Tyyliseikkailija koosti elämän mittaisen taideharrastuksensa vuosien varrelle tähyäväksi näyttelyksi.
Riitta Ranta kumartuu varastossaan toisiaan vasten nojaavien taulujen ylle.
Entinen ylöjärveläinen ja Kurun Keihäslahden näyttelytalon alulle panija kaivaa esiin töitä vuoroin vuosikymmenten takaa, vuoroin viime ajoilta. Taulu taululta tulee esiin myös koko kirjo tyylejä.
Taiteellisten hedelmien koluaminen nostaa muistot mieleen.
– Muistan tarkkaan, missä olen maalannut taulut ja missä maisemien lähteet ovat. Muistan myös mielentiloja, hän sanoo ja kertoo yhtäältä inspiraation vallassa syntyneistä voimakkaista teoksista, toisaalta hillityin ottein toiveiden mukaan tehdyistä tilaustöistä.
Täältä elämänsä varrelle ulottuvista varastoistaan taidetta harrastanut ja opettanut Ranta on koostanut retrospektiivisen näyttelyn Kuruun.
Kokeilun hinku ajaa tyylistä toiseen
Rannan tyylikirjo on ulottunut realistisesta otteesta ekspressionismiin, kubismiin, impressionistisiin vivahteisiin ja nonfiguratiiviseen abstraktionismiin.
– Melkein on helpompi listata, mitä tyylejä en ole kokeillut kuin mitä olen, hän naurahtaa ja jatkaa:
– Koskaan en ole oikein innostunut mihinkään dadaismiin tai futurismiin.
Vaihtelu selittyy ensinnäkin sillä, että tyylejä opettaessaan Ranta on saanut kipinän käyttää niitä itsekin. Myös hänen itse käymänsä lukuisat kurssit ja saamansa yksityisopetus ovat saatelleet tyyleihin.
Ranta ei liioin tahdo juuttua paikoilleen.
– Visuaalinen maailma on niin mielenkiintoinen, että on pakko kokeilla, nainen intoilee ja kertoo tehneensä usein samojakin aiheita eri tekniikoin ja tyylein.
Vaihtelu ei ole jaottunut selvärajaisiksi kausiksi, sillä Ranta taipuu monenlaiseen yhtaikaakin. Jonkinlaista kausittaisuutta silti on. Se on aiheutunut esimerkiksi 1970-luvulla puhjenneesta tarpeesta tallettaa katoavaa maisemaa realistisiksi kuviksi. Myös jokin sisäinen yllyke tai hyvä palaute on saattanut innostaa jatkamaan jonkin tyylin parissa.
Mieluisimmaksi on osoittautunut realismin pohjalta ponnistava ekspressiivisyys.
– Haluan usein korostaa ääriviivaa, muotoa ja väriä. Minulla on sen verran voimakkaita tunteita, etten voi täysin välttää ekspressiivistä kuvausta.
Aiheet palvelevat tunnelmia
Aiheet ovat liikuskelleet henkilöissä, miljöissä ja luonnossa.
Torinäkymien ihmisvilinä on peräisin Rannan taipumuksesta tarkkailuun. Naiseuteen liittyvät tunnot taas puskivat paperille, kun opetusryhmissä keskusteltiin naisena olemisesta. Pihapiirejä ja maalaismiljöitä Ranta selittää maalle ulottuvilla juurillaan.
– Olen luontoihminen. Tutkin kasveja, muurahaisia ja mönkijöitä sekä maisemaa kokonaisuutena, hän avaa puolestaan luonto- ja maisema-aihelmien taustaa.
Aiheet eivät ole Rannalle niinkään taiteen päätarkoitus, viestittävä asia kuin väline tunnelmien esiin tuomiseen.
– Minulla ei ole tarvetta julistaa mitään.
Sisäsyntyinen tarve
Konkari kuvaa taidehaluaan myötäsyntyiseksi. Siihen on vaikuttanut paitsi taiteellinen suku myös sisäinen tarve taiteilla.
– Koko ajan sisälläni syntyy visioita, joten ne on pakko päästää ulos.
Taide on tuonut Rannan elämään iloa ja valoa.
– En halua maalata tähän maailmaan mitään, mikä lisäisi ihmisten tuskaa. Taide on tuonut minulle myös valtavasti hyviä ihmissuhteita.
Taiteen avulla Ranta on myös voinut toteuttaa haaveitaan, elämäänsä toivomiaan asioita – vaikka sitten edes paperilla.
– Taide on minulle enemmän kuin ammatti. Se on monella tavalla elämän sisältöä.
Riitta Rannan Vuosien varrelta -näyttely Keihäslahden näyttelytalossa (Myllymäentie 2, Kuru) 18. heinäkuuta saakka.
Kommentointi on suljettu.