Kurulaissyntyiselle taiteilijalle taide oli toisaalta itsestään selvä osa elämää, toisaalta epävarmasti urjennut elämänpolku.
Taiteellisuus on aina ollut niin luonteva asia Kurussa lapsuutensa ja nuoruutensa eläneelle Tuulia Savelalle, ettei hän ole oikein edes miettinyt innon syntyä.
– Se on aina kulkenut mukana ja ollut luonnollista. Olen piirtänyt pienestä asti. Myös äiti tekee käsitöitä, ja kerran hän otti minut öljyvärikurssillekin mukaan.
Esteettinen ajattelu oli niin Savelaa, että siihen suuntaaminen oli hänelle aina selvää. Ammattivaihtoehtoina olivat esimerkiksi puutarhuri ja kukkakauppias.
Taiteilijuusaikeet kuitenkin puhkesivat vasta opintohauissa. Mutta vielä silloinkin, kun hän jo oli alan kouluissa, hän eli ammatillista etsikkoaikaa.
Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen astuessaan hän haaveili kirjojen kuvittamisesta, mutta opinnot veivät liiaksi mainosmaailman ja tietokonegrafiikan suuntaan. Sitten iski epävarmuus.
– En luottanut itseeni ja mietin, pitäisikö tehdä ”oikeita töitä”.
Lopulta hän kuitenkin haki ja pääsi Satakunnan ammattikorkeakoulun Kankaanpään taidekouluun.
– Olin vuokralla taiteilijan piharakennuksessa, ja hän kannusti minua. Se varmaan vaikutti. Eräs toinenkin taiteilija kannusti minua hakemaan kouluun, Savela oivaltaa vasta nyt näitäkin taustoja.
Kohti veistoksia, esittävyyttä, naiseutta
Yhä Kankaanpäässäkin vaivasi epävarmuus, taidehaluista ja lahjojen tiedostamisesta huolimatta. Ensimmäisen vuoden jälkeen hän oli jo vaihtamassa koulua, mutta sitten koitti muovailukurssi, joka vahvisti taideaikeita.
– Ajattelin: ”Joo, ei minun tarvitse miettiä. Tämä on tässä.”
Opiskellessa taiteellinen näkemys otti suuntaa. Mainosmaailman teilattuaan Savela luuli taidegrafiikkaa jutukseen, mutta Kanknaanpäässä veistotaide vei mukanaan.
– Siinä on jotain konkreettista, ehkä materiaalissa ja sen käsittelyssä – teki sitten matonkuteilla, veistikö puuta tai… Jotenkin materiaaliin pääsee sisälle tai käsiksi, taiteilija pohtii ja näkee taustalla vankan taipumuksensa käsityöläisyyteen.
Tyyli asettui luontaisesti esittävään taiteeseen. Savela tuumaa, että jo kuvitushaaveet olivat merkki taipumuksesta käsitellä asioita esittävyyden keinoin.
– Haluan kuvata tilanteita tai tapahtumia.
Mikä olennaista, koulussa löytyi myös innoittava aihepiiri. Ideoita suoltava aihesammio, naiseus, urkeni kierrätys- ja luonnonmateriaalien kurssilla syntyneestä tallottuja naisia kuvastavasta mekon mallisesta matosta.
– Kun kuulen vaikka väkivaltatapauksista, ne vaikuttavat minuun, vaikken ole itse kokenut niiden laista. Ja naisena olemiseen liittyy tosi paljon.
Savelalle taiteen tarkoitus onkin miettimiseen herättely – mutta yhtä lailla esteettisyys. Hänestä taide on myös tarkoitettu kaikkien iloksi, ja siksi hän toivoo sitä lisää vaikkapa keskelle kaupunkeja.
Taiteilijana Tampereella
Edes valmistumisen jälkeen ammattitaiteilijaksi ryhtyminen ei ollut Savelalle päivänselvää. Tekemisen halua varjosti pelko toimeentulosta ja siihen liittyvistä solmuista.
– Mutta niitä ei vain pidä miettiä. Pitää rohkeasti yrittää.
Niin Savela tekikin. Nainen on ahertanut työhuoneellaan Pyynikillä noin vuoden. Ammattipolku on vielä aluillaan, ja taiteen ulkopuoliset työt sekä vanhempien tuki ovat olleet tarpeen.
Tampere on hyvä pesäkolo, sillä siellä on opiskeluajoilta tuttuja kollegoita.
– Voisihan töitä tehdä Kurussakin ja tuoda esiin muualle, mutta olen tykännyt olla Tampereella.
Kuru ei silti ole unhoittunut. Luonto ja suku vetävät yhä.
– Koen edelleen olevani kurulainen.
Kuru on liipannut taidettakin. Savela nimittäin suunnitteli avopuolisonsa kanssa paikallisyrittäjille Pirunpelto-paidan. Seutu kiinnostaa myös näyttelypaikkana.
Nyt ammattitaival on piirtynyt Savelan tulevaisuuskuviin. Kurusta elämänalansa jo laajentanut ei kurottele ulkomaille, vaan töiden esittely kotikamarallakin riittäisi.
– Toivon, että pystyisin jotenkin herättämään tunteita ja ajatuksia.
Esikoisnäyttely tulvillaan pohdintaa
Nyt on etapin hetki. Savela sai tamperelaiseen galleria Rongaan ihka ensimmäisen yksityisen gallerianäyttelynsä. Muita pieniä näyttelyjä hänellä on ollut aiemmin.
– Kun on ollut niin paljon epävarmuutta, näyttely jännittää mutta odotan innollakin, että se, mistä olen haaveillut, tapahtuu.
Näyttely on tekijälleen painava juttu sikälikin, että siihen on uponnut paljon työtä ja pohdintaa. Aiheeksi kun kasvoi mietteissä naisiin kohdistuva väkivalta.
Matonkuteista tehdyillä, purkautuvilla veistoksilla, naamioilla ja mekkomatoilla taiteilija kuvaa ihmisen avuttomuuden tunnetta.
– Ruhjeita ja mustelmia mutta myös ihmisen sisäistä hajoamista.
Vaikka Savela tietää, ettei näyttely tyystin poista ongelmaa maailmasta, on aihe hänestä tärkeä.
– Tiettyjä asioita pitää jatkuvasti tuoda esiin, ettei niitä unohdeta tai työnnetä syrjään.
Tuulia Savelan näyttely [nimi muutettu] 28. toukokuuta saakka galleria Rongassa (Rongankatu 1 C 9, Tampere).
Kommentointi on suljettu.