”Unelmanani olisi jossakin kohtaa elättää itseni kuvaamisella”

22-vuotias ylöjärveläinen Lauri Kalliala on tehnyt valo- ja videokuvaustöitä vuoden alusta lähtien.
Pursolla metallimiehenä työskentelevä mies pyörittää tällä hetkellä Video Kalliala -yritystään päivätyönsä ohella. Into kuvaamiseen on lähtenyt vaarilta ja oppi-isänä toimivalta Eino Kallialalta, joka on tehnyt kuvaustyötä vuodesta 1978 asti.

– Jatkan pappani yrityksen perinteitä ja hän on toiminut opettajanani. Hänen kauttaan kaikki on lähtenyt, Kalliala kertaa.
Näppituntuman kamerasta mies sai kolmisen vuotta sitten, kun hän skeittasi ahkeraan kaveriporukkansa kanssa. Asiaan kuului, että temput taltioitiin kameran muistikortille.
– Ensin skeittasin itse, mutta panin merkille, että touhu näytti sen verran surkealta, että olisi fiksuinta siirtyä kameran toiselle puolelle.
Hän kertoo, ettei edusta kuvaamisessa mitään tiettyä tyylisuuntaa vaan tykkää vaihdella tyyliään jaksoittain.
– En tee mitään kaavojen mukaan. Jos nyt jotenkin pitäisi kuvailla tyyliäni, niin kai se on sitten melko nuorekas ja fressi. Olen tosin tehnyt tätä suhteellisen vähän aikaa, joten luulen, että tyylini vähän hakee vielä muotoaan ja tulee sitten ajan kanssa, Kalliala pohtii ja jatkaa:
– Minusta kuvaamisessa tärkeintä on aitous. Yritän saada tunteet näkymään kuvissani ja pyrin elävöittämään kuvaamisen hetkistä tunnelmaa.

Kuvaamisesta leipätyö

Kalliala kokee, että kuvauskeikoille lähteminen on täysin eri juttu kuin aamulla päivätöihin joutuminen.
– Kuvaaminen on se juttu, jota haluan tehdä. Vaikka kyllähän sekin työstä käy, kun heiluu kymmenen tuntia hääkeikalla keskittyneesti kamera kädessä.
Tuore yrittäjä kertoo, että näin alkuvaiheessa kaikki tarjottava työ on otettava vastaan.
– Unelmana olisi jossakin kohtaa elättää itseni kuvaamisella, hän haaveilee.
Kalliala sanoo, että skeittauksen kuvaaminen on edelleen parasta, koska siinä pääsee toteuttamaan itseään parhaiten kuvaajana.
– Skeittikuvauksia saisi olla nykyistä enemmänkin. Skeittaukse kuvaamisessa ei ole mitään erikoisempia sääntöjä. Yleensä kuvaan ihan fiilispohjalta, mikä tuntuu hyvältä juuri sillä hetkellä. Editoinnissa viimeistelen muistikortin sisällön, mikä antaa kuville loppusilauksen, hän korostaa.
Kalliala kuvaa myös muuta urheilua ja taltioi häiden lisäksi muitakin tärkeitä juhlatilaisuuksia, kuten ristiäisiä ja rippijuhlia. Kuvaajan mielestä lopputuloksesta pitää tulla aina asiakkaan tyylinen.
– Esimerkiksi hääkuvauksissa pidän tärkeänä, että kuvista tulee pariskunnan näköiset. Pyrin kuvaamaan yleistä fiilistä enkä pelkästään paria itseään, sillä vieraatkin ovat iso osa juhlaa.
– Tykkään, että saan tehdä muiden päivästä ainutlaatuisen ja ikuistaa hääpäivän hetket ja tunnelman.

Markkinointi on työlästä

Tällä hetkellä Kallialan asiakaskunta tulee suurimmaksi osaksi vielä puskaradion kautta, mutta yhteyttä ottavat myös vaarin entiset asiakkaat.
– Papan vanhat asiakkaat soittavat ja ihmettelevät, kun puhelimen päässä kuuluu nuori ääni.
– Useimmille vanhoille asiakkaille teen digitointeja eli tallennan vanhat ja arvokkaat tallenteet nykymuotoon. Esimerkiksi kaitafilmit ja VHS:t voi pelastaa tallentamalla ne DVD:lle, mies valottaa.
Kalliala myöntää, että itsensä markkinoiminen vasta-alkajana on työlästä. Yrittäjäuran alussa hän markkinoi kuvauspalvelujaan lähinnä sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa. Myös automainoksen tekeminen on suunnitelmissa.
– Kyllä se on todella vaikeaa saada palvelujaan kaupaksi, jos ihmiset eivät tiedä niistä, hän myöntää.
– En oikein tunne vielä tässä vaiheessa markkinoinnin saloja, mutta kyllähän siihen pitäisi satsata, että saisi itsensä näkyviin.

Tyylillä erottuu

Kalliala haaveilee, että voisi jossakin kohtaa ryhtyä yrittäjäksi kokopäiväisesti. Hän tiedostaa riskit, sillä valokuvaajan työ on melko epäsäännöllistä.
– Koskaan ei tiedä milloin töitä on. Silloin tehdään kun asiakas tilaa, hän kiteyttää.
Valokuvausalalla on paljon kilpailua, joten Kalliala kokee, että tyylillä pitää erottua joukosta.
– Toiset tekevät työn suoraviivaisesti ja toisen persoonallisemmalla otteella, hän kuvailee.
Mies huomauttaa, että kehityksen ja työn jäljen kannalta on tärkeää, että katsoo omia töitään kriittisesti. Hän kertookin olevansa melko ankara itseään kohtaan, mutta luottaa myös ulkopuolisten näkökantaan.
– Tyttöystäväni antaa minulle usein palautetta naisen näkövinkkelistä. Hänestä on aina suuri apu.
– Useimmiten vien työni kuitenkin papalle arvioitavaksi, ja hän yleensä haukkuu ne. Otan siitä opit ylös, jotta voin olla myöhemmin tyytyväinen, hän naurahtaa.
Kalliala kertoo, että usein omia töitä katsellessa huomaa, että kehitystä on tapahtunut.
– Vanhoja kuvausjuttuja silmäillessä näkee, miten jonkun asian voisi tehdä toisin. Sanoisin, että jokaisella kuvauskeikalla oppii aina jotakin uutta. Totuus on kuitenkin se, että tässä hommassa ei olla koskaan maalissa, hän summaa.