Luonto ja juhannus ovat perinteisesti lyömätön yhtälö. Sitä ovat myös luonto ja partiolainen. Eikö siis partiolaisen juhannuksesta ja luonnosta synny myös vissi yhtälö? Näin on, ainakin jos ylöjärveläiseltä lippukuntaluotsilta kysyy. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin rauha.
Aurinko kimmaltaa järven pintaan. Rannalla pihaan kannetut nuoret koivut reunustavat ruokapöytää, jossa uudet perunat höyryävät kattilassa. Pöytä notkuu muitakin herkkuja sekä kesäkukkakimppuja. Pian päästään saunaan, ja sitten syttyy kokko!
Tällaisen perinteisen juhannusasetelman kuvaus herättää partiolippukunta Ylöjärven Otavan johtajan Kaisu Lämsä-Palovaaran mieleen seesteisen tunteen.
Kokko tosin on hänen juhannuskuvassaan varsin tuore, noin kymmenen vuotta mukana ollut, tulokas. Lappilaissyntyisen naisen yöttömän yön juhannuksiin ei näet ole tarvittu lisävaloa. Etelässä kokosta on tullut osa hänenkin jussiaan.
– Juhannus on nautinnollista aikaa. Ei siinä tarvita paljon kummempaa ohjelmaa kuin kokko ja hyvä ruoka. Ystävätkin ovat plussaa.
Perinteinen on paras
Perinteinen järven rannalla luonnon helmassa mutta asutussa ympäristössä vietetty juhannus lienee monelle suomalaiselle oikein ja paras tapa viettää keskikesän juhlaa. Lämsä-Palovaarallekin se on suosikki.
– En tiedä, onko oikeaa tai väärää tapaa olemassa, mutta tämä on minusta mieluisin.
Lapsena tällainen juhannus toteutui mummolassa maalla.
– Ei ollut järveä, mutta oli joki, vihdat, saunat ja uudet perunat.
Aikuisiälläkin nainen on päässyt nautiskelemaan oivallisimmasta tavasta: etelässä tilaisuuksia on tarjoutunut miehen puolen suvun ja ystävien myötä.
Järvi ja kesäasunto -asetelmassa partionaista miellyttää luonnon ja juhannukseen kuuluvia touhuja helpottavan rakennetun ympäristön yhdistelmä.
– Rauha ja kauniit maisemat. Se, että yhtäkkiä huomaa jämähtäneensä katsomaan jotain lokkia tai sorsaa, hän kuvaa asetelman suolaa ja jatkaa:
– Vaikka partiolainen olenkin, asutettu mökki helpottaa juhannuksen härdelliä.
Erämajallakin suvijuhla onnistuu
Partiolaisille tuttu, astetta edellistä luonnonläheisempi tapa, eräily, sopii sekin lippukuntaluotsin mielestä juhannukseen.
Hän tosin ei ryhtyisi liikkuvaan telttailuun: paikoillaan olo vaatimattomissa oloissa, vaikkapa eräkämpällä, kelpaa. Tässä asetelmassa pystyy vielä rakentamaan juhannuksen elementit. Retkimajassa hän on muutaman juhannuksen viettänytkin.
– Jos lähtisin telttailemaan, ruokaa ei oikein pystyisi roudailemaan ja kunnolla valmistamaan. Retkikämpällämme on puuhella, kämppä ja nuotio. Siellä on myös järvimaisema.
Eräilyssä on Lämsä-Palovaarasta se etu, että vaikkapa työkiireiden keskellä hetkenkin irrottautuminen läheiselle majalle tarjoaa juhannukseen kuuluvan luonnon.
– Kun on päiväjuttu, ei siinä tarvitse olla järveäkään. Riittää, että on nätti päivä ja luonto ja pääsee syömään ulkona.
Partioluotsi kuitenkin tietää ainakin muutaman, jotka ovat jopa käyneet vaeltamassa Seitsemisessä jussina. Heillekin moinen juhannus on kuitenkin luotsin käsityksen mukaan ollut kertakokeilu ja kompromissivaihtoehto muiden mahdollisuuksien puutteessa. Vaakakupissa on painanut luonto, mutta kokemus ei ole tuntunut ytimekkäimmältä juhannukselta.
Pakon edessä kaupungissa
Aikuisiässä Lämsä-Palovaara on viettänyt juhannusta kaupunkiympäristössäkin. Usein kyse on ollut töiden sanelemasta epämieluisasta pakosta. Tällaiset keskisuven juhlat eivät ole tuntuneet hänestä oikein miltään.
– Ne ovat olleet aika mauttomia. Ne ovat olleet pyhäpäiviä muiden pyhäpäivien joukossa: ei paljon ihmisiä näy. Joskus olen käynyt ihan baarissakin, mutta oli se vähän hassua. Ei juhannuksena kuulu olla ydinkeskustassa, saati baarissa.
Nuoruusvuosina kaupunkijuhannusta ovat edustaneet myös festarireissut. Ne ovat istuneet kyseiseen ikäkauteen mutteivät ole tuntuneet perinteiseltä juhannukselta.
Viime vuosina kaupunkijuhannus tuntuu puskeneen yhdeksi jo jalansijaa saaneeksi vaihtoehdoksi. Lämsä-Palovaaran omaan makuun se ei sovi, mutta hän arvelee sen sopivan joillekuille.
– Kai se vain vääjäämättä tulee, ja eiväthän kaikki arvosta juhannusta tai välitä sitä viettää. Ja ehkä monille nuorille ei ole enää merkitystä viettää juhlapyhää omissa oloissaan.
Juju levossa ja ruoassa
Juhannuksen ydintarkoitukseksi mainitaan yleensä keskikesän ja valon juhlistaminen. Voisiko juhannusperinnettä siis edes olla juhlan vietto sisällä, irrallaan valosta ja keskikesästä kielivästä ulkoilmasta?
– Jos vettä sataa, onhan mukavampaa olla sisällä kuin ulkona. Mutta jos aurinko paistaa, on omanlaisensa oikeusmurha viettää juhannusta sisällä.
Keskikesän vaikutelmien ja valon sijaan partionainen kuitenkin listaa juhannuksen ytimeksi levon, rauhan, hyvän tunnelman ja kylläisen vatsan. Todellisuudessa kun sää saattaa olla kaikkea muuta kuin valoa ja kesää, ja lisäksi yön valo ei edusta lappilaislähtöiselle vain juhannusta vaan koko kesää.
Tänä juhannuksena Lämsä-Palovaaran miehen työt estävät mökkeilyn, mutta kenties partiolainen lähtee eräkämpälle. Hän odottaa juuri maisemaa, kylläistä vatsaa ja lepoa mutta toki hyvää säätäkin.
– Mutta yhtälö ei ole täyteläinen, koska olen yksin.
