tampereen ammattikorkeakoulussa metsäalaa opiskeleva Nurmi sanoo.
Turtlesien jalanjäljillä
Näyttävän lajin näytökset ovat tänä päivänä kysyttyjä ympäri maailmaa.
Suomessakin trikkaus on noteerattu viime vuosina: Viime keväänä Tampere-talon suurella näyttämöllä esitettiin tamperelaisen trikkausryhmä Uniton johdolla trikkaukseen, musiikkiin ja valoprojektioihin perustuva versio keskiaikaisesta Parsifal-tarusta. Unito sai näkyvyyttä jo vuonna 2011, kun se osallistui Talent-kykyjenetsintäohjelmaan ja temppuili itsensä finaaliin asti.
Anssi Nurmi kuului Unito-ryhmään harrastuksensa alkuajoilta asti, ja hänet nähtiin myös Tampere-talossa ja Talentissa.
Keväällä Nurmi siirtyi Suomen kenties tunnetuimman trikkaajan Vellu Saarelan nimeä kantavaan kolmehenkiseen Vellusta-ryhmään. Tänä vuonna Nurmi laskeskelee olevansa mukana 20–30 esityksessä.
– Teemme myös mainosvideoita, stunt-hommia, pidämme workshoppeja ja kursseja – hommia on hyvin laajalla skaalalla.
Nurmi törmäsi ensimmäisen kerran trikkaukseen vuonna 2005. Pari vuotta kung futa harrastaneelle nuorelle miehelle laji oli kuin toiveiden täyttymys.
– Minua eivät kung fussa kiinnostaneet niinkään kamppailu ja tappeleminen, vaan hienot temput ja hyppypotkut. Trikkaus täytti tyhjiön. Jäin tähän heti koukkuun.
Innostuksen lähde on monelle parikymppiselle tuttu:
– Turtles oli ehdoton suosikkiohjelmani pienenä. Tuli silloin vähän itsekin pihalla kokeiltua puolivoltteja, tosin huonolla menestyksellä, Nurmi naurahtaa.
Oma tyyli saa näkyä
Trikkaus on syntynyt samoihin aikoihin kuin Nurmi itse. Nuori laji kehittyy jatkuvasti, kun eri taustoista tulevat harrastajat tuovat siihen omia mausteitaan. Kukin harrastaja voi kehittää itselleen oman tyylin.
– Jos joku on harrastanut voimistelua, hänen tyylissään voi olla paljon volttisarjoja. Joillakin on breakdance-taustaa ja he tykkäävät maaliikkeistä. Lajin viehättävin puoli on juuri se, että se ei rajoitu pelkkiin potkuihin tai volttisarjoihin, vaan siihen voi yhdistää ihan mitä vain itse haluaa opetella.
Kamppailulajiharrastus on jättänyt Nurmen tyylin erikoisuudeksi hyppypotkut.
– Niitä tykkään hinkata aina vaan siistimmiksi ja puhtaammiksi.
Painovoimaa uhmaavat kiepit näyttävät katsojan silmiin vaarallisilta, mutta Nurmen mukaan järkevässä harjoittelussa paikat pysyvät ehjinä. Liian vähäisestä lämmittelystä johtuvat venähdykset ovat yleisimpiä haavereita.
– Kun menee oman tasonsa mukaan, eikä lähde kokeilemaan liian vaikeita temppuja huonoissa olosuhteissa tai lämmittelemättä, eivät paikat hajoa.
Harjoittelu itsenäistä
Vaikka Suomessa on joitakin trikkausryhmiä, kuten Unito, ne eivät ole perinteisiä lajiseuroja. Lajin harjoitukset ovatkin enemmän vapaamuotoista kavereiden kanssa temppuilua kuin kurinalaisia ohjattuja treenejä.
Se ei silti tarkoita, etteivät lajin huiput harjoittelisi tosissaan. Nurmi harjoittelee keskimäärin viisi kertaa viikossa Nääshallissa ja Ikurin liikuntahallilla. Nyt esiintymisen alla viikossa menee seitsemän tuntia pelkästään koreografioiden
hiomiseen – Vellusta-ryhmä nimittäin tekee pääsääntöisesti koreografiansa itse. Lajiharjoituksineen, kuntosalitreeneineen ja venyttelyineen harrastus vie noin 15 tuntia viikossa.
– Se tulee huomaamatta. Treenit ovat kuitenkin niin erilaisia.
Harjoittelu vaatii paljon omatoimisuutta. Opettajan tai valmentajan puuttuessa esimerkiksi uudet liikkeet täytyy löytää itse. Nurmi kertoo bongaavansa uusia temppuja internetistä ja kavereilta.
– Totta kai treenaamme ryhmänä niin paljon kuin mahdollista, ja esitysten koreografiat täytyykin harjoitella yhdessä. Temppujen harjoittelu on kuitenkin käytännössä itsenäistä tekemistä, siinä ei kukaan tule potkimaan persauksille ja kertomaan, mitä pitää opetella.
Tulevaisuus lajin parissa
Yhdysvalloista lähtöisin olevan trikkauksen suosio harrastuksena on kasvanut Suomessa huimasti lähivuosina.
– Nyt kun on nähnyt kehitystä kymmenen vuoden ajan, huomaa, että viimeisen kahden tai kolmen vuoden aikana harrastajien määrä on moninkertaistunut, Anssi Nurmi kertoo.
Syksyllä Nurmi alkaa Vellusta-porukan kanssa tutustuttaa aloittelijoita lajin saloihin alkeiskursseilla Tampereella.
Miehen omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat kiinteästi kiinni trikkauksessa. Jos tarve vaatii, opinnot voivat jäädä kakkossijalle.
– Trikkaus on ollut niin iso elämääni pitkän aikaa, että mieluusti jatkan tätä vanhempanakin.
– Kymmenen vuoden päästä näen itseni tekemässä jotain lajin parissa: opettamassa ja ehkä esiintymässäkin vielä, jos keho vain kestää.
