Toista kertaa järjestettävä kylä- ja perhetapahtuma Kissanpäivät hakee yhä eloa Pinsiöön, kylään, joka viime vuonna palkittiin aktiivisuudestaan.
Touhu on täyttänyt pinsiöläisen Anne Mastomäen alkuvuotta tammikuusta saakka. Kylässä vietettävä perhefestari Kissanpäivät kun ei synny parissa viikossa, edes kokonaiselta tiimiltä.
– Varsinainen tohina on perjantaina, kun laitamme paikat järjestykseen, Pinsiö-seuran sihteeri sanoo.
Loppumetreillä kirpoaa myös odotuksen kutina.
– Jännityksellä ja pelonsekaisilla toiveilla odotamme, että taivaan isä suosii meitä hyvällä säällä. Ja totta kai kun deadline lähestyy, sisäinen tutina tulee.
Festari virvoittaa
Toissakesänä ensimmäistä kertaa järjestetyn festivaalin ydintavoite on kylvää eloa niin kylään kuin sen arvostetuille mutta vuosien varrella varjoon jääneille maataideteoksille.
Tapahtuman ykköskerta onnistui tavoitteessa.
– Kävijöitä oli toistatuhatta.
Mastomäen mielestä voi lukea festarin seuraukseksi, että Yltä ja Alta -maataideteokselle on saatu vipinää.
– Tapahtuman jälkeen sinne on rakennettu laavu ja siellä on jatkuvasti väkeä.
Teletappimaaksikin tituleeratulla teoksella käy lisääntyneessä määrin esimerkiksi päiväkotiryhmiä, siis festarin kohdeyleisöä, joka kenties sai potkua Kissanpäivistä.
– Tapahtuma on varmasti vaikuttanut Pinsiön imagoon.
Syrjäisen kylän elävöittäminen on Mastomäestä tarpeen, jotta päättäjät näkisivät, että elämää on muuallakin kuin tiivistyvissä keskuksissa.
– Ja eihän kylä ole mikään kylä, jos siellä ei ole muuta toimintaa kuin se, että asutaan ja käydään töissä. Mutta toki Pinsiössäkin saa olla rauhassa.
Iso työ taittuu yhteishengellä
Viitseliäisyys, lupausten lunastaminen ja organisoitu vastuiden jako. Niitä vaaditaan vapaaehtoisvoimin ahertavilta kyläfestivaalin tekijöiltä.
– Onhan tässä kaamea homma, Mastomäki sanoo ja toteaa, että työmäärän vuoksi tapahtumaa ei aiota järjestää joka vuosi.
Avainsana on myös kylähenki.
–Ihmiset tuntevat toisensa. Joku tietää, että yksi on vaikka graafikko, ja kysyy tältä, lähteekö tämä tekemään esitteitä. Kaikki eivät tunne kaikkia, mutta joku tuntee aina jonkun.
Juuri tällä kontaktien verkolla Kissanpäivien varsin monipuolinen tarjonta onnistuttiin saamaan kasaan. Kylällä asuu ruoka-ammattilaista, hevosten omistajaa, naperoiden tarjontaa tuntevaa lastenhoitoväkeä… Nettiäkin käytettiin, esimerkiksi harrastajateatterilaisten yhyttämiseen.
Kaiken tarjonnan kasaaminen vaatii kyläyhdistykseltä myös luottoa, että kunnilta saadut tuet sekä lippu- ja myyntitulot riittävät kattamaan noin 6 500 euron summan, jonka seura lohkaisee varoistaan.
Vuoden kylä -titteli röyhisti rintaa
Merkki ja kiitos elävyydestä on myös Pinsiön viime vuonna pokkaama Pirkanmaan vuoden kylän titteli. Se toi kylälle paljon näkyvyyttä, esimerkiksi lehdissä ja radiossa.
Näkyvyyden etu ei ollut niinkään uusien asukkaiden värväily kuin itsetunnon ja me-hengen kohotus.
– Emme välttämättä halua houkutella ihmisiä, koska koulu on uhan alla, vaikka siellä on lähes sata oppilasta, Mastomäki sanoo jo runsasväkisestä kylästä mutta toteaa, että toki muuttajienkin sopii tulla.
– Me-henkeen oli ilmiselvää vaikutusta. Yhteistyö seurojen kesken helpottui. Ei pistetä päätä puskaan. Painamamme paidat menivät hyvin kaupaksi. Kehtaa paita päällä mennä rinta röheänä, nainen juttelee ja sanoo myös palkkion avulla järjestetyn kyläjuhlan koonneen rutkasti väkeä.
Kissanpäivillä on vuoro julistaa tämän vuoden kylä.
– Se antaa pontta toimia jatkossakin, seurasihteeri toteaa tittelin ydinedun.
Kissanpäivät 6. ja 7. kesäkuuta Pisniön maamiesseurantalolla ja sen ympäristössä.
Kommentointi on suljettu.