Viljakkalalaisilla keskiviikkokahviloilla viritellään tuokio touhua ja iloa suveksi kerhoelämältään hiljenevään kylään.
Haitarin palkeet venyvät ees ja taas. Solisti heläyttää sävelten kuorruttamat sanat kaikumaan koko huonetilaan. Musiikin lisäksi salia täyttää koko joukko kesäpäivää viettämään tulleita kuulijoita.
– Mitä seuraavaksi? solisti Mirja Paldan kysyy kerran jos toisenkin ja saa tuttuja klassikkoja vastauksiksi.
Istutaan kesän ensimmäisessä keskiviikkokahvilassa Viljakkalan seurojentalolla.
Kesäeloa ja kohtaamisia
Kahvila herää kesäksi, koska juuri monin tavoin hiljenevän suven elävöitys on seurojentaloyhdistyksen järjestämän tilaisuuden päätarkoituksia. Siitä idea aikanaan syntyikin: tuolloin kylällä olleen vanhusten keskiviikkokerhon kesätauko jätti aukon.
– Perustimme kahvilamme, jotta kesälläkin olisi jotain, sihteeri ja taloudenhoitaja Leena Kunttu muistelee muutaman vuoden taa.
Tästä syystä valtaosa kahvilan kävijöistä on vanhuksia.
– Siksikin, että kahvila on päiväsaikaan. Varsinkaan työikäinen väestö ei pysty tulemaan tänne muuten kuin loma-aikaan.
Tilaisuutta ei kuitenkaan ole mitenkään rajattu vanhuksiin.
– Joskus on ollut esimerkiksi äitejä lastensa kanssa. Ja kerrankin joku oli kuorma-autolla liikkeellä, huomasi, että täällä on tällaista, ja tuli.
Lisäksi tavoitteena on tehdä muutama vuosi sitten remontoitua ja taas käyttöön otettua taloa tutuksi. Eloon saatu talo houkuttaakin sen toiminnassa mukana ollutta Asta Niittyojaa myös kahvilakävijäksi.
– Veri vetää tänne. Tästä on tullut jotenkin tärkeä paikka.
Tarkoituksena on myös suoda ihmisille tilaisuus tavata toisiaan. Kunttu näet toteaa, ettei Viljakkalassa ole paljon paikkoja luonteville kohtaamisille. Hän näkee tarpeen eritoten suviajalle, jolloin ihmiset halajavat liikkeelle.
– Täällä on tuttuja. Täällä saa iloisuutta, paikalle ihmisten vuoksi tullut entinen viljkkalalainen Riitta Nieminenkin sanoo.
Musiikki ja rupattelu kantavat
Joka kerralla ohjelmassa on musiikkia. Esitykset vaihtelevat yhteislaulusta pikku konsertteihin ja esiintyjät harrastajista ammattilaisiin.
– Mielellään sellaisia, joilla olisi jokin suhde Viljakkalaan, Kunttu sanoo.
Muuta ohjelmaa ei ole. Aikaa on tarkoitus viettää seurustellen ja kahvitellen.
– Tämä on pienimuotoinen tapahtuma. Tilaa täytyy olla myös seurustelulle, yhdistyksen puheenjohtaja Outi Lähteenmäki sanoo.
– Minusta tuntuu, että seurustelulle täällä on enemmän tarvetta kuin millekään esitelmille tai näytelmille, Kunttu tuumaa ja kertoo, että musiikki syrjäytti aikanaan tuokioihin kuuluneet puhujavierailut sekä vanhojen aikojen muistelun.
Niittyoja ja Nieminen ovat samalla linjalla.
– Musiikkiin kaikki voivat yhtyä. Ja on niin paljon puhuttavaa, ettei kaikkien kanssa edes ehdi jutella, Niittyoja näkee.
– Kun näkee ihmisiä, se nostattaa heti. Mutta tuli mieleen: miksei voisi olla tanssia? Nieminen keksii ja saa vastaukseksi, että tanssi passaa ja on joskus kiirinytkin lattialle.
Halu virkistää motivoi
Yhdistyksen halu järjestää kahvila piilee sen tavoitteessa virittää yleensäkin kylälle ohjelmaa ja talolle käyttöä. Vanhuksia seurantalon mäelle kuljettavien lionsclubilaisten sekä kuljetuksen ohella kahviossa auttavan SPR:n pirtaankin mukanaolo selvästi istuu.
– Osallistuminen sopii kummankin palveluperiaatteeseen. Yhdistyksen ja SPR:n väki menee myös ristiin, Kunttu taustoittaa porukan intoutumista mukaan.
Yhdistyskaksikolle kahvilat ovat ilo, koska parivaljakko nauttii niistä itsekin ja kokee vastaavansa varsinkin vanhusten sosiaaliseen tarpeeseen. Kaiken kaikkiaankin kaksikko toivoo kylään virkeyttä.
– Vanhan kylähengen säilyminen on meille hirveän tärkeää.
Keskiviikkokahvila Viljakkalan seurojentalossa 24. kesäkuuta sekä 1., 8. ja 15. heinäkuuta klo 10–12.
