Armeija kuuluu pakollisena osana urheilevienkin nuorten miesten elämään, ja sen voi hoitaa monella eri tavalla.
Ylöjärveltäkin löytyy kaksi hyvin tuoretta esimerkkiä tästä. Keihäänheittäjä Joni Karvinen palvelee lokakuuhun asti Helsingin Santahaminan Urheilukoulussa, mutta saman lajin mies Juuso Pusa kävi ”normaalin” intin Pirkkalassa.
Karvisen varusmiespalvelus kestää vuoden, kun taas Pusa selvisi puolella vuodella. Molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa.
– Aluksi piti rymytä aika lailla metsässä, mutta sittemmin harjoittelemaan ja kilpailemaan on päässyt hyvin. Ei minulla ole isompaa valittamista, Karvinen sanoo.
– Olin yhteensä parikymmentä yötä metsässä, ja muutenkin fyysistä rasitusta oli aika paljon. Pirkkalasta oli kuitenkin kätevää käydä harjoittelemassa iltavapaillakin joko Pirkkahallissa Tampereella tai Ylöjärvellä, Pusa kertoo.
Intin jälkeen Pusa pääsi joksikin aikaa töihin, ja ensi kuussa alkavat opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa. Turhia välivuosia ei tullut.
Santahaminaan ei noin vain päästä kutsunnoissa mielitekonsa ilmoittamalla, vaan sinne hakeutuvien on edustettava ikäluokkansa kansallista huippua eli käytännössä kansainvälistä tasoa.
Listalle ei kelpaa mikä tahansa urheilumuoto, vaan lajin pitää olla olympia- tai MM-ohjelmassa sekä laajasti harrastettu.
Valinnat tehdään asiantuntijalausuntojen sekä pääsykokeiden perusteella. Kokeissa testataan urheilijan sekä fyysisiä että psyykkisiä ominaisuuksia.
Pirkanmaalaisia urheilijoita menee Pirkkalan lisäksi paljon myös Kankaanpään Niinisaloon sekä Hämeenlinnan kupeeseen Parolaan.
Niissä ei toimi erillisiä urheilujoukkoja, mutta aktiiviurheilijat pääsevät niistäkin hyvin harjoitus- ja kilpailuvapaille.
Talviharjoittelu vaikeaa Helsingissä
Urheilukoulu toimi pitkään Lahden Hennalassa, joka sai maineen hyvinkin urheilijaystävällisenä paikkana muun muassa siksi, että harjoituspaikat olivat Lahdessa erittäin lähellä kasarmia.
Toisin on Santahaminassa, josta matka julkisilla liikennevälineillä Itä-Helsingissä sijaitsevaan Liikuntamylly-halliin kestää melkein tunnin suuntaansa.
Kaiken lisäksi Liikuntamyllyyn ei ainakaan viime talvena ollut muilla kuin pääkaupunkiseudun seurojen edustajilla iltaisin asiaa.
Tähän tosiseikkaan törmäsi muun muassa Suomen tämän hetken nopein mies, ikaalislainen Samuli Samuelsson.
– Kävimme Liikuntamyllyssä parina aamuna viikossa, mutta iltaharjoituksissa piti tyytyä kasarmin punttisaliin. Sulan maan aikana käytössä oli myös 400 metrin juoksurata, muttei talvella, Samuelsson kertoo.
Urheilukouluun hyväksytyillä varusmiehillä on käytettävissään peräti kahdeksan leiriviikkoa, joiden aikana he voivat valmentautua joko varuskunnassa tai urheiluopistoilla.
Urheilukoulussa valmennustoiminta toteutetaan ”firman” valmentajien ohjaamana, mutta myös lajiliittojen valmentajat ja kouluttajat käyvät usein vetämässä harjoituksia.
Santahaminassa on lisäksi käytettävissä koulun oman fysioterapeutin palvelukset.
Tavallisissa varuskunnissakin kantahenkilökuntaan kuuluu usein joko nykyisiä tai entisiä kilpaurheilijoita, joilta löytyy paitsi ymmärrystä erityisjärjestelyihin myös tarvittaessa valmennuksellista apua.
Vain huiput pääsevät puolella vuodella
Lähes kaikki Urheilukouluun hyväksytyt käyvät 347 vuorokauden intin, ja heidät koulutetaan vähintään aliupseereiksi. Talvilajien edustajat aloittavat huhti- ja kesälajien urheilijat lokakuussa.
Olympia- ja aikuisten MM-tason, opetus- ja kulttuuriministeriön apurahan saaneet ja muuten poikkeuksellisen menestyneet huippu-urheilijat voivat selvitä 165 vuorokauden miehistökoulutuksella.
Jälkimmäisestä tapauksesta hyvä esimerkki on aitajuoksija Jussi Kanervo, joka kävi heinäkuun alussa Santahaminassa ilmoittautumassa ja menee sinne takaisin kotimaan kilpailukauden jälkeen.
– En edes parturissa ehtinyt käydä. Heti, kun menen sinne uudestaan, lähden Etelä-Koreaan kansainvälisen sotilasurheiluliiton mestaruuskilpailuihin, Kanervo sanoi.
Kanervo kotiutuu tammikuussa ja lähtee sitten takaisin USA:han, jonka yliopistourheilurumbassa hän on karaistunut jo kahtena edellistalvena. Kasarmivuorokausia hänelle kertyy tuskin kuukauttakaan.
CISM:n mestaruudesta pääsee mittelemään myös Karvinen, joka ottaa kansainvälisen arvokilpailuedustuksen mielihyvin vastaan.
– Tulee varmasti mielenkiintoinen reissu, ja onhan siellä perinteitä puolustettavana.
Voisi kuvitella, että Santahaminassa myös ruokailu on järjestetty viimeisen päälle, mutta ainakaan Samuelssonin mielestä asia ei ihan niin ole.
– Määrällisesti ruokaa on ihan riittävästi, mutta se on hyvin vahvasti hiilihydraattipitoista. Suosittelen omien lisäproteiinien mukaan ottamista, vaikka onneksi kouluttajamme järjesti ylimääräisiä iltapaloja – esimerkiksi maitorahkaa, Samuelsson vinkkaa.
Palautuminen yleisin huolen aihe
Pirkkalasta hurauttaa reippaassa varttitunnissa niin Pirkkahallille kuin Ylöjärvellekin, ja Juuso Pusa käytti tilaisuutta usein hyväkseen:
– Pääsimme yleensä jo ennen iltaruokailua harjoitusvapaille, joten paljon tein niin, että kävin Ylöjärven urheilutalolla treenaamassa ja kotona syömässä.
Parolasta on suunnilleen sama matka Hämeenlinnan harjoituspaikoille. Niinisalo taas on tarkoitettu enemmän sotilaslajien urheilijoille, joilla on erinomaiset harjoituspaikat kasarmin välittömässä läheisyydessäkin.
– Se on niiden lajien harrastajille erinomainen paikka. Hiihtäjät käyvät myös Niinisalosta paljon Jämijärven putkessa, Niinisalossa viime vuonna palvellut tamperelainen jalkapallovalmentaja Kalle Heimo kertoo.
Lyhyet matkat ovat iso etu, sillä edestakaisin ajelu on pois paitsi harjoittelusta, myös palautumisesta, joka on monelle varusmiesurheilijalle suurin ongelma.
– Niin se oli minullekin. Yöunet jäivät joskus aika lyhyiksi, ja sen lisäksi olimme paljon jalkojen päällä. Kyllä se vaikuttaa palautumiseen, Pusa vahvistaa.
Pusa oli siitä erikoinen varusmies, että hän säilyi kutakuinkin terveenä. Samuelssonille kävi toisin.
– Olin ensimmäiset pari kuukautta melkein koko ajan flunssassa, vaikka muuten sairastelen tosi harvoin. Sitten iski silmätulehduskin, Ikaalisten mies kertoo.
Allergiat selvitetään jo kutsuntavaiheessa, ja sen jälkeenkin urheileva varusmies voi vielä vaikuttaa palvelusjärjestelyihinsä etukäteen.
– Puolustusvoimilta tulee lomake, jossa kysellään tarvetta urheiluvapaisiin. Se kannattaa täyttää, eikä jättää asian hoitoa alokasaikaan, kirjurina alokasajan jälkeen palvellut Heimo rohkaisee.
– Myönteisestä suhtautumisesta urheiluharrastukseen kertoo sekin, että itse pääsin erittäin hyvin vetämään joukkueemme harjoituksia, Tampereen Pallo-Veikoissa valmentava Heimo kiittelee.
